Kaksi viikkoa

26.4.17


Tänään on tullut kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun sain Julian ensimmäistä kertaa syliini. Kaksi viikkoa vauvan tuhinaa ja sektiosta toipumista takana.

Tänään kävimme myös neuvolassa. Viimeviikkoinen kerta kun jäi kuulema niin lyhyeksi, niin neuvolahoitaja halusi, että tullaan tänään uudelleen. Julia oli saanut viikossa painoa päälle 300g eli hienosti kasvaa rintamaidolla. Pituutta ei vieläkään otettu, mutta minusta hän näyttää kasvaneen pituutta myös. Tosin tuo vaikutelma tulee osittain siitä, kun Julian raajat alkavat avautumaan eikä hän pidä niitä enää niin supussa, kuten vastasyntyneillä on tapana tehdä. 

Julialta lähtikin napatynkä jo sunnuntaina irti, mutta napa vaatii vielä hoitoa kerta se vähän tihkuttaa verta. Tänään lähti myös ensimmäiset D-tipat käyttöön ja leikattiin kynnet - tosin kynnet tuntuvat silti paikoin vielä hurjan teräviltä, niin täytyy tuumailla, milloin uskallan pitää Julian käsiä paljaana.

Oma toipuminen on edennyt hyvin. Pystyn kävelemään jotakuinkin normivauhtia, vaikka mahalla tuntuu edelleen eräänlaista raskautta kävellessä, mutta onhan tuota kokoakin vatsalla vielä edelleen. Särkylääkkeitä en enää pahemmin syö, vaikka lievää rasitusta ja nippailua haava-alueella välillä tuntuu. Kirjoitinkohan täällä siitä, että tällä kertaa kohtu tuntuu ihmeen paljon käteen...? Jo sairaalassa se kohtu siis pömpötti selkeästi vatsalla niin, että sen tuntee käteen - gynekologi katsoi sen pyynnöstäni eikä nähnyt siinä mitään erikoista, painovoima vain tuo kohdun eteen esille. Mutta sitä en tiedä, miksi tällä kertaa noin kävi, koska en edellisiltä muista tuollaista. Mutta siis, kohtu on edelleen pallomaisena tunnusteltavissa alavatsalla, vaikkakin on se pienentynyt. Alavatsalla komeilee myös aikamoinen mustelma, mutta sekin onneksi näyttää jo paranemisen merkkejä.

Sekä vauvalla että äidillä menee siis hyvin. Mitä nyt äiti on paikoin väsynyt, mutta se kuulunee vähän väkisin pikkuvauva-arkeen.

You Might Also Like

0 kommenttia