Vilkaisuja vuoteen 2017 ja katse eteenpäin

7.1.18


Olemme eläneet jo viikon vuotta 2018, mutta jos vielä vähän vilkaisisi edelliseen vuoteen. Nämä jutut jäivät päällimmäisiksi muistoiksi:

Julia. Kaikista merkittävin ja rakkain asia viime vuodessa. Onnekkaasti vauvavuosi tuo ensimmäisenä mieleen vain hymyjä ja iloa. Anton ja Sofia ottivat Julian vastaan niin hyvin, että parempaa en edes osaisi toivoa.

Oksentamisen vuosi 2017. Viime vuosi alkoi hirvittävällä vatsataudilla, jonka jokainen meistä kävi läpi. Mutta oksentaminen ei suinkaan jäänyt tuohon. Sofia oksensi maaliskuussa, huhtikuussa juuri päivää ennen sektiotani, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa, syyskuussa ja marraskuussa. Se taisi olla kesäkuuta, kun huomasin tuossa selkeän kaavan. Sofia siis vetäytyi omaan rauhaan, saattoi nukkua ja sitten oksenti kerran tai useammin. Lääkärillä käytiin ja he neuvoivat jäämään seuraamaan. Migreeni on pääasiallinen epäilys asiasta, mutta nyt tammikuussa on Sofialla pään magneettikuvaus ihan varmuuden vuoksi. En ole tästä täällä erikseen kirjoittanut, koska en jotenkin halua asialle omaa postaustilaa mutta jos jonkun pienellä on todettu migreeniä, niin mielelläni kuulisin siitä. Meillä on suvussa migreeniä eli pidän sitä melko todennäköisenä Sofiallakin, vaikkakin harvinainen se on alle 3-vuotiaalla.

Niin eikä tuo oksentaminen muuten täysin noihinkaan jäänyt. On jäänyt varsin hyvin mieleen se, kun ajetaan 120 vauhdin moottoritiellä ja Sofian matkapahoinvointi kärjistyi oksentamiseen. Siinä sitä oli mukava istua, että päästiin pysähtymään...

Uusi koti. Olemme asuneet nykyisessä asunnossa yhdeksän kuukautta. En sopeutunut tänne kovin nopeasti. Jotenkin tuntui, että koti oli ihan keskeneräinen vaikka vanhan kodin tavarat oltiin tuotu tänne ja sijoiteltu jotakuinkin paikoilleen. Asunnossa itsessään ei ollut valittamista, mutta jokin siinä tuntui väärältä. Hiljalleen kun olen tätä sitten laittanut mieleiseksi, niin samassa tästäkin on tullut enemmän kotoisa ja harmonisempi. Yksi asia minua tässä kuitenkin edelleen rasittaa: lähikauppana on iso marketti. Ruokakaupassa käymisestä on oikeasti tullut aika rasite. Siinä missä ennen saatoin ihan hyvillä mielin käydä päivittäin ruokakaupassa niin nykyisin yritän vältellä sitä. Autottomana kun ei ihan viikko-ostoksia koko perheelle yhdellä kertaa tuo, niin joutuu käymään kuitenkin noin kolme kertaa viikossa. Yöh.

Hakolan sohva. Tämä oli minulla useamman vuoden haave. Juuri sellainen haave, mistä miehen kanssa heitettiin vitsiä: "Keski-ikäisen naisen märkäuni sohvasta, jonka alta saa imuroitua hyvin ja päälliset pestyä." Uuuuh. Keski-ikäinen en ole vielä, mutta pari vuotta sitten ajattelin, että jos ehkä mahdollisesti olisin niin onnekas, että voisin saada tämän 30v lahjaksi. Ja sainhan minä, koska maksan sen itse. Rahan takia tätä harkitsinkin syvästi ja pitkään, mutta en ole katunut. Jotkut pitävät minua järjettömänä, kun pidän jotain sohvaa niin kauniina ja ihanana esineenä, mutta onko se nyt sen järjettömämpää kuin että jotkut fanittavat vaikkapa autoja? Meille sattui jo aika pian vahinko, mitä osasin kyllä lapsiperheessä odottaakin - pissat ja oksennukset, niiltä ei vaan voi välttyä. Noh, saimme Hakolalta aivan hurjan hyvää asiakaspalvelua tuohon vahinkoon liittyen ja sohvan kankaat oli tosiaan helppoa irrottaa ja pestä omassa pesukoneessa. Suosittelen todella lämpimästi Hakolaa niin tuotteina kuin yrityksenä.

Akkalauman lisäjäsen. Lähiystäväpiirini on nimeltään "akkalauma". Joskus leikkimielisesti olen viitannut Sofiaan ja Juliaan pikkuakkana. Syksyllä akkalauman alkuperäinen jäsen, siis lähiystäväni, sai tytön. Tuo samainen tyttö on itseasiassa ensimmäinen vauva ystäväpiirissäni. Sieltä ne muutkin lisääntyy perästä. Ihan kiva juttu, vaikka se tarkoittaakin sitä että akkalauman on entistä vaikeampi kokoontua yhteen.



Vuodelta 2018 puolestaan odotan:

Uusia haasteita. Olen kehitellyt tässä kuluvan kuukauden ajan yhtä projektia. Se on pyörinyt jo kauan mielessä ja kunhan saan leikkauksen ohitse ja siitä toivuttua, niin laitan rattaat kunnolla käyntiin. Sen verran voin vinkata, että jos pidät valokuvistani ja yhtään olisit kiinnostunut saamaan vaikkapa lapsestasi vastaavanlaisia otoksia, niin pysy kuulolla! Se vinkki olikin sitten jo aika paljon kertova.

