Kolmannen äitinä

27.4.17

Ennen Julian syntymää kirjoittelin täällä niistä ajatuksista ja kysymyksistä päässä, mitä jos kolmas vauva ei tunnukaan enää niin erityiseltä. Osa minusta koki syyllisyyttä siitä ajatuksesta, että kolmas lapseni ei saisi ikään kuin saman arvoista tunnereaktiota pintaan kuin aikaisemmat lapset. 

Kun kuulin Julian ensi-itkut, kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja tiesin että huoleni olivat turhia. On totta, että en katso Juliaa yhtä huuli pyöreänä ja ihmettelevänä kuin mitä katsoin aikoinaan esikoistani mutta katson häntä aivan yhtä rakastavin silmin ja ajattelen, miten pieni ja rakas hän onkaan. Minun lapseni. 

Huomaan olevani jokaisen vauvan kohdalla myös itsevarmempi ja luottavaisempi. En ajattele enää niin paljon sitä, kuinka käsittelen vauvaa vaan toiminta tulee luontevammin. Oman aamupalan syönti sujuu sujuvasti yhdellä kädellä, kun imetän vauvaa toisella. En säiky verta vuotavaa napaa, vaan rennosti seurailen, että napa ei pääse tulehtumaan. Niskakakkojen tullessa naurahdan, että tämä on taas tätä.

On kuitenkin yksi, ehkä vähän jännä poikkeus, mitä en niin osannut odottaa. Huomaan, että haluan pitää Juliaa paljon lähelläni. En oikein edes tiedä, miten hän nukkuisi pinnasängyssä, koska en ole kovinkaan halunnut pitää häntä siellä. Jos Julia on hereillä ja ihan tyytyväisenä makoilisikin sängyssä yksin, niin minusta tuntuu, että jonkun pitäisi olla hänen kanssaan. Minä haluan, että vauvaa kosketellaan ja sylitellään paljon. On näin toki tehty jokaisen kohdalla, mutta Julian kanssa se halu on jotenkin konkreettisemmin mielessä. Olen päätellyt tuon johtuvan siitä, miten nykyisin tietää, että tämä vauvavaihe todellakin hurahtaa silmissä. Osasyynsä on myös varmasti siinä, että tällä kertaa en ole mitenkään varma, haluanko enää lisää lapsia. Mietin siis, onko Julia minun viimeinen vauvani? Näistä syistä johtuen haluaisinkin elää tämän vaiheen niin täysillä ja siten, että se jäisi mahdollisimman vahvasti mieleen. Osittain surettaa jo valmiiksi, miten nopeasti Juliakin kasvaa vaikka on sillä kasvulla aina omat ihanat puolensa.

Neuvolassa eilen kysyttiin, tuntuuko minusta siltä, että olen jo kiintynyt vauvaan. Epäröin hiukan vastaustani, vaikka en suoranaisesti kiintymystäni epäröikään. Selitin, kuinka se kiintymys on tässä vaiheessa vielä kovin erilaista kuin mitä isompiin lapsiin. Tuohon kiintymykseen kun ei liity vielä varsinaisia kokemuksia siitä, millainen juuri Julia on. Tämä kiintymys on enemmänkin sellaista puhdasta emon kiintymystä poikaseen. Se minua siinä kysymyksessä varmaan häiritsikin: kiintymys ei varsinaisesti ole prosessi, joka sinällään päättyy vaan se elää koko ajan. Voisi ajatella, että kiintymys voi alkaa jo pelkästä lapsen saamisen toiveesta. 

Tämä kiintymys-seikka on myös sellainen, mihin näin kolmannen lapsen kohdalla suhtautuu eri tavalla kuin ensimmäiseen. Esikoisen kuvitteli vahvemmin jonkinlaiseksi jo ennen syntymää ja vähän järkyttyikin, kun se ei sitten ollutkaan juuri sellainen, millaiseksi hänet oli ajatellut. Toista lastani en tietoisesti kuvitellut minkäänlaiseksi, mutta silti muistan olleeni yllättynyt: ai tuollaisen vauvan minä sain, onpa jännä! Kolmas ei sitten yllättänyt lainkaan ja ehkä se oli nimenomaan se, mikä sitten pääsi hitusen yllättämään. Tosin mainittakoon, että useampi vanhempi sukulaiseni on sanonut, että Julia on aivan samannäköinen kuin minä vauvana ja kun itsekin näen valokuvista yhdennäköisyyden, niin pienessä määrin tuo yhdennäköisyys herättää kysymyksiä: onkohan Julia isona minun näköinen; tuleekohan Juliasta eniten minun kaltaiseni? 

Laitoin eilen Julian nimestä paperit maistraattiin. Kokonimi on siis hänelle virallisesti päätetty. Tuon jälkeen olen katsonut Juliaa ja makustellut hänen nimeään. Hänen nimensä nostaa hymyn huulilleni ja tuo hyvän mielen. Vaikka hän onkin minun kolmas, on hänellä silti sama titteli ykkösen ja kakkosen kanssa:  Julia - minun lapseni

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Yhtään ammattiryhmää sinänsä väheksymättä, on siinä ollut neuvolan täti huuli pyöreänä kun olet alkanut kertoa kiintymyssuhteesta noin abstraktilla tasolla :D hän odotti ehkä vastausta tyyliin että et hyljeksi vauvaa vaan lupaat hoitaa sitä. Ja sinulta tulee upea esitelmä siitä miten kiintymys vahvistuu pikkuhiljaa ja on erilaista eri vaiheissa :D <3 Kauan eläköön yliopisto ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itseasiassa nyt kun sanoit, niin hän kyllä naurahti sen oloisesti että taisin jäädä vähän liiaksi pohdiskelemaan :D Ja vaikka tosiaan ymmärränkin, miksi he esittävät nämä tietyt peruskysymykset niin mun on jotenkin tosi vaikea vastata niihin ns. "perusvastauksilla".

