Viimeiset päivät

29.3.17

Kaksi yötä ja yksi päivä muuttoon. Kaapit alkaa olemaan aikalailla tyhjänä ja koti on lievästi sanottuna juuri nyt kaaoksen tilassa.  Tänään on tilattu pizzat ja huomenna käydään jossain syömässä, jotta on saatu astiatkin muuttovalmiuteen. Vaikka hyvissä ajoin tuon pakkaamisen aloittikin, niin kyllä silti vaan tämä päivä on tuntunut melko rankalta ja huomenna olisi vielä tehtävää.

Viime postauksessa tosiaan ohimainitsin, että maanantai oli melkoinen päivä. Anton alkoi sunnuntai-iltana oksentamaan ja jatkoi sitä läpi maanantaipäivän. Mielessä oli ne kauhukuvat, että nyt taas tuo tauti kiertää meidät kaikki ja vielä muuttoviikkona. Maanantaina pesukone pyöritti jatkuvasti oksennuspyykkiä ja yritin pakata nopeammin siltä varalta, jos itse tulisi taudin kaatamaksi. Nyt kun tuosta taudista on kulunut kaksi vuorokautta, niin uskaltaisinkohan sanoa, että minulle ei tullut muuta kuin kutisevat kuivat kädet kaikesta siitä käsienpesusta. Sofia ja mies säilyivät myös, mutta Antonilla tauti otti sen verran koville, että edelleen tuntuu siitä palautuvan.

Maanantaina tapahtui muutenkin lähipiirissämme isoja asioita. Lapsemme saivat serkkutytön; vauvan laskettu oli itseasiassa jännästi neljä päivää ennen meidän laskettua, mutta hän päätti tullakin etuajassa. Muiden asioista en kovinkaan täällä blogissani yleensä kirjoittele, mutta tosiaan perhepiirissämme on sitten kaksi hyvin lähekkäin syntynyttä tyttöä. Ikävämpiäkin uutisia tuli, kun samana maanantaina eräs suvun karvakuono yllättäen menehtyi. Oli siis melkoinen päivä.

Muuttotouhut ovat pitäneet sen verran kiireellisenä, että en ole oikein ehtinyt edes miettimään sitä seikkaa, että jätämme kodin, jossa olemme asuneet kolme vuotta. Vielä kuukauden alussa enteilin, että herkistyisin ja kokisin asian vaikeaksi mutta toistaiseksi mitään tuollaisia tuntemuksia ei ole ollut. Toisin kuin taas Antonin lähteminen päiväkodista oli yllättävän tunteikasta ja tuntui pyörivän päässä parikin päivää. Mutta sitä kyllä odotan kovasti, että saisi taas asua kodissa, jossa kaikki tavarat ovat siististi paikoillaan. Minulla on tapana selkeästi ärsyyntyä ja olla pahantuulinen, jos on liian sotkuista ja tuossa mielessä tämä muuttokuukausi onkin käynyt vähän mielen päälle. Piakkoin on kuitenkin tämä projekti saatu päätökseensä ja toivottavasti ehdin huilaamaan ennen tulevaa sektiopäivää. 

Nyt minun on kuitenkin suunnattava pakastimelle ja käytävä jäätelön kimppuun, jotta saamme huomenna sulatettua tyhjän pakastimen. Onneksi kaikki muuttotehtävät eivät ole niin rankkoja.

You Might Also Like

0 kommenttia