Irtiotto

7.1.17









Varhain torstaiaamulla lähti juna Jyväskylän rautatieasemalta 6.20 kohti Helsinkiä. Junamatka oli jokseenkin huvittava. Miehelle laitoin viestiä, että juna tökkii kummalliseen tapaan ja ihmeen paljon. Jossain tunnin päästä Helsingistä juna sitten pysähtyikin kokonaan ja konduktööri ilmoitti, että junassa on jarruvika, mitä pyritään parhaillaan korjaamaan. 40 minuuttia siinä meni, kiireellisimmät saivat halutessaan hypätä viereiseen lähijunaan. Juna jatkoi matkaa ja myöhemmin tuli vielä toinen kuulutus, että joudumme kiertämään jostain jäisten raiteiden takia... "jarruvika" ja "jäiset raiteet" saman tunnin sisällä - rentouttavaa matkaa! 

Päästiin kuin päästiinkin turvallisesti Helsinkiin. Ystävä tuli vastaan ja suuntasimme ensimmäisenä lounaalle. Yllättävän nopeasti se aika hurahti Helsingin keskustassa ja olimme päättäneet taktikoida niin, että ottaisimme minulle vuorokauden liikennelipun klo 16 ja sitten suuntaisimme Vimmastorelle, mikä oli eniten odotettu kohteeni. Noh siinä vaille neljä kahvilassa ollessamme huomasin FB:stä ilmoituksen, että Vimmastore suljetaan sairastapauksen vuoksi poikkeuksellisesti klo 16 eikä se ole loppiaisena auki. Mitäpä sitä kiertelemään, itkuhan siinä sitten tuli kun on raskaana ja väsynyt ja jotain ikävän odottamatonta tapahtuu. Kävimme muutamassa erikoisemmassa lastenvaateliikkeessä, mutta kuten arvelinkin, niin eihän siellä ollut juurikaan mitään niissä kokoluokissa jäljellä, mitä meillä käytettäisiin. 

Alkuillasta olimme Espoon puolella, missä ystäväni asuu ja Sellossa nähdessäni pieniä lapsia omat lapset muistuivat mieleen. Samaan aikaan mies kertoi viestissä, että Anton on kertonut ikävöineensä minua. No taas itkin ja oli myönnettävä, että päivä oli kuitenkin ollut yllättävän rankka keholle ja mielelle, vaikka en konkreettista väsymystä tuntenutkaan.

Mutta olipa mukava olla sitten ystävän luona, kun sai rauhoittua paikoilleen ja vaikka ikävä lapsia olikin, niin onhan se aika kivaa kokea sellaista täysin häiritsemätöntä aikaa.

Perjantaiaamulla olin uusissa voimissa ja selkeästi iloisemmalla mielellä. Käytiin Itiksessä, mistä sitten ostin lapsille muutaman vaatteen Lindexiltä alennuksista. Vauvakin sai kolmet alennuspökät KappAhlista. Muuten ei kaupoissa tuntunut olevan juuri mitään, Zarastakin kumma kyllä lähdin ihan tyhjin käsin. Itisreissu viimeisteltiin Kakkugallerian kakuilla ja sitten suunnattiin taas Helsingin keskustaan, toiseen odotettuun kohteeseen: HAMin Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyyn. En tiedä, oliko pääsylipun myyjä tosissaan vai mukamas hauskalla päällä, kun hän kysyi minulta "onkos neiti täyttänyt jo 18 vuotta". Ehkä hän ei huomannut tiskin takaa raskausmahaani, vaikka onhan noita teiniraskauksiakin. Lisäksi on vaikea kuvitella, että meikittömät, väsyneet kasvoni menisi lainkaan alle 20-vuotiaan kasvoista.

Itse näyttely oli ihan jees. Tuo toistuva fallos-teema ei minua niinkään sytyttänyt, mutta penikset 2000-luvulla onkin niin tuttua ja jokseenkin tylsää kauraa. Nuo taideteokset ovat varmasti sisältörikkaampia suhteutettuna siis eri aikaan ja kulttuuriin. Installaatiohuoneet olivat kyllä kivan kokemuksellisia ja esimerkki siitä, kuinka monilla aisteilla taideteoksia voidaan yhtäaikaisesti kokea. HAMissa sai myös itse osallistua taideteoksen tekoon, nimittäin tuo valkoinen huone koostuu väripallotarroista, mitkä kukin kävijä on sinne laittanut. Itse jätin oman sinisen palloni lapsen kenkään, koska se tuntui sopivimmalta. Näyttely oli ainoa paikka, missä järjestelmäkameraa käytin - ei niissä pakkasissa oikein halunnut ruveta ulkona kuvailemaan.

Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä ja pyörähtämässä vielä muutamassa kaupassa. Sitten olikin aika lähteä takaisin kotiin ja tällä kertaa juna kulki ilman ongelmia. Kotona olin niin myöhään, että lapset olivat jo nukkumassa. Seuraavana aamuna Anton kertoi minulle, että "oli vähän huono asia, kun menin pois". Mies puolestaan kertoi, että Sofia oli jonkin verran hokenut aina välillä äitiä ja katsonut ovelle päin. Mutta muuten kyllä kotona oli kaikki mennyt hyvin ja Anton sanoi, että isin kanssa oli kivaa. Minullakin matka meni kokonaisuudessaan hyvin ja mukavinta oli se, että ei tarvinnut kahteen päivään tehdä ruokaa tai paasata ketään ja sai erityisesti junassa olla ihan vain itsensä kanssa. Kyllä ne lapset silti vahvasti ajatuksissa kulki mukana.

Niin ja Vimmastoresta tulleet pettymyksen kyyneleet on kuivattu, nimittäin samainen ystäväni kävi lauantaina puolestani siellä. Suunnittelin, että tekisin vauvalle Vimman kankaasta peiton ja nyt minulle - tai oikeastaan vauvalle - onkin tulossa ihanaa Mystical flowers -kuosia 80x160. 


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. tykkäsin tosta näyttelystä ihan sikana! ihana kusama <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että näin somessa jo sen verran kuvia tästä, että se vähän heikensi sitä kokemusarvoa paikan päällä. Mutta mieleenpainuva kuitenkin :)

      Poista