Sofia 1v8kk

27.1.17

Alkaa olemaan meidän Sofia jo aika iso ja osaava. Nyt on ollut aika paljon sellaisia tilanteita, kun on pysähtynyt miettimään, missä vaiheessa hänestäkin tuli noin, noh, lapsi.

Perustietoja: 
- Pituutta arviolta 84cm ja painoa jotain päälle 10kg. 
- Sofialla on hurjan paljon isompi jalka mitä Antonilla tässä iässä. Tällä hetkellä Sofian jalka on vain puoli senttimetriä Antonin jalkaa lyhyempi ja katsoinkin tuossa, että Sofialle ei saa enää kevätkenkiä taaperopuolelta. 14,5cm oli Sofian jalan pituus pari päivää sitten.
- Käyttää pitkälti vaatekokoja 86 ja 92. Sofia on ilmeisestikin melko pitkäselkäinen, koska hänellä on nyt käytössä 92 paidat eikä niissä mitään merkittävää kasvuvaraa ole. 

Nukkumisesta:
Meillä on pitkään pysynyt sama rytmi Sofian nukkumisessa: yöunille klo 20 ja aamulla hän herää 7-8. Päiväunille Sofia menee useimmiten klo 13 aikaan, mutta ei yleensä enää nuku kovin pitkiä päikkäreitä; suunnilleen noin tunnin. Pinnasängyssä nukkuessaan hänellä oli aina tapana herätä öisin joskus neljän aikaan, heräsin itse aina ennen kuin hän ehti pois sängystä ja sitten me kohtasimme Sofian kanssa olohuoneessa. Aina hän oli siellä kävelemässä vastaan kädet ojossa, otin hänet syliin ja hän painoi päänsä olkapäätäni vasten. Sitten nostin hänet takaisin pinnasänkyyn, hän halusi peiton ja jäi sinne nukkumaan. Varsin helppo herääminen kyllä, mutta huvittavasti sama kuvio toistui aina. Nyt kerrossängyssä nukkuessaan hän ei ainakaan toistaiseksi ole öisin sieltä tullut pois, mistä lie johtuu.

Syömisestä:
Antonilla 1,5-vuoden ikä oli se kriittinen piste, mistä lähti alamäki syömisen suhteen. Sofialla ei juurikaan ole vaihtelua ollut vaan ruoka maistuu hyvin. Hän on myös mielellään kokeilemassa uusia makuja ja edelleen hän haluaisi olla aina syömässä, kun joku muu syö. Sofia myös puhuu paljon ruuasta, mikä välillä vähän huvittaa.

Sofia syö miltei aina itse, mutta hän ei millään tunnu käsittävän, että jos leivän päällä on jotain niin se pitäisi syödä niin, että ne päälliset on myös siinä päällä. Sen sijaan Sofia tahtoo aina kääntää sen leivän niin, että päälliset olisi alaspäin ja niinhän ne sitten tippuu...

Luonteesta:
Alan ymmärtää, mitä "räpätäti"-sanalla tarkoitetaan. Sofia ei ole juuri koskaan hiljaa. Suurimman osan ajasta hän laulaa, hän tekee sitä kotona ja myös rattaissa istuessaan. Tällä hetkellä meillä kuullaan hämä hämähäkkiä, Ukko Nooaa ja Jänis istui maassa. Parhaillaan hän vaihtaa laulua lennossa ja kun isänsä kanssa musisoivat, niin hän hyvin vaativaan sävyyn esittää laulutoiveita. Sofia tuntuu oppivan uudet laulut todella nopeaa ja ilmeisesti ne jäävät helposti hänelle korvamatoina soimaan. Aina hevosen nähdessään Sofia huudahtaa: "Ihanaa, rattattaaa!" Hän välillä laulaa myös ih hah haa laulua leikkiessään hevosilla.

