Nämä kaksi

19.3.17



Uusi lapsi tuo aina muutoksia jossain määrin perheen dynamiikkaan, mutta täytyy sanoa, että olen jotenkin todella luottavaisin mielin, mitä tulee kolmannen lapsen syntymään suhteessa näihin kahteen vanhempaan tyyppiin. Minusta tuntuu, että he saavat niin valtavasti irti toisistaan, että tilanne on nyt sinällään helpompi kuin toisen lapsen syntyessä.

Parin kuluvan kuukauden aikana Antonin ja Sofian suhde on muutenkin muuttunut huomattavasti enempi kaveruudeksi. Enää ei olekaan niinkään rinnakkaisleikkejä, vaan lapset leikkivät yhdessä. He neuvottelevat ja keskustelevat, mitä leikitään ja millä tavoin leikitään. Toki he ottavat paikoin myös yhteen, mutta yllättävän vähän joudun olemaan ratkomassa riitoja. He rakentavat paljon Duploilla, mylläävät sohvalla majanrakennushommissa, leikkivät rattaiden olevan auto, piirtävät, ovat lääkäreitä ja potilaita, "tekevät ruokaa" mitä syöttävät toisilleen. Juuri eilen käydessäni nukkumaan mietin sitä, miten helppoa arkeni nyt on suhteessa entiseen: lapset saattavat hyvinkin leikkiä keskenään parisen tuntia heti aamusta. Tuo on ollut minulle melkoinen helpotus tässä väsyneessä olotilassa ja tuo uskoa siihen, että meidän päivät voisi sujua hyvin vauvankin ollessa läsnä. 

Toki minä äitinä olen lapsieni päivissä paljon läsnä, mutta roolini leikkikaverina on selvästi vähentynyt. Nyt minulta tullaan enempi kysymään, milloin on ruoka-aika, saako tietokoneelle mennä pelaamaan, ilmoitetaan kun halutaan piirtää ja sen sellaista. Niinä päivinä, kun Anton on ollut hoidossa, on Sofian kanssa toki tullut oltua tiiviimmin ja silloin minua pyydetäänkin leikkimään. Vastaavasti pelkästään Antoniin voin keskittyä Sofian ollessa päiväunilla, hakiessani hänet hoidosta tai joskus mennään Antonin kanssa kaksin käymään jalan kaupassa. Mutta kyllä se niin on, että lapset voivat tarjota toisilleen sellaista lapsenomaista leikkimistä ja eläytymistä, mihin minusta ei aivan samaan tapaan ole. Ja onhan se suhde erilainen sisarukseen muutenkin.

Lapset halaavat toisiaan, mikäli toinen lähtee kodin ulkopuolelle. Samaan tapaan lapset aina ensimmäisenä halaavat toisiaan, kun toinen tulee taas kotiin. He pyytävät toisiaan leikkimään ja usein huolehtivat, että toinenkin tulee syömään. Erityisemmin herkuistakaan ei tule riitaa, kun molemmille sopii se, että toinenkin saa vaikka olisi vain esimerkiksi yksi jäätelö. Meillä on niin, että aina ei ole pakko jakaa mutta jos ei jaa, niin samalla hänen tulee hyväksyä se, että käänteisessä tilanteessa toisenkaan ei ole pakko antaa omastaan. Tämä sama ohjeistus koskee myös leluja.

Tiesin kyllä omakohtaisesti, mikä merkitys sisaruksilla on mutta silti olen ehkä aavistuksen yllättynyt siitä, miten paljon lapset viihtyvät keskenään. Tiedä sitten, miten näiden kahden suhde kehittyy vuosien saatossa tai kuinka kolmas lapsi asettuu joukkoon mukaan. Mutta juuri nyt elämä on ihanan harmonista, mitä tulee näihin kahteen.

You Might Also Like

0 kommenttia