Kaksikosta kolmikoksi

25.6.17










"On äiti kiva, että meillä on tämä vauva." - Anton
"Noniin, ei mitään hätää. Pestään vaan pylly" , Sofia sanoo rauhoittavalla äänellä kävellessään minun perässäni, kun kiikutan kakkapyllyistä Juliaa pesulle.
"Meidän Julia hymyilee, kun sille tekee hassuja juttuja!" Anton huutaa vuotta nuoremmalle serkkupojalleen kesken serkkutytön kastamisjuhlan.
"Se on Julia", Sofia toteaa kauppajonossa ihmisille, jotka ihmettelevät vauvaamme.
"Missä Julia on?" Anton ihmettelee, jos Juliaa ei näy lähiympäristössä.
"Äiti, halaa sitä!" Anton komentaa turvaistuimestaan, kun Julia itkee autossa.
"Missä vauva on?" Anton kysyy ensimmäisenä, kun tulen kotiin sairaalasta.

Tapauksia on hyvin monia, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan sitä, miten Julia tuntuu selkeästi olevan rikkaus myös noille isommille vaikkakin vielä pienille lapsillemme. Osasin ennustaa, että vauva otetaan hyvin vastaan, mutta vastaanotto on kyllä ollut vielä parempi mitä ajattelin. 

Molemmat lapset ovat olleet todella rakastavaisia ja huolehtivaisia Juliaa kohtaan. Eivät he tietenkään aina täysin ymmärrä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä - Sofia halusi esimerkiksi leikkisyöttää Juliaa haarukalla - mutta ajatus niissä teoissa on välittävä. 

Sofia on ollut alusta alkaen hyvin äitimäinen Juliaa kohtaan. "Noniin, noniin", hän tulee aina sanomaan kun Julia itkee. Sofia myös usein seuraa minua vessaan, kun pesen Julian pyllyn. Samassa hän hokee Julialle "ei mitään hätää", vaikka Julia ei edes itkisi. Pikkuäiti haluaisi ilmeisesti myös imettää; tai sitä hän ainakin sanoo välillä tekevänsä mennessään makaamaan Julian viereen. Sofiahan on antanut nyt vauvanukelleen nimenkin: Julia-nimellä hänetkin tunnetaan - mistä lie keksinyt. Voin kertoa, että useamman kerran on tullut sekaannus siitä, kenestä on kyse kun Sofia puhuu Juliasta...

Anton puolestaan oli ainakin ensimmäisen kuukauden sellainen positiivisen välinpitämätön. Hän ei siis erityisen paljon ollut kiinnostunut Julian hoivaamisesta, vaan Anton jatkoi omia hommiaan entiseen tapaan. Mitä nyt välillä kävi näyttämässä Julialle jotain leluja, joista Julia ei tietenkään vielä varhaisessa iässä tajunnut juuri mitään. Nyt sitten kun Julia on alkanut hymyilemään ja jokeltelemaan, niin Anton ottaa selkeästi enemmän kontaktia. Antonilla onkin aina hirmuisen suuri hymy kasvoilla, kun hän on Julian lähellä. Anton selkeästi pyrkii myös hauskuuttamaan Juliaa. Mutta Antonista löytyy sitä hoivaajakin, erityisesti Julian itkiessä. Tuossa yksi ilta Julia oli poikkeavasti kovinkin itkuinen ja Anton tuli sitten halaamaan Juliaa, joka oli siinä minun sylissäni.

Julia on parin viikon päästä 3kk enkä tähän mennessä ole havainnut lapsissa hitustakaan mustasukkaisuutta. Yksi kerta on jäänyt mieleen, kun Sofia pyysi minulta jotain ja sanoi valittavalla äänellä heti perään "ei imetä". Tuossa jäin miettimään, minkä verran lapsia turhauttaa ne tilanteet kun en heti pääse antamaan jotain. Toisaalla mietin myös sitä, miten hyvin he ikäisekseen nuokin tilanteet sietävät. 

Anton ja Sofia ovat olleet aika kiinteä parivaljakko, että paikoin minua on huolestuttanut kuinka kolmas siihen pääsee mukaan. Mutta nyt kun on nähnyt, kuinka huomaavaisesti lapset ovat omatoimisesti ottaneet Julian mukaan ja kuinka Julian perään kysellään, jos olen vaikka jättänyt hänet makuuhuoneeseemme nukkumaan, niin eiköhän tuosta kaksikosta tule aika sujuvasti kolmikko.

You Might Also Like

0 kommenttia