Rakenneultra onnellisesti takana

7.12.16

Siellä ne olivat, nuo vilkkaat jalat ultranäytössä. Vauvalla oli koko ajan tohina päällä, mutta saatiin kuitenkin katsottua kaikki vaadittavat ja ne vaikuttivat olevan niin mallillaan, että ihan herkäksi veti.

Vauva on kuulema hyvin symmetrinen, koska kaikki mitat vastasivat toisiaan eli ilmeisesti ovat juuri odotetun kokoisia suhteessa toisiinsa. Jännitin myös hiukan, missä istukka sijaitsee, koska etuistukka voi tosiaan olla haitallinen sektioarpea ajatellen. Mutta istukka olikin noussut tuonne ihan kohdun ylös eli on ns. ylävatsassa, hiukan osittain etupuolella mutta kuitenkin onnekseni korkealla. Vauvan napanuorakin sijaitsi "loistavasti keskellä istukkaa". Painoarvioksi saatiin 397 grammaa.

Lopuksi vilkaistiin sitä sukupuoliasiaa, en edelleenkään osannut siitä itse tulkita mitään mutta kätilö kertoi, että tyttövauvaksi hän vauvaamme vahvasti veikkaisi. "En nähnyt tässä missään vaiheessa pippeliä", hän kertoi eikä edelleenkään sellaista haaroissa nähnyt, mutta perinteiseen tapaan huomautti, että sukupuoli selviää täysin varmaksi tietenkin vasta vauvan synnyttyä. 



Olin siis omien fiiliksieni suhteen oikeassa ja oletettavasti meille tulee toinen tyttö. Tuntemukset tuosta asiasta olivat hämmentävät; en nimittäin oikeasti halunnut kumpaakaan sukupuolta enemmän, vaan tuntui siltä, että haluan molemmat. Meillä on jo vahvat nimivalinnat valmiina, niin tavallaan tuntuu, että nyt täytyy siitä pojasta luopua. Siinä missä siis olen tytöstä iloinen, niin koen myös pientä haikeutta. Mutta eiköhän tuo nopeasti muutu pelkkään iloon ja voin mielikuvissani valmistua siihen ajatukseen, että Anton saa toisen pikkusiskon ja Sofiakin pääsee pikkusiskon isosiskoksi. Jännää.

You Might Also Like

0 kommenttia