Lapsiperheen autottomuus - jalat vie ja tuo

5.12.16


Minulla ei ole ajokorttia. Mieheltä sellainen löytyy, mutta olemme kuitenkin autoton perhe. En ole itseasiassa nähnyt tässä mitään erikoista tai kovinkaan ongelmallistakaan, mutta sain mielenkiintoisen postaustoiveen, jossa pyydettiin kertomaan siitä, millaista se autottomuus lapsiperheenä on.

Ihan alkuun täytyy huomauttaa, että meidän kotimme sijainti on mitä mainioin. Me asumme ihan keskustan kupeessa ja melkein kaikki tuntuu olevan sellaisilla etäisyyksillä, että niihin on mahdollista kävellä. Samassa julkisten liikenneyhteydet ovat hyvät, vaikkakin itse pidän erityisesti Jyväskylän bussiliikennettä aika kurjana (harvaan paikkaan pääsee yhdellä bussilla, aikataulut ei pidä jne.). Aika monet pitävät keskusta-asumista vuokrien suhteen kalliina, mutta jos yhtään tekee vertailua, niin aika nopeasti saattaa huomata, että sen minkä maksaa vuokrassa, säästää liikkumisessa. Tosin nykyinen asunto on vuokrankin suhteen melkoinen lottovoitto. Puhetta on kuitenkin ollut, että jos joskus tarve on vaihtaa asuntoa (niin kuin todennäköisesti onkin), niin me ennemmin pysymme autottomina ja maksamme sen korkeamman vuokran keskeisestä sijainnista. 

Kun siis puhutaan siitä, millaista on olla autoton lapsiperheenä, niin ensimmäisenä mainitsen, että se riippuu täysin siitä, missä asuu ja millaiset etäisyydet on paikkoihin. Toiseksi, jos sitä autoa ei ole ja vaikka asuisikin keskustassa, niin silloin on syytä panostaa juuri sellaisiin vaunuihin/rattaisiin, jotka tuntuvat omille tarpeille parhaalta. Voitte varmasti kuvitella sitä vitutuksen harmituksen määrää, mikä tulee siitä, jos joka päivä pitäisi liikkua sellaisten rattaiden kanssa, joiden kanssa on hankala ja vaivalloista liikkua. 

Sitten on tietysti joitain käytännön seikkoja, mitä joutuu autottomana ottaa huomioon. Me esimerkiksi käymme kaupassa lähestulkoon joka päivä. Meidän ei olisi kovinkaan helppoa käydä kerran viikossa kaupassa, koska kaikki mitä kaupasta ostetaan, täytyy tuoda jalan kotiin. Meille tämä sopii, koska tällä systeemillä ruokahävikkiä tuntuu tulevan vähiten. Lisäksi minusta on hyvä, että on jokin "pakko" käydä edes kerran päivässä ulkona.

Meinasin kirjoittaa tähän siitä, miten jalan kulkemisessa tietysti menee kauemmin kuin autolla. Mutta ei nuo erot loppupeleissä kovinkaan merkittäviä ole. Kun lähimmät ruokakaupat löytyvät kuitenkin alta 10 minuutin kävelyn, neuvolaan kävelee noin 20-25min ja jos haluaa isommille marketeille, niin sinne tepastelee 30min. Pidän itseasiassa paljonkin siitä, että autottomuus laittaa meidät väkisin liikkumaan. Pidän myös siitä ajatuksesta, että me emme saastuta tuolta osin maapalloa - varsinkin, kun muuten emme valitse aina niitä ekologisempia vaihtoehtoja.

Tämän kaiken sanottuani on kuitenkin huojentavaa, että asuinkaupungistamme löytyy miehen perheenjäseniä, joilla autot on. Meidän on ollut mahdollista saada silloin tällöin autoa lainaan, jos teemme esimerkiksi käynnin Kuopioon. Pitkät matkat on perheellisenä huomattavasti helpompi ja edullisempi kulkea henkilöautolla kuin julkisilla, mutta noiden matkojen tarve on niin harvoin, että niiden takia emme suinkaan autoa ottaisi. Joskus olemme voineet käyttää autoa myös siihen tarkoitukseen, jos jotain suurempaa pitää hakea jostain sellaisesta, että käsin sitä ei saisi kannettua kotiin. Niin ja tosiaan näiden harvempien autoilujen takