Muuttokuulumisia

4.4.17





Perjantaina oli virallinen muuttopäivä eli se vuorokausi, kun tavaroita alettiin kantamaan kohteesta A kohteeseen B. Vaikka olemme tässä tehneet viikonlopun yli melkein 12 tuntisia "työpäiviä" ja ensimmäisen muuttovuorokauden lapset olivat mummollaan yötä (iiik, heidän ihkaensimmäinen yökyläily!), niin kyllä meillä edelleen siltä näyttää, että juuri ollaan muutettu uuteen asuntoon.

Huonekalut ovat kyllä jo löytäneet paikkansa ja astiapesukone on käytettävissä, mutta meillä on konkreettinen likapyykkivuori eteisen lattialla odottamassa, että joku tulisi miehen avuksi laittamaan pyykkitornin paikoilleen. Tästä johtuen myös vauvanvaatteet odottavat edelleen pesua ja ne pienet vaipatkin ovat vielä kauppojen hyllyillä - menee vähän viimetippaan nämä "vauvaviimeistelyt". Mutta sentään keittiö on jo sellaisessa kunnossa, että siellä voi tehdä ruokaa ja lastenhuoneen laitoin ensimmäisten joukossa kuntoon, niin lapsilla on ollut jo pari päivää oma tilansa touhuta. 

Lapsista muuten sen verran, että nuo tuntuvat ottaneen tämän asunnon jo ihan kodikseen. Anton kun tuli ensimmäisen kerran ovesta sisään, katsoi hän ympärilleen ja sanoi hymysuin: "Hieeeno!" Yötkin on nukuttu perinteisen hyvin. Ainoa vaikutus, minkä olen huomannut on juurikin niissä rutiineissa: Sofia on ollut paikoin kiukkuisempi, koska muuttohälinän keskellä ei ole onnistunut laittamaan häntä aina nukkumaan juuri niinä totuttuina aikoina. Lapset ovat myös saaneet ruutuaikaa paljon olosuhteista johtuen. Eilen aamupäivällä ja tänään ollaan kuitenkin otettu pari tuntia aikaa lasten kanssa ulkoiluun. Kyllä se siis tästä. Eilen illalla pääsin jop nostamaan ensimmäistä kertaa jalat sohvalle ja katsoin hiukan telkkaria. Teki muuten hyvää siihen nähden, että aikaisempina iltoina menin nukkumaan jalkoja ja selkää särkien.

Mitä asuntoon muuten tulee, niin täytyy kyllä sanoa että tämä on odotettua kivempi. Toki näin asunnon etukäteen, mutta se on aina vähän eri juttu, kun sen arvioi jonkun muun tavaroiden ollessa asunnossa. Mitä valmiimmaksi täällä saan, niin sen enemmän tunnun tästä tykkäävän. En tiedä, liittyykö se jotenkin lisääntyneeseen tilaan, rakennusvuodelta melkein 10 vuotta uudempaan vai ihkaensimmäiseen saunalliseen asuntoon, mutta tämä koti tuntuu juuri sellaiselta perhekodilta. Minua myös paikoin hämmentää se, että makuuhuoneen ikkunoista katsoessa ei olekaan keskustamaisemaa vaan metsää. Nytkin tässä kirjoittaessani vilkaisin ikkunasta ja näen puiden hiljaa huojuvan. Mainittakoon tosin, että eilen lähikaupassa käydessäni totesin tuon matkan olevan paikoin jopa keskustaa kaaottisempi - tiedättehän "markettihelvetit". Mutta tuossakin on hyvät puolensa, nimittäin markettien valtava ja edullisempi valikoima. Ihan mielelläni otan siis ison marketin lähikaupaksi ja tarkoitukselliset ulkoilut jätän sitten sinne metsäympäristöön. 

On todennäköistä, että perusteellisempi kotiesittely menee jonnekin tulevaisuuteen. Tässä kun saa pääasiallisesti kodin järjestykseen, niin sitten alkaakin henkinen valmistautuminen ensi viikon sektioon ja siihen ihmeelliseen asiaan, että meillä on täällä kohta uusi pieni ihminen. 

You Might Also Like

0 kommenttia