Sofia onkin hyvin touhuisa ja helposti kiinnostuu asioista, mutta ei tosiaan kovin pitkään viihdy yksinään paikoillaan. Siinä missä Anton olisi tässä iässäkin viihtynyt paljon piirrettyjen parissa, niin Sofia ei niinkään ellei sitten saa samassa makoilla vaikka minun kainalossa. Lepäilee ja rentoilee kyllä siis, mutta vain jos sitä tehdään minun kanssa. Sofia viihtyy hyvin isänsäkin kanssa, mutta aina jos minut on jotenkin "estetty" häneltä (jos olen vaikka vessassa oven takana tms.) niin Sofia huutaa "äitin kantta!". Suurimman osan ajasta käynkin itse vessassa ovi auki, koska Sofia seuraa perässä istumaan sellaiselle jakkaralle. Eli taitaa hän aika paljon minun perääni kuitenkin vielä olla.

Sofia on siis melko energinen, mutta sellaisella keskittyneellä tavalla. Hän selvästi alkaa hermostua eniten niinä hetkinä, jos kaikki muut hommailee omiaan eikä kukaan ole viritellyt Sofialle tekemistä. Hän on myös entiseen tapaansa yhä jonkin sortin jääräpää, mitä tulee kieltojen tottelemiseen.

Pystyn helposti kuvittelemaan, että Sofia olisi isosiskona sellainen tomera ja ehkä paikoin turhankin innokas auttamaan. Hän on kyllä osoittanut näin pienempänä selvästi enemmän hoivaamisviettiä kuin mitä Anton aikoinaan, vaikka Anton on isoveljenä ollutkin oikein mallikas. Sofia tuskin tajuaa, että vatsassani on vauvaa vaikka hän aina mahaa haluaakin suukotella ja sanoo usein "vauva".

Sofia ei muuten ole ujostellut pitkiin aikoihin juuri ketään. Hänellä on nyt ollut tapana koskea aina hattuunsa ja kertoa "attu", jos kohtaamme jonkun vieraan ihmisen kodin ulkopuolella esim. kauppajonossa. 

Taidoista: 
Sofian puheen tuottaminen ja ymmärtäminen on mielestäni varsin erinomaista. Hän kommunikoi aika selvästi tarpeistaan ja haluistaan. Suht pitkiä lauseitakin välillä kuullaan, esimerkiksi tässä yksi päivä hänellä oli nukke sylissä ja sanoi: "Kato iti, vauva nuttuu." Sofialla oli tuossa kuukausi sitten hauska vaihe, kun hän aina huusi innokkaasti mulle: "tuu äiti kattoo!" Toki meillä vanhemmilla on välillä vähän hakemista, mitä Sofia tarkoittaa jollain sanalla, kun tietyt kirjaimet eivät vielä tule niin selkeänä, mutta aika usein ne uudetkin sanat sitten osataan hetken päästä ymmärtää.

Nyt viime viikkoina Sofia on alkanut käyttämään myös omaa nimeään ja tunnistaa itsensä kuvista. Toki hän aikaisemminkin tiesi, kuka Sofia on mutta ei oltu kuultu hänen sanovan omaa nimeään. Nyt hän sanoo usein: "äitin Tovia" ja "itin Tovia". 

Tekemisistä Sofia tykkää eniten laulaa, mutta kyllä hän paikoin pimputtelee pianoa ja rämpyttää kitaraa. Hän haluaa myös piirtää lähes päivittäin ja välillä sanoo jotain kirjaimia, mitä hän on siis kuulema piirtänyt. 

Liikunnallisesti ei kovin kummoisia kehitysmuutoksia enää ole, kun kehonhallinta alkaa olemaan jo niin hyvää. Kovasti Sofia yrittää tasajalkaa hyppiä ja pomppia juoksiessaan. Sofia myös osaa riisua suurimman osan vaatteista itse ja pukemisessa autan yleensä paidoissa hihojen verran.

Suosikit ja inhokit:
Tässä on tullut mainittua jo jokunen. Se laulaminen on ihan selvä ykkönen. Piirtäminen ja kirjat on myös päivittäisiä tekemisiä. Käy mielellään käsien pesulla ja muutenkin suihkussa. Tykkäisi paljon jogurtista ja olisi sitä usein pyytämässä, mutta ne vähempisokerisett ei sitten ole taas niin mieleen niin ei saa lainkaan niin usein jogurttia kuin haluaisi. Onneksi ne muut ruuat kelpaa kuitenkin myös. 

