Kesäkuulumisia

20.6.17








Eilen myöhään illasta tultiin lasten kanssa takaisin kotiin. Olisi sitä Kuopiossa varmaan pidempäänkin viihtynyt, mikäli olisi ollut lämpimiä päiviä luvassa. Seuraava matkamme koittaa heinäkuun alusta, kun menemme koko perheellä pariksi päivää ystäväni luokse Hesan tienoille. 

Kuvissa näkyykin, miten lapset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään ongelle. Kalaa ei tullut, ihme ja kumma, vaikka lapset niin kovasti heittivät kiviä järveen siihen ongen lähistölle... Antonin onkimistyyli oli myös hyvin omatakeinen. Veneeseen pääsivät istuskelemaan, mutta kuivalla maalla pysyttiin.

Näin kesällä tuolla porukoillani tuli mietittyä sitä, miten houkuttelevaa se oma piha olisikin. Muuta erityisen ikävää kerrostalossa asumisessa en koe. Nyt kun meiltä puuttuu vielä parvekkeelta lasit, niin sitä ei kovin kummoisesti tule käytettyä eikä lapsia sinne voi päästää ilman valvontaa.

Ja hei, kun nyt tälleen yleisesti tässä horisen niin kävin tosiaan jo jokunen aika sitten siellä kirurgian polilla siihen haavatyrääni liittyen. Se siis leikataan, mutta menee näillä näkymin syksyyn. Alkusyksylle minulle tuli jo aika, missä vatsa kuvataan perusteellisesti ja sen pohjalta suunnitellaan leikkaus. Tuo lääkäri kertoi myös, että samalla korjaavat vatsalihakseni, kun sitä vatsalihasten erkaumaa on raskauksista päässyt tulemaan. Eli jotain todella positiivista tästä tyrästä kuitenkin seurasi. Ehkä voin saada vielä vyötärölinjani takaisin, kun krooninen mahapullotus häviää. Eikä ole kuulema suljettu sekään pois, että saisimme joskus tulevaisuudessa neljännen lapsen. Mutta tuo tarkottaisi sitä, että vatsa pitäisi uudelleen korjata sektion jälkeen. En tosiaan tiedä, haluanko enää laittaa kehoani kantamaan neljättä lasta kerta se on tehnyt jo paljon töitä kolmen eteen mutta on todella mukavaa, että se mahdollisuus jää auki.

Kuten mieheni sanoi, niin minulle tulee nyt sitten tällainen "tyräkesä". Onnekseni se ei enää kipuile niin paljon. Mutta vähän rasittavaa on ollut se, että olen joutunut uusimaan vaatekaappiani kesäksi, koska en halua mennä ulkona niin, että vatsa on esillä; tyrä kun kasvattaa mahaani entisestään. Olenkin nyt yrittänyt opetella käyttämään enemmän mekkoja.

Nyt mietin, pitäisikö nimetä tämä postaus otsikolla "Tyräkesä 2017". Ehkä en kuitenkaan. Jos vaikka tylsän perinteisesti: "Kesäkuulumisia", olihan tässä juttua menneestä ja tulevasta kesäajasta.

You Might Also Like

0 kommenttia