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu! Ihana Julia! Mekin oltiin jossain vaiheessa mietitty samaa nimeä vauvalle, mutta vielä on ihan auki nimiasia. Eilen ultrassa vauva "varmistui" tytöksi, niin uskaltaa taas miettiä nimijuttuja.

    Tosi kauniita nuo kuvat! Voisitko koskaan ajatella tekeväsi tilauksesta vastasyntyneen valokuvausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Isommat lapset olivat tänään mummollaan kylässä ja Julia nukkui, niin sai kirjoittaa oikein harvinaisella hartaudella :D Nimien keksiminen on kyllä hauskaa, vaikkakin loppua kohden siitä tulee aina jotenkin vakavampi homma, kun miettii että kyseessä on tosiaan tämän pienen ihmisolennon nimi, jonka kanssa hän elää :)

      Kiitos! Olen itseasiassa miettinyt ja joskus tuumaillut, pitäisikö blogin kautta ilmoittaa, että voisin kerryttää itselleni kokemusta jos jotkut haluavat tulla kuvattaviksi tai tuoda lapsiaan kamerani eteen. Olen myös miettinyt, että jonkinlaisena sivutyönä valokuvaaminen olisi ihana juttu ja tavallaan kiinnostaisi käydä siitä ihan koulutuskin... Mutta sitten sitä alkaa epäilemään itseään ja miettii, miten paljon näitä lapsikuvaajia nykyisin löytyy. Ja jollain tasolla ajattelee, että en ole riittävän "tekninen" kuvaaja valokuvaajaksi. Pitäisi varmaan löytää enemmän rohkeutta itsestään :)

      Poista
    2. Tuli mulle mieleen, kun selasin vastasyntyneen valokuvausta tekevien sivuja ja mietin, että sun ottamat kuvat on ihan yhtä hyviä ja parempiakin. Sullahan on jo omien lasten kuvaamisesta kunnon portfolio kasassa, ei muuta kuin valokuvaussivut pystyyn, vaikka facebookiin/instagramiin. Ja sitten vaan hintaa miettimään. Olisin kyllä kiinnostunut :). Meidän vauvan LA on kesäkuun ekalla viikolla :).

      Poista
    3. Hui, uskaltaisikohan tuota... Kieltämättä arkailen erityisesti sitä, että pyytäisin kuvistani rahaa. Mutta niin, tykkään kyllä paljon valokuvata ja erityisesti lapsia, että ei mitenkään hullumpi ajatus. Nyt toki minulla on tuo oma pienokainenkin, mutta kaikki on aina järjesteltävissä.

      Laita mulle vaikka sähköpostia, niin voidaan jutskata sitä kautta enempi, jos sua tosiaan kiinnostaa antaa vauvaasi mun valokuvattavaksi :)

      Poista
    4. Mä laitan vaikka sitten sähköpostia, kun vauva syntyy, niin voi sitten lähteä suunnittelemaan. Eikä mitään stressiä siitä, kun sulla omatkin pienet lapset. Ihan rentomeiningillä :). Mutta palataan asiaan.

      Poista
  3. Ihania kuvia taas! Ottaako miehesi nämä kuvat missä sinäkin olet vai käytätkö jotain itselaukaisinta .. Tuosta lähellä pitämisestä sen verran että itsekin halusin pitää vastasyntynyttäni jatkuvasti lähelläni ja sylissäni. Ajattelin että se on vauvan ja minun parhaaksi, mutta yllätyin kun terkkari hieman nuhtelevasti sanoi, ettei kannata koska vauva oppii nukkumaan vain sylissä eikä asetu sitten vaunuihin tai sänkyyn. No, hieman haikeana aloin nukuttaa vaunuihin mutta toki muuten pidin paljon sylissä. Nyt vauva nukkuu hyvin vaunuissaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Laukaisimella otan; mulla on kännykässä sellainen ohjelmisto, mistä näen sen kuvaruudun ja sitten laitan ajastimen, jos en sitä kännykkää kuvaan halua. Ei tosiaan aina ihan yksinkertaisinta yrittää toimia itse niin monessa roolissa :D

      Joo, olen mä tuota miettinytkin että jatkuva sylittely voisi tehdä sen että vauva tottuu siihen. Mutta en oikein osaa pelätä sitä kuitenkaan, koska meidän vauvat ovat aina nukkuneet kuitenkin hyvin myös vaunuissa ja ainakin meidän sängyssä. Juliakin on siis nukkunut ongelmitta vaunuissa, kun olen ollut ulkona ja nukahtaa välillä myös ihan sänkyynkin. Mutta sitä olen kyllä miettinyt, että kun nyt haluaisin pitää hänet nukkumassa siinä minun sängyssä niin tuleeko pinnasänkyyn siirtymisestä hankalaa, koska se on välttämättä aikanaan edessä kerta meidän sänky on niin korkea, että yhtään liikkuvaisempaa vauvaa en uskaltaisi pitää meidän vuoteella...

      Poista