Projekti nimeltä muutto

1.3.17


Kuvassa Sofia on tuotu juuri sairaalasta ensimmäistä kertaa kotiin, tähän meidän pieneen kolmioomme. Muutama vuosi aikaisemmin tuosta olimme tuoneet ensimmäisen lapsemme sen aikaiseen kaksioomme. Nyt hiukan puoliyllättäen emme todennäköisesti tuokaan meidän kolmatta vauvaa tähän nykyiseen asuntoomme, vaan huhtikuussa asumme uudessa kodissa. Meitä nimittäin odottaa ensi kuussa pieni neliö.

Meillä ei ole ollut mitään suuria aikomuksia muuttaa. Olemme olleet nykyiseen pieneen kolmioon todella tyytyväisiä, mutta tiedossa on ollut, että kolmannen lapsen myötä kovin pitkään tässä emme voisi enää asua. Kun raskauduin kolmatta kertaa, laitoin vuokravahdin Jyväskylän neliöistä puolihuvikseni päälle. Parempi olisi seurailla vuokra-asuntomarkkinoita rauhassa kuin sitten pakon edessä yrittää löytää sopivaa. Tämän päälle puoli vuotta olen saanut sähköpostiini tietoa vapautuvista neliöistä ja todennut, että mikään ei oikein tunnu sopivalta. Vuokrat ovat joko liian kalliita, asunto kauhean vanha tai kaukana ja sitä rataa. 

Viime viikolla kilahti taas sähköpostiin ilmoitus vapautuvasta neliöstä. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi vuokran hintaan: halpa. Seuraavana sijainti: hyvä. Kolmantena asunto: 10 vuotta uudempi rakennus kuin nykyinen. Näytin ilmoitusta miehelleni ja hän totesi samaa. Siitä se prosessi lähti sitten pienen empimisen jälkeen eteenpäin ja nyt meitä odottaa siirtyminen pienikokoiseen neliöön hiukan kauempana keskustasta, mutta edelleen lähellä kaikkia keskeisiä palveluita. Kovin paljon suurempi asunto ei ole nykyiseen, 16 neliötä tarkalleen ottaen, mutta se tarjoaa juuri sen tarvittavan lisätilan ja mahdollistaa pitkäaikaisen asumisen, mikäli elämäntilanteet meidät siinä pitää. 

Kovin helppoon saumaan muutto ei toki sinänsä osu, kun vauvan syntymiseen on todennäköisen sektion myötä noin kuutisen viikkoa. Minähän en toki raskaana mitään muutossa kanna, mutta olen se, joka hoitaa pakkaamisen ja mahdollisen purkamisen. Tai ainakin pyrin olemaan, mies tietysti hoitaa siinä tapauksessa, jos minä en pysty. Kieltämättä myös mietin, miltä tämä muutos tuntuu lapsissa, kun ensimmäisenä mennään uuteen kotiin ja siitä vähän ajan päästä kotiin tulee vielä vauva. Mutta lapset ovat yllättävän sopeutuvaisia, täytyy luottaa että kaikki menee hyvin.

Muuttaminen tarkoittaa myös sitä ikävää seikkaa, että joudumme vaihtamaan Antonin päiväkotia. Mutta toisaalla yritän ajatella tässäkin positiivisesti: muutto tapahtuu sinänsä suht hyvässä saumassa, että ehdin toivoa Antonille syksyksi hoitopaikkaa muualta ja hän voisi sitten aloittaa uuden ryhmän kera eikä kesken hoitokauden. Anton olisi muutenkin ollut kesän kotona, joten hänelle tulee nyt sitten vähän pidempi lomakausi ellei mies sitten ole valmis kuljettamaan Antonia pidemmän matkan hoitoon vielä tämän kevään lopun - täytyy asiaa vielä tuumailla. Mutta minun puolestani Anton saa kyllä olla kotonakin ja voidaan hitsautua isompana perheenä paremmin yhteen ja hakea rauhassa niitä muotoja, millä meidän perhe toimii parhaiten vauvan tultua joukkoon mukaan.