Parempaa terveyttä. Olen elänyt jo pitkään erkaantuneiden vatsalihasten ja pullottavan vatsan kanssa, joten leikkaus saattaa tuoda yllättävänkin suurta muutosta terveyteen. Positiivista sellaista, toivon tietenkin. Ylipäänsä odotan sitä, että saan leikkauksen jälkeen luvan ruveta liikkumaan kunnolla.

Perusarkea. Pidän todella paljon perusarjestani ja ehkä tämän takia vähän murehdinkin, millaisia muutoksia se leikkauksesta toipuminen siihen tuo. Mutta jos valtaosa vuodesta olisi kuitenkin samaa kuin edellisenä vuonna, niin kiva.

Synttäreitä. Lasten synttärit on kivoja ja inspiroivia. Niitä on hauskaa suunnitella, vaikkakin ehkä aavistuksen vähemmän hauskaa toteuttaa. Meillä kun on lapset syntyneet huhti-, touko- ja heinä, niin tässä on tovi ehtinytkin kulua viime synttäreistä. Julia täyttää kolmen kuukauden päästä yksi, VOI ETTÄ!

Sofian päiväkodin aloitus. Vaikka arjestani pidänkin ja viihdyn lapsien kanssa kotona, on minulla näillä näkymin aikomus aloittaa työnhaku syksystä. Sofialle hain jo hoitopaikkaa, koska hän tulee toukokuussa kolmen vuoden ikään ja meidän ajatuksissa on ollut, että silloin lapset viimeistään aloittavat osa-aikaisena päiväkodissa, vaikka joku vanhemmista olisikin kotona. Olen aikaisemmin tätä meidän päätöstä perustellut, joten en noihin syihin palaa sen suuremmin. Julia kuitenkin on kotona edelleen, mikäli minäkin olen. Sofialla on siis edessä tänä vuonna jokseenkin suuri muutos ja toisaalta on se aina vanhemmillekin uusi asia, kun lapsi aloittaa päiväkodin - vaikka Anton päiväkodissa jo onkin. Meidän olisi kai mahdollista päättää, onko Anton ja Sofia samassa vai eri ryhmässä... Onko siellä muita, joilla on ollut tällainen mahdollisuus ja mihin ratkaisuun olette sisarusten suhteen päätyneet?

Vuosi 2018 näyttäytyy näillä näkymin siis jännittävänä uusine haasteine ja muutoksineen, mutta siinä on edelleen sitä ihanaa entistä hyväksi ja turvalliseksi todettua, minkä toivonkin säilyvän vielä pitkään.


Ps. Käytin postauksessa kuvia tammikuulta, kesäkuulta ja joulukuulta ja täytyy todeta, että ei tuota lasten kasvua niin arjessa huomaa. Tammikuun 2017 Anton ja Sofia ovat hirmuisen pieniä, hih.

Mitä te odotatte tulevalta vuodelta?

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Meillä on toinen lapsista oksennellut aika paljon pienempänä ja syynä oli korvat. Lieväkin korvatulehdus aiheutti oksentamisen. Toivottavasti teilläkään ei mitään vakavampaa 💖 blogiasi luen, kiva blogi. Harvemmin ehdin/jaksan kommentoida :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofialla ei olla koskaan todettu korvatulehdusta ja nytkin kaksi lääkäriä on hänen korvat tutkinut. Tuskin on tuosta siis kyse. Sofialla noihin liittyi myös se nukkuminen ja sitten tietyn ajan jälkeen hän oli taas ihan tavallinen... Migreenikohtauksilta ne siis sinänsä vaikuttaa, mutta onneksi nyt varmuuden vuoksi se pää kuvataan kuitenkin, että ei tarvitse miettiä "mitä jos".

      Kiitos! :) Hei mä olen vähän jo odottanut, milloin mahdat kirjoittaa tulevista välikausihaalareista! :D Antonille tartteisin uuden haalarin enkä vielä tiedä yhtään, mitä sieltä on esim. Reimalta tulossa.

      Poista
    2. Voisin tässä parin viikon sisään kurkata taas mallistoja kun aikataulu antaa myöten :) mullakin on jo kevään vaatteet mielessä :D

      Poista
    3. Mulla on yleensä löytynyt vk-haalarit jo valmiina, mutta nyt tosiaan Antonilta puuttuu ja jännäilen mitä sieltä on tulossa :)

      Poista
  2. Piti vielä lisätä, että myös ruoka liittyi toisinaan oksentamiseen. Jos söi esim rasvaista ruokaa, makkaraa, joulutorttuja tms niin sama toistuu. Nyt 4v on jäänyt pois onneksi ♡.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, enpä ole tuollaisesta kuullutkaan! Oliko hänellä siis pelkkää oksentamista vai liittyikö niihin jotain muutakin, esimerkiksi väsymystä?

      Poista
    2. Yleensä kävi niin et meni joko päikkäreille tai yöunille ja sitten tunnin sisään siitä oksenti. Ei valittanut mahakipua tai mitään. Ja tätä oli siis vain pienempänä. Sitten jatkoi unia tai päikkärit saattoi jäädä välistä jos meni itkuksi.

      Ja tosiaan sopisi teillä hyvin myös siihen migreeniinkin.

      Poista
    3. Okei :) Sofiakaan ei varsinaisesti valita, että koskis mihinkään mutta en sit tiedä osaisiko hän paikantaa ja kertoa tuollaista sisäistä kipua.

      Jos pääkuvat näyttää olevan kunnossa, niin sitten lääkärin mukaan mennään sillä diagnoosilla, että kyse on migreenistä.

      Poista