Vauvan ensimmäinen pehmolelu

23.1.17


En erityisemmin ole koskaan ostanut vauvalle leluja valmiiksi ennen hänen syntymää, mutta yhden asian on jokainen vauva saanut ollessaan vielä minun mahassa: oman ensimmäisen pehmolelun. Pehmolelulla on ollut ensiviikkoina ihan käytännöllinen tarkoitus, sillä on nimittäin tuettu vauvan selkää niin, että hän pysyy nukkuessaan suositellussa kylkiasennossa. Pehmoleluun on ollut myös hauska verrata vauvan kasvamista. Siinä vaiheessa, kun vauva enempi liikkuu, niin meillä ei olla pidetty pehmoleluja vauvan sängyssä turvallisuussyiden takia mutta sittemmin iän karttuessa lapsi on halutessaan saanut ottaa sen unikaveriksi.

Elmo-pehmolelun ostin itseasiassa jo hetki ennen kuin odotin Antonia, mutta olin ajatellut antavani sen sille toivotulle vauvalle. Vauvahaaveista tuli pian totta ja niin matkasi Elmo synnytyssalin kautta Antonin viereen. Sofialle taasen ostin valkoisen Pentikin pupun, mutta senhän kanssa kävi niin, että silloinen 1,5-vuotias Anton tykästyi ja kiintyi pupuun niin, että en raaskinnut ottaa sitä häneltä pois. Tuo pupu on edelleen Antonin pääasiallinen yökaveri; Elmo käy välillä Antonin kanssa päiväkodissa päiväuniseuralaisena. Sofia sai sitten ennen syntymäänsä minun toivomuksesta kummitädiltään toisen Pentikin pupun, tällä kertaa vaaleanpunaisen, jotta lasten puput erottuivat toisistaan. Tuo pupu nukkuu yönsä edelleen Sofian vieressä, usein hänen kainalossaan.

Oli selvää, että kolmas vauva saisi myös oman pehmolelunsa. Vähemmän selvää oli se, minkä hänelle hankkisin. Pentikin puput ovat olleet kyllä suosittuja lapsiemme keskuudessa, mutta halusin silti jonkun omanlaisensa ja erottuvamman. Tuumailin, että kyllä se oikealta tuntuva tulee sitten kohdalleen, kun on tullakseen ja niinhän siinä kävi. Vauvamme ensimmäiseksi pehmoleluksi valikoitui Jellycatin yksisarvinen, tuo jokseenkin satumainen olento:


Onko teidän lapsillanne ollut samaan tapaan ensimmäistä pehmolelua tai kenties jotain muuta samankaltaista syntymäsymbolia?

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Nykyisinhän suositellaan nukkumista selällään eikä kyljellään, myös vastasyntyneillä, mutta liekö jossain sairaaloissa vielä suositaan kylkiasentoa. Kyllä meilläkin tosin nukuttiin toisinaan kyljellään, kun itse silleen meni herkästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, onkohan siihen ihan lähivuosina tullut muutoksia? Sofialla vielä 1,5v sitten suositeltiin sitä kylkiasentoa ja ainakin mitä googletin niin täällä Jyväskylässä on edelleen kaupungin sivuilla suositus kyljellään nukkumisesta. Mitenkähän tuo selällään oleminen menee niillä vauvoilla, jotka puklaa herkästi?

      Poista