Enpä olisi vielä parisen viikkoa sitten uskonut, mitä tulee tapahtumaan. Pidin niin epätodennäköisenä sitä, että löytäisimme neliön, missä täyttyy kaikki kriittisimmät kriteerit. Haikeaa on tästä nykyisestä lähteä, koska kolmeen vuoteen mahtuu todella paljon muistoja. Mutta samassa on innostavaa päästä rakentamaan uutta kotia, varsinkin kun tietää että se on muokattavissa tuleviin tarpeisiimme. Voi myös olla, että tämä loppuraskaus sujahtaa nyt ihan yllättäen ohi, kun tuli tällainen "pikkuprojekti" eteen.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Kiva että saatte lisää tilaa! Onnea uuteen kotiin ja voimia muuttoon!
    Laitatteko lapsille yhden huoneen lisää vai mihin käyttöön lisähuone tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisähuone tulee aluksi näillä näkymin yhteiseen käyttöön eli sinne tulisi piano, kitarat ja tietokonepiste. Lastenhuoneesta aukeaa olohuoneeseen sellainen isohko tyhjä tila, mitä on hankala täyttää millään huonekaluilla niin lapset saavat sitten siinä alueella myös leikkiä, jos heidän huone tuntuu liian ahtaalta. Sitten, kun kolmas lapsi on valmis siirtymään pois meidän makuuhuoneesta niin saadaan tietokone pinnasängyn paikalle ja lapsille tulee joko erilliset nukkumis- ja leikkimishuoneet tai Antonille oma ja tytöille oma huone :) Täytyy kuitenkin sitten paikan päällä vielä katsoa, miten kaikki tavarat asettuu parhaiten.

      Kiitos!

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin! Meilläkin on kaikki kolme tenavaa syntyneet eri asuntoihin, kahden ekan kohdalla muutot olivat 3-4 viikkoa ennen syntymää. Oli se melkoista hommaa ison mahan kanssa, mutta hyvin hoituivat, kun oli apujoukkoja.

    Itsekin aikoinaan mietin tuota muutossumaa lasten kannalta, mutta hyvin nuo näyttävät sopeutuneen. Muutto on aina iso muutos, mutta tärkeintä on, että lapset saavat tukea sopeutumiseen - ja se puoli on teillä varmasti kunnossa :) Hoitokuviotkin varmasti järjestyvät parhain päin!

    Hyvää loppuraskautta sinulle ja tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vasta nyt osuu muutto ja vauvan syntymä hyvin lähekkäin toisiinsa, vähän kyllä jänskättää miten kaikki sujuu mutta pitää muistaa yrittää tehdä vähän kerrallaan. Ja vaikka kuinka haluaisikin, että uudessa kodissa olisi kaikki valmista ennen vauvaa, niin pitää yrittää rajoitella jos alkaa kehossa liikaa tuntumaan.

      Niin, onhan se aikuisellekin aikamoinen muutos niin varmasti myös lapsille. Vähän ollaan asiasta jo puhuttu, mutta tuollaiselle vajaa neljävuotiaalle kuukausi on melko pitkä aika niin täytyy asiaa käydä läpi enempi lähempänä kuun vaihdetta.

      Kiitos! :)

      Poista
    2. Todellakin, malttia tarvitaan! Vaikka olisikin ihanaa, että kaikki olisi aivan valmista, kotia ehtii kyllä laittaa myöhemminkin :) Omien voimien mukaan. Itsellä tosin oli ainakin ekan muuton kohdalla niin kova pesänrakennusvietti, että oli jo muuttoiltana kirjatkin hyllyssä värijärjestyksessä :D

      Poista
    3. Tuota mä vähän pelkäänkin, että en malta olla tekemättä ja sitten se kostautuu kipuina. Varsinkin, kun on se sektio edessä niin toipumista ajatellen varmaan parempi että keho olisi levännyt. Nooh, täytyy yrittää muistutella näitä asioita itselleni :)

      Poista