Peruselämää

7.6.17





Ehdin jo mennä sänkyyn aikeissa käydä nukkumaan, mutta sitten taas se kävi mielessä: tämä blogi ja miten en ole tänne kirjoitellut. Olen miettinyt sitäkin, miten rasittavaa se toisaalta on, että tämä blogi muistuttaa olemassaolostaan ja ikään kuin velvollisuudesta tänne kirjoittaa. Ja kun eihän sellaista velvollisuutta ole. Blogin päivittäminen on siis käynyt monestikin mielessä ja ideoita kirjoituksiin on tullut mieleen, kivojakin sellaisia mutta sitten kun on pitänyt valikoida, miten käytän aikani niin muut asiat ovat tuntuneet tärkeämmiltä tai mielekkäämmiltä kuin bloggaaminen.

Nyt sitten ilmeisesti olin motivoitunut tulemaan kirjoittamaan; näköjään teen tätä yöunieni kustannuksella. Tosin tämä taitaakin olla juuri sellaista aikaa, jolloin koen blogin kirjoittamisen vievän aikaa ainoastaan minulta. 

Meillä menee hyvin. Päivät sujuu mukavan tavallisissa merkeissä. On ollut itseasiassa aika jännä huomata, että Julian syntymisen jälkeen olen kokenut vielä entistä tärkeämmäksi viettää aikaani lasten kanssa. Olen tarkoituksella halunnut olla entistä vahvemmin läsnä. Tämä on ollut siinäkin mielessä yllättävää, kun raskauden loppuaikana ajattelin vähän sitä, miten olen ollut kotona lasten kanssa kohta nelisen vuotta ja tavallaan mieli alkoi haikailla jonkun muun tekemisen pariin. Pähkäilin siis, miltäköhän tämä äitiysvuosi nyt tuntuu ja alanko turtua liiaksi. Mutta mitäs kummaa, tunnun nauttivan tästä ihan uudella energialla. Ehkä osan vaikutuksesta tekee kesä ja suuren osan erilainen jaksaminen näin ei-raskaana. Oli syyt mitkä tahansa niin silti koen, että nautin taas äitiydestäni entistä enemmän. Erityisen positiivinen asia ottaen huomioon, että herään imettämään sen kolmen tunnin välein.

Tuo on tainnut vaikuttaa siihenkin, että en ole kaivannut niin paljon omaa aikaa tai kokenut tarvetta kirjoitella tänne blogiin. Toisaalla tekemistä riittää siinä määrin, että on tuntunut erityisen hyvältä käyttää nämä myöhäisillat vain Netflixin äärellä. 

Mutta nyt voisin mennä takaisin sänkyyn ja tällä kertaa yrittää ihan nukkuakin. Instagram-tili minulla päivittyy selkeästi ahkerammin, koska sinne voi tosiaan lisätä kuvan tai kaksi vaikka imetystuokion äärellä. 

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Kiva että olet osannut nauttia tuosta ajasta kotona pienten kanssa! Älä ota paineita blogin päivityksestä nyt kun tarvitset aikaa ja energiaa niin paljon tärkeämpääkin! Me pitkäaikaiset lukijat pysymme täällä käyden välillä kurkkimaan blogissasi! :D postausideoina ruokailut, välipalasuosikkinne, lasten lempileikit, riittävän hyvä äitiys, parisuhde pikkulapsiperheessä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yritän ottaa rennosti :) Sillä tavalla tätä blogia tekeekin todennäköisesti useammin mieli päivittää. Useampi hyvä idea; muutama noista on itseasiassa ollut jo tuolla luonnos-puolella, mutta jäänyt sitten kesken syystä tai toisesta.

      Poista