Yrjö tuli kylään

18.1.17


Se alkoi perjantai-iltana. Oltiin syöty laskiaispullia, käyty porukalla suihkussa ja kun laitoin Sofialle yöpukua huomasin hänen olevan kummallinen. "Ehkä hän on vain tosi väsynyt", mies virkkoi mutta vaistoni sanoivat muuta. Mies lähti viemään lapsia nukkumaan ja kuulin Sofian yskivän. Varmistin mieheltä vielä pariin kertaan, onhan Sofialla kaikki hyvin. Sieltä se sitten tuli: Sofia oksensi. 

Tyttö suihkuun ja yövaatteet pesuun. Sofia oli hetken virkeämpi, mutta heti pesujen jälkeen oksensi uudelleen. Vielä uusi yritys: pesu ja puhtaat vaatteet. Taas oksennus ja tyttö alkoi olemaan selvästi poissaoleva ja aavistuksen tärisevä.

Mies jäi Sofian kanssa kylpyhuoneeseen ja minä menin laittamaan Antonin yöunille. Antonin nukahdettua menin miehen ja Sofian luo ja ihmeteltiin yhdessä, mistä on kysymys. Minulle muistui voimakkaasti mieleen ne Antonin allergiaoireet ja niistä johtuneet äkilliset oksennuskohtaukset. Mutta se ei täsmännyt sen kanssa, että Sofia on voinut aikaisemmin syödä kaikenlaista eikä Sofialla ollut myöskään samanlaista ihottumaa, mitä Antonilla aikoinaan. 

Sofia simahti välillä isänsä syliin, mutta aina kun häntä lähdettiin siirtämään ja hän havahtui hereille, niin oksennus tuli taas. Vasta siinä klo 24, viiden tunnin kuluttua ensimmäisestä oksennuksesta, onnistuimme siirtämään Sofian nukkumaan meidän makuuhuoneeseen ja mies jäi vielä muutamaksi tunniksi valvomaan.

Lauantaina Sofia oli normaali itsensä, mitä nyt aavistuksen väsyneempi. Sunnuntaina iltapäivällä istuin tietokoneelle aikomuksenani kirjoittaa tästä episodista. Edelleen ihmetellen, mistäköhän siinä oli kysymys. Juuri kun olin aukaissut bloggerin, kuului olohuoneesta oksennuksen ääni. "Anton oksensi", mies ilmoitti. Tietysti oksennus tuli vielä tyylikkäästi sohvalle.

Siitä se sitten alkoi taas uudelleen, nyt oksentaja oli vain eri henkilö. Asia alkoi olemaan selvä: meillä riehuu jokin vatsatauti. Anton oli todella reipas ja enimmäkseen onnistui aina juoksemaan vessanpöntölle, vaikka selvästikin jännitti aina sitä tietoa, että kohta tulee ylös. Hän tokaisikin siinä oksentamisen keskellä: "Inhottavaaaa!" Muuten Anton lähinnä vain nukkui ja välillä kävi oksentamassa.

Mies ilmoitti sunnuntai-illalla, että hän on varmaan seuraavaksi vuorossa. Alkuun mietin, jospa mies on vain vainoharhainen, mutta ei - oikeassa hän oli. Mies ei saanut juurikaan sunnuntai-maanantai välisenä yönä unta, vaan vietti sen vatsalaukkuaan ja suoltaan tyhjentäen. Maanantain mies oli poissa pelistä ja minä hoidin tarvittavat velvollisuudet. Antonkin nukkui lähinnä koko päivän, mitä vähän sai juotua ja syötyä. Minä jännitin, joudunko kokemaan samat koitokset kuin muutkin. Ja niinhän minä jouduin. Maanantaina myöhäisillalla olin vuorostaan halailemassa pönttöä ja toisen kerran yöllä, mutta siihen se jäi. Onneksi, kai, toivottavasti. Tiistailta jouduin perumaan neuvolalääkärin ja muuten nukuin suurimman osan päivästä, mies oli onneksi jo parempivoitisempi.

Tänään keskiviikkona Sofia on voinut sen yhden episodin jälkeen perushyvin, mies hiukan yllättäen oksensi vielä viime yönä mutta muuten tuntuu olevan parempi, Antonkin oksensi vielä tänään aamulla kerran mutta heti sen jälkeen on voinut paljon paremmin. Nyt iltaa kohti elo on kaikinpuolin tuntunut jo normaalilta ja miten hyvältä se tuntuukaan. Melkoinen määrä on tullut pyykättyä, siivottua oksennuksia lattioilta ja tässä asunnossa on nukuttu varmasti ennätysmääriä pariin vuorokauteen. Olipas kyllä melkoista meininkiä.

You Might Also Like

0 kommenttia