Vauva-arjen alkusoitto

22.4.17






Olemme olleet nyt vauvan kanssa kotona päälle viikon. Tätä meidän arki on tähän mennessä ollut:

Lastenhuoneen lattia on lelujen vuoraama, koska sen siistinä pitäminen ei ole kuulunut prioriteettiemme kärkeen.
Tuo sotku on kuitenkin hyvä osoitus siitä, miten Anton ja Sofia leikkivät paljon yhdessä ja heidän leikkejä onkin kiva kuunnella sivusta.
Vaikka kuinka yritän välttää liivisuojien lojumista pitkin poikin, niin silti niitä tuntuu löytyvän vähän väliä sohvalta tai sängystä.
Minun ja miehen sänkyä ei pedata enää aamuisin ja keskellämme on aina vauvan lisäksi pyyhe, talouspaperirulla ja niitä liivinsuojia.
Lasten ulkoiluttaminen on tehty nyt porukalla, kun muuten se olin yleensä minä, joka kävin lasten kanssa ulkona.
Mies on lähtenyt käymään salilla klo 21, kun on laittanut isoimmat lapset nukkumaan.
Samaan aikaan, kun isoimmat lapset ja mies tekevät iltahommia, niin minä olen pesinyt vauvan kanssa sohvalla.
Herään öisin noin kolmen tunnin välein imettämään ja vaihdan yhden vaipan yön aikana.
Aina alkuun yöllä herätessä mielessäni kuuluu hetken "äääh"-valitus, mutta heti kun näen vauvan muuttuu se "aww"-ääneksi.
Iltasuihku on <3 Siellä saan hetken olla yksin, lämpimän veden alla.
Jos en ole nukkunut päiväunia, niin klo 15 alkaen päivä menee ihan sumussa; silmät ei toimi kunnolla.
Kun vauva itkee, Sofia kiirehtii aina vauvan luokse.
Perinteinen imetysilmiö: tekee mieli herkkuja, usein.
Näen peilistä ihmisen, joka näyttää hyvinkin väsyneeltä.
Välillä päivisin kun Julia nukkuu pisimmillään 3h, niin ehdin jo ikävöimään häntä.
Samaan tapaan välillä ikävöin isompia lapsia, kun havahdun siihen, että en ole ehtinyt olemaan heidän kanssaan riittävästi.
Sektiosta huolimatta olen tehnyt vähintään saman verran kotitöitä kuin mieskin. Mutta haluankin tehdä niitä, jotta mieli pysyy virkeämpänä.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa yksin kaupassa ja pystyin kävelemään jo melkein normaalia vauhtia, vaikka vatsa ei ole kävellessä vielä tavallisen tuntuinen.

Arki sujuu kaikkineensa siis mielestäni hyvin, vaikkakin minun pitää jotenkin tietoisesti yrittää pitää mielessä, että nyt jos koskaan on syytä ottaa rennosti. Nyt ei tarvitse laittaa pidemmän kaavan mukaan ruokaa ja kokea huonoa omatuntoa siitä einespizzasta. Nyt ei tarvitse tai oikeastaan voikaan touhuta isompien lapsien kanssa samalla tavalla. Juuri nyt olisi hyvä keskittyä vain tähän päivään ja tähän hetkeen. Ottaa päiväunet, kun se on mahdollista. Nauttia siitä, mitä ja keitä on ympärillä ja olla vaan. 

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Aivan ihana blogi, tulen varmasti seuraamaan. :) itse tosiaan odotan kolmatta lastani ja on mukava lukea ajatuksiasi ja teidän elämästä nyt kun on kolmas lapsi. Onnittelut muuten pienestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jaksamista raskauteen, niin vain sekin aika lopulta menee melko nopeasti :) Ja kiitos!

      Poista