Viime päivien kootut

15.5.17









Nyt elellään taas aikoja, kun olisi blogattavaa enemmän kuin mitä minulla on aikaa oikeasti blogata. Usein sitten päivät ehtii kulumaan niin, että tuntuu jotenkin turhalta palata niihin jo vanhoiksi käyneisiin asioihin. Otetaan nyt sitten lyhyt tiivis koonti kaikesta, mitä olen viime aikoina tehnyt ja miettinyt ja kokenut. Joihinkin saatan palata joskus tarkemmin ja laajemmin, jos vain löydän aikaa. Mutta siis:

- Minulla on ollut terveyshuolia. Joskus ohimainitsin siitä, että minulla oli omituinen patti/kohouma alavatsassa heti Julian saatuani. Ennen kotiutumistani sairaalasta gynekologi sitä käsin tunnusteli ja sanoi kohduksi. Sittemmin olen tullut entistä varmemmaksi siitä, että kohtu se ei ole, koska sen luulisi näyttävän kutistumisen merkkejä neljän viikon sisällä synnytyksestä. Se on myös paikoin ruvennut kipuilemaan. Kävin asiasta jo uudelleen lääkärillä ja alkuun hän sanoi, että ei ole syytä epäillä gynekologin diagnoosia. Onneksi pidin puoleni ja luotin vaistooni epäillessäni tätä, koska sitten hän pyysi toisen kokeneemman lääkärin tutkimaan ja hän sanoi heti alkuun, että ei tämä todennäköisesti kohtu ole. Tuo lääkäri heitti saman arvauksen kuin mitä itsekin olin googlen avulla selvitellyt: tyrä. Kunhan vatsani ultrataan, niin ei toivottavasti tarvitse enää arvailla. Huonompi homma tietenkin, että tuo tarkottaisi leikkausta ja on laittanut miettimään entistä vahvemmin sitä, onko Julia nyt meidän viimeinen vauvamme. Mutta nyt en jaksa alkaa prosessoimaan noita ajatuksia tähän syvemmin; sanottakoon kuitenkin, että jo tuon edellisen virkkeen kirjoitus sai kyyneleet silmiin.
- Viime päiviin on kuulunut monta ajettua kilometriä, kun alkuun mentiin torstaina Kuopioon, sieltä piipahdettiin lauantaina Oulussa ystäväni hääjuhlassa ja sunnuntaina ajettiin takaisin Jyväskylään. 
- Kuopiossa oli vähän kuumottavaa huomata, että Julian bodyista osa on mennyt pieneksi enkä ollut osannut varata sitten sopivia lisävaatteita mukaan. Juuri ja juuri selvittiin takaisin kotiin sillä viimeisellä puhtaalla bodylla.
- Oli myös jokseenkin mieleenpainuvaa huomata Julialla niskakakat kämäisen huoltoaseman pihalla ja vaihtaa vaippa wc-pöntön päällä.
- Sofialla oli tänään nimipäivät. Tein päivää varten juustokakun, jossa oli mustikkamansikkasisus ja päällä valkosuklaa. Meillä kävi miehen äiti ja sisko lapsineen. Sofia sai Mauri Kunnaksen kirjan ja minä ostin hänelle Oulun Tigerista sellaisen olkihatun kesää ajatellen. Siitä ei ollut nyt kuvaa laittaa, mutta eiköhän se joskus täällä vilahda, koska valtaosan ajasta se on tänäänkin ollut Sofian päässä - sen verran tykätty hattu on. Kakkuun askartelin aamulla tuon nimikoristeen ja muuten olen päivän mittaan yrittänyt kiriä valtavaa likapyykkikasaa kiinni. Luojan kiitos, että meillä on kuivausrumpu <3
- Tämä viikko ei näytä yhtään sen rauhallisemmalta kuin viime viikkokaan. Perjantaina taitaa olla ensimmäinen päivä, jolloin ei ole mitään konkreettista menoa. Mutta sitten alkaa olemaan viikko aikaa meidän nimiäissynttärijuhliin ja osittain on tarjoiltavat vielä miettimättä. Jokunen ajatus pitäisi siis uhrata sinnekin suuntaan. 
- Ai niin, olihan se eilen tosiaan äitienpäiväkin! Minulle se ei vielä ole mikään kovin erityinen päivä siinä suhteessa, kun lapseni ovat niin pieniä ja mies kuuluu niihin henkilöihin, jotka ei ylipäänsä mistään merkkipäivistä välitä ja minua hän ei muista, koska "en ole hänen äitinsä". Asia on minulle ihan ok, vaikka itse muistankin häntä isänpäivänä. Äitienpäivät ovat olleet minulle enemmän sellaisia päiviä, jolloin tulee enemmän ajatelleeksi sitä, miten onnellinen olen saadessani olla äiti. Miten onnellinen olen, että saan olla juuri Antonin, Sofian ja Julian äiti.

Mutta nyt sänky kutsuu. Huomenna pääseekin kuulemaan, miten hirmuisesti tuo meidän pienin on kasvanut.  

You Might Also Like

0 kommenttia