Ensimmäisiä päiviä vauvan kanssa

15.4.17







Meidän kolmas mestariteoksemme syntyi keskiviikkona klo 10:10 mitoin 3070g, 49cm ja pipo 35cm. Hän syntyi kaikista varhaisimmassa iässä, mutta on silti tähän mennessä ollut vauvoistamme suurikokoisin - ihan pienellä erolla, mutta kuitenkin.

Voisin yrittää tehdä sektiosta jonkinlaisen oman postauksensa, mutta mainittakoon lyhyesti, että se meni hyvin. Olimme myös onnekkaita, että saimme mahdollisuuden pitää vauvaa rinnallani välittömästi ja miltei läpi heräämöajan. Tuostakin myöhemmin tarkemmin.

Vauva on myös ensimmäisemme, jonka ensipäivät ovat alkaneet ilman mitään huolia tai erikoisuuksia. Antonilla kun aikoinaan ne sokerit olivat alhaiset ja tulehdusarvot hiukan kohonneet, Sofialta taasen löydettiin toisena päivänä sydämestä se sivuääni, mikä onneksi oli loppupeleissä harmiton ja poistui itsestään. Mutta tosiaan kolmas vauva oli kaikkineensa kunnossa, sokeritkin olivat priimatasoa - niitä kun näin raskausdiabeetikkona joutuu vähän jännittämään, vaikka raskauden aikana mittaukset olisivat olleetkin hyvät. Koska vauva ja minä olimme kunnossa, niin pääsimme kotiin jo perjantaina eli eilen.

Oma vointi on koko ajan paranemaan päin. Tietysti särkylääkkeitä joudun napsimaan säännöllisesti ja aina kun uusien lääkkeiden aika lähenee, niin alan huomaamaan myös arkuutta vatsassa. Toivottavasti toipuminen sujuisi kuitenkin tälläkin kertaa hyvin ja pikaisesti. Selvästi vauvan läsnäolo kuitenkin auttaa omiin oloihin; osittain tuon takia hän onkin ollut vierelläni hyvin tiiviisti alusta alkaen. Nyt näin päivisin annan hänen nukkua pinnasängyssä, jotta pääsen itse välillä irtoamaan tekemään muuta. Tänään olen jo likapyykkiä laittanut koneeseen, mutta muuten yritän kuitenkin muistaa levätä. Se olisikin minulla päiväunien paikka seuraavan imetyksen jälkeen.

Anton ja Sofia ovat ottaneet vauvan vastaan hyvin. Kuten noista kuvista näkyy, niin ainakin alkuun he olivat hyvinkin innokkaita auttamaan. Anton tuntuu olevan vähän huolissaan, että kun vauva itkee niin vauvaa kuulema pelottaa. Anton jäikin eilen vauvan lähelle istumaan ja sanoi vahtivansa siinä, että vauvaa ei pelota. Sofia puolestaan hokee paljon, että "valovaisesti vauvaa silittää". Mutta suurimmaksi osaksi Anton ja Sofia kuitenkin keskittyvät tekemään omia vanhoja hommiaan, kun vauvakin nukkuu vielä valtaosan ajasta. Hyvä näin.

Vauva sai ensimmäisenä yönä minun toiveesta 5ml lisämaitoa, koska hän oli edellisen päivän syönyt tissiä lähes koko ajan ja tuntui yötä myöten hermostuneelta. Valinta oli oikea, koska sen jälkeen hän nukkui ja sain itsekin vähän levättyä. Toisena päivänä rinnoistani alkoi tulla jo siinä määrin maitoa, että kuulin vauvan nielevän eikä vauvan painokaan kyllä päässyt sairaalassa paljon laskemaan. Kunnolla maidon nousu tuntuikin heti pari tuntia kotiutumisen jälkeen. Lupaava alku siis imetykseen tälläkin kertaa, kiitollinen olen.

Eilen illalla, ehkä tuon maidon nousun myötä ja ainakin väsymyksen, olo oli vähän itkuinen. Sitä ehti jo miettiä, mitenkähän tässä nyt jaksaa. Mutta kun nukkui ensimmäisen yön omassa sängyssä, vaikka senkin 2h välein herätessä, oli aamulla olo ihan toinen. Tänään olen ollut iloinen ja luottavainen, että kaikki menee hyvin. Sitä kokee onnellisuutta niistä pienistä asioista, kuten siitä että käy omassa kodissa lämpimässä suihkussa. Tai istuu ruokapöydässä ja kuuntelee lasten hassuja juttuja. Tai kun makoilee pienen nyytin vierellä. Liikkuminen on vielä hidasta ja melkoisen harkittua, mutta kyllä se tästä. Jokainen päivä on varmasti ylöspäin toipumisen osalta.

Niin ja muuten: vauva on mielestämme taas ihan eri näköinen kuin sisaruksensa. Äitini kylläkin kertoi, että minä olin syntyessäni ihan saman näköinen ja mitä muutamia pienivauva-aika kuvia itsestäni löysin, niin on se äiti kyllä oikeassa. Vauva on hyvin paljon samannäköinen nyt kuin minä aikoinaan. Tiedä sitten, miten vauva vielä muuttuu kun ainakin ensimmäinen kuukausi on niin hurjaa muutosta kasvun ja ulkonäön osalta.

Tässäpä nyt mietteitä ja kuvia ensipäiviltämme, palaillaan.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Niin suloinen pikkuinen 💖 Onnea uudesta perheenjäsenestä ja ihanaa kuulla, että vauvan ensipäivät ovat sujuneet hyvin! Tosi suloisesti isommat mukana vauvanhoidossa :)

    Voimia sinulle toipumiseen ja ihanaa vauva-arkea sinne koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Ihana vauva, ihanat ensihetket. <3

    Minä kommentoinkin jo instan puolelle, mutta se kommentti taisi kadota jonnekkin bittiavaruuteen, mutta minä näen vauvassa ihan hurjan paljon sinun piirteitäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei minulle ainakaan tullut mitään ilmoitusta tuollaisesta kommentista. Heh, eli yhtäläisyyksiä näkee useammat :) Jännä kyllä nähdä, miltä vauva näyttää kuukauden päästä kun silloin nuo tuppaa olemaan jo ihan eri näköisiä.

      Poista
  3. Onnea kovasti uudesta pienestä!! :)

    VastaaPoista