Olen huomannut, että Sofialle on rutiinit tärkeitä. Hän varmaan pitää siitä, että hän tiedostaa mitä tulee tapahtumaan ja missäkin järjestyksessä. Esimerkiksi aamuisin kun hän on tullut sänkyni viereen, niin hän aina olisi ensimmäisenä antamassa minulle kylpytakkia, sitten housut ja sitten sukat. Ja sitten hän sanoo "pittattaa" ja mennään yhdessä vessaan. 

Aikoinaan sukat oli todella, todella pitkään sellaiset mitkä ei saanut olla Sofialla jalassa minuuttiakaan mutta nyt hän jopa vaatii niitä tiettyinä aikoina, esimerkiksi nukkumaan mentäessä (saattaa tosin johtua rutiinista, mikä tuli kun meidän piti voidella hänen kuivat jalkapohjat ennen nukkumaanmenoa ja sitten laitettiin sukat yöksi). 

Sofia on aina viihtynyt hyvin rattaissa, mutta nyt ensimmäistä kertaa on alkanut näyttämään paikoin turhautumisen merkkejä. Enpä sinänsä ihmettele, kun on selvästi voimakas halu tutkia maailmaa.

Inhokkien keksiminen on aina ollut hankalaa ja on sitä nytkin. Ensimmäisenä tulee mieleen, että vaikka Sofia tykkääkin tulla aina suihkuun niin hän ei pidä siitä, kun pitää ensimmäistä kertaa kastua. Lähestulkoon aina hän menee ensihuuhtelua karkuun. Eikä Sofia tykkää olla erillään äidistä siten, että äiti on jossain lähellä mutta silti ei saavutettavissa. Tuossa kun viimeksi oltiin Kuopiossa ja leikkasin pikkuveljeni hiukset ja kielsin Sofiaa tulemasta siihen vessatilaan, niin hän hermostui ihan totaalisesti vaikka vessan ovi oli siis auki mutta hän ei saanut astua sinne huoneeseen... Ei hän lainkaan reagoi samalla tavalla, jos minä lähden käymään vaikka kaupassa. Ehkä hän sitten kokee jonkinlaista hylkäämistä eniten juuri silloin, jos hän tietää missä olen mutta ei pääse minun lähelle.


Melko tietoisesti välttelen muuten Sofian kutsumista nätiksi tai kauniiksi; tuo tulee jonkinlaisesta tiedostamisesta, kuinka usein tyttöjä käsitetään ulkonäön kautta enkä puolestani halua olla lisäämässä sitä ulkonäkökeskeisyyttä sanojeni kautta... Mutta ihan pakko nyt mainita, että paikoin se on todella vaikeaa. Vaikeaa se on siksi, koska tämä meidän tyttönen tuntuu vaan olevan niin hirmuisen nätti. Tiedä sitten, katsonko Sofiaa "äitilasien" läpi, mutta jos nyt aavistuksen hehkutan: nätti, nätti, nätti <3 Ja muutenkin niin ihana!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Oi, on minustakin Sofia nätti. Jo ekat kuvat tästä postauksesta nähtyäni ajattelin, että pitää kommentoida miten kaunis Sofia on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä mutta aika monet kuulemani mukaan taitavat nähdä Sofian kauniina :)

      Poista
  2. Ihan tosi hieno periaate tuo että lasta ei arvoteta ulkonäkönsä kautta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kauneus minusta toki hieno asia, mutta tosiaan mieluummin käytän sanoja kuten "ihana" puhuessani lapsilleni. Sitäkin on tullut mietittyä, että ei puhuisi myöskään omasta tai muiden ulkonäöstä lapsien kuullen niin, että se kuulostaisi ihmisen arvottamiselta. Mieleen on jäänyt erityisesti yksi artikkeli, joka käsitteli sitä, että äidin valitus vaikkapa omista läskeistä tai muista tyytymättömyyksistä saattaa helposti tarttua tyttäreen siten, että hänkin alkaa ajatella että hänen kuuluisi olla juuri tietynlainen eikä mikään muu ole hyvä.

      Poista