Kuluneella viikolla

2.7.17





Niin vain viikko hurahti taas jonnekin. Monta kertaa kävi mielessä, että haluaisin tulla kirjoittamaan tuosta ja tästä, mutta ei sitä sopivaa aikaa oikein löytynyt. Nyt tätä kirjoittaessani kaikki vielä nukkuvat, koska yöunille meno venähti lapsilla harvinaisen pitkään. Tästä aamukirjoitusajasta tuleekin hirmu elävästi mieleen ne ajat, kun Anton oli vauva ja päivittelin blogiani useimmiten aamulla ennen hänen heräämistään. Tuosta onkin kulunut kohta jo neljä vuotta.

Koska tämä on taas tällainen spontaanihko kirjoitushetki, niin teksti on myös sen mukaista: nippu ajatuksia ja kuulumisia.

Kuluneella viikolla Julia on nukkunut yönsä putkeen. Salaisuus tähän taisi olla se pinnasänky. Mies sanoi viikko sitten, että Julia häiritsee hänen yöuniaan potkimalla hänen patjaan. Tästä johtuen nostin Julian pinnasänkyyn nukkumaan yötä vasten ja jännästi vaan hän ei sitten herännytkään enää öisin. Jäin vähän miettimään, olinkohan itse sen verran herkkäuninen että imetin turhan pienestäkin äännähdyksestä. Hartia- ja selkäkivuista en ole päässyt siitä huolimatta eroon, että enää en nukahtele öisin niihin imetysasentoihin.

Kuluneella viikolla olen myös käynyt läpi meidän varastoa, koska olin säilönyt Antonin vanhoja vaatteita sen ajatuksen kera, jos Julia olisi ollutkin poika. Vaikka raskaana pidin tyttöennustusta varmana, niin tuolloin en jaksanut käydä läpi niitä kaikkia laatikoita. Nyt on varasto tyhjempi. Jokunen vaate lähti myyntiin ja muutama pussillinen kierrätykseen. Tuo tekstiilijätteen määrä sai minut taas miettimään sitä, miten itse ainakin haluan pyrkiä ostamaan vähemmän mutta kestävämpää. Näistä ajatuksista pitäisi kirjoitella joskus laajemmin. 

Kuluneella viikolla olen ollut tarkkaavaisempi syömisteni suhteen. Olen ollut tätä itseasiassa jo jonkin aikaa. Tarkoitukseni ei ole systemaattisesti laihduttaa, mutta minulla oli huono olla omassa kehossani ja paikoin ahdisti, että raskauskilot eivät tunnu lähtevän sitä vauvan painoa enempää. Vähensin sokerin määrää ja lisäsin salaatteja ja niin vain paino tipahti kaksi kiloa kahdessa viikossa. Liikunnan osalta en nyt oikein voi kummoisia tehdä tuon tyrän takia enkä samaisesta syystä edes haaveile mistään kauniista vartalosta tälle vuodelle. Mutta jos olo on edes hitusen kevyempi ja raikkaampi, niin se on tähän hetkeen riittävää.

Kuluneella viikolla olen myös harmitellut, kun meidän kameraan tuli vika jokunen viikko sitten. Se kyllä ottaa kuvia, mutta ilmeisesti kameran sensori on vioittunut niin, että laittaa herkästi kuviin tiettyihin kohtiin siniset pisteet. Vähän mietin, kannattaako tätä edes mainita koska itselleni ainakin on käynyt niin, että kun ne siniset pisteet huomasin niin sitten niitä ei voi olla näkemättä. Aikaisemmin kun kuvat saattoivat näyttää alkuun ihan tavallisilta ja nykyisin vain kyylää niitä pisteitä. Huoh. Kuvankäsittelyohjelmilla pisteet toki saa jotenkin käsiteltyä piiloon, mutta eihän sitä jaksa kovin systemaattisesti tehdä... Tällä hetkellä kameran korjaaminen ei mene kuitenkaan prioriteeteissa kovin korkealle, niin täytyy yrittää pärjätä niiden sinisten pilkkujen kanssa. Onneksi ne eivät riittävässä valossa näy niin herkästi ja nyt tulee enemmälti kuvattua ulkona.

Kuluneella viikolla ollaan myös ulkoiltu, niin rannalla kuin metsässäkin. 

Tänään minulla on edessä erittäin harkittua pakkaamista sillä huomenaamulla lähdemme miehen äidin autolla kohti Espoota ystäväni luokse. Muutaman päivän matkalla käymme ainakin Suomenlinnassa ja Linnanmäellä. Rennolla meiningillä ja vähäisillä suunnitelmilla olisi tarkoitus edetä kerta kolme alta neljävuotiasta mukana. Nyt jos jollain on heittää erityisesti jotain lapsien kanssa hyväksi todettuja ruokapaikkoja Helsingin keskustasta, niin niitä otetaan mielellään vastaan!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Hei, kuvassa taitaa olla tula free-to-grow, ootko tykännyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo. Mä olen tuota vain sovittanut; mies kantaa meillä kerta nyt mulla vatsassa se tyrä ja se on hankalassa kohdassa suhteessa Tulan vyötäröosaan.

      Mutta näin sivustakatsojana voin kertoa, että mies osaa käyttää sitä näppärästi vaikka ei aikaisempaa kantokokemusta ole. Mitä itsekin kerran kokeilin, niin jäi hyvät fiilikset. Julia tykkää siinä olla, niin unessa kuin hereilläkin :)

      Poista
    2. Kiva juttu, esikoisella oli manduca ja sekin hyvä, mutta en ikinä saanut sitä selässä tuntumaan hyvältä ja muutenkin ärsyttävä säätää, niin saattaa olla että sijoitan Tulaan, kun se on sen verran pidetty ja niillä on ainakin tosi hyvä jälleenmyyntiarvo.

      Poista
    3. Jep :) Uskoisin kyllä, että tämä hintansa arvoinen (erityisesti tuon jälleenmyyntiarvonsa kera).

      Poista