Voihan särky ja jomotus

12.12.16

Kerroin aikaisemmin, miten kiitollinen olen ollut, että olemme pysyneet suht terveinä. No siinähän tietenkin kävi perinteiset, että kun jotain hehkuttaa ääneen, niin köpelösti käy. Antonin tuon aikainen sairastuminen kiteytyi korvatulehdukseen - ensimmäistä kertaa meillä sellainenkin kylässä - mutta tuo on tosiaan jo hoidettu jokunen aika sitten ja Anton on taas terveiden kirjoissa.

Samoihin aikoihin, kun Anton oltiin saatu kuntoon, niin minulla alkoi kahden viikon kestävä nuha. Ei tuo nyt niin paha juttu ole, mitä nyt nokka vaan vuotaa. Viime torstaina ehdin jo ystävälle sanoa, että nyt alan minäkin olemaan terve niin eikös sitä heti perään yhtäkkiä alkanut tuntumaan vasemman puolen ylähampaissa oudolta. Pian se outo tunne kehittyi kivuksi ja nousi poskea pitkin. Nopeasti kipu olikin jo niin kova, että edes tonnin parasetamolit eivät auttaneet.

Perjantaina pääsin sairaanhoitajalle ja hoitaja tuli tuolloin tulokseen: epäselvä poskiontelotulehdus. Hoitona nenäkannu, nenäsuihku, lämpimät suihkut ja tarpeen mukaan parasetamolia. Jos noilla ei lähde parantumaan, niin sitten soitto uudelleen. Antibiootteja ei haluttu herkästi antaa ja Burana kiellettiin, koska raskaus. Jännä juttu vaan, mitenkä tämäkin vaihtelee, kun joillekin nuo annetaan raskaudesta huolimatta.

Viikonloppu olikin sitten suoraan sanottuna aika helvettiä. Parasetamoli ei puoleentoista vuorokauteen kipua poistanut, vaikka max määrät sitä vedin. Kipu tuntui poikkoilevan milloin korvaan, leukaan, silmän alle, nenän viereen... Pari kertaa sain romahdusitkut, mistä loppupeleissä oli kyllä hyötyä, koska se sai rään liikkeelle. 

Sokerithan minulla on ollut raskausdiabeteksesta huolimatta todella maltilliset, mutta nyt yhtäkkiä nekin huiteli miten sattuu. Käytiin välillä 3.6 ja noustiin parhaimmillaan 10.6 lukuihin. Päivystyksestä lohdutettiin, että sokereiden heitot ovat tyypillisiä, mikäli keho on tulehdus/stressitilassa. 

Viikonloppuna kehitystä tapahtui sen verran, että pahin kipu pysyy sillä parasetamolilla pois mutta en nyt kivutonkaan ole. Viime yönäkin heräsin valvomaan, kun silmän alle jomotti.

Niinpä soittelin nyt maanantaina uudelleen terveyskeskukseen ja vaikka alkuun hoitaja yrittikin kehottaa minua katsomaan nyt vielä loppuviikkoon, niin sain kuin sainkin ajan lääkärille. Ja mitäs tuumasi lääkäri? Hän olisi alkujaankin hoitanut tilanteen eri tavalla ja määräsi nyt antibiootit. Totesi kylläkin, että ei poskiontelotulehdus vaarallinen tauti ole mutta ymmärsi kyllä, että minun tapauksessani kivulias sellainen.

Nyt haaveilen siis siitä, että voisin olla taas entisessä normaalissa kunnossa ja nukkua yöni ilman, että jomottaa naamaan. Muistaakseni en ole koskaan poskiontelotulehdusta sairastanut enkä olisi ikinä osannut kuvitella, miten kivulias se voi olla. 

You Might Also Like

0 kommenttia