Hämmentävää puhetta

26.2.17


"Tule äiti leittimään minun kantta!"
"Minä olen Tovia."
"Hiijaa, iti nuttuu hyvin."
"Lepää Anton minun kantta."
"Minun paikka."
"On nääkä! Onko peipää?"
"Anton tatuttaa pää."
"Laita äiti vauvalle hattu."
"Toittaa kitalaa matolla."

Vaikka Sofia onkin puhunut jo tovin ja selkeillä lauseilla, niin minua yhä jaksaa ihmetyttää, miten tuo minun pieni tyttö käyttääkin sanoja jo niin taidokkaasti. Onhan Sofia toisaalla tykännyt laulaa jo pidemmän aikaa kokonaisia lastenrallatuksiakin, mutta jostain syystä nuo hetket, kun hän puhuu isomman lapsen tapaan ajatuksistaan, saavat minut tuijottamaan häntä ihmetellen.

Edelleen jotkut kirjaimet muuttuvat hänen puheessaan toisiksi niin, että kaikki ei aina hänen sanojaan ymmärrä oikein, mutta me miehen kanssa ymmärrämme kyllä Sofiaa sujuvasti ja Sofia ymmärtää meitä vielä paremmin.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Suloista! Hiljakin alkaa oppia kahden sanan pareja pikkuhiljaa. On se niin uskomatonta ja ainutlaatuista, kun nämä alkavat höpöttämään ajatuksiaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofia alkoi puhumaan hiukan myöhemmin kuin mitä Anton, mutta sittemmin on ottanut ihan hirmuista spurttia tuossa puheen kehityksessä. En meinaa pysyä perässä :D

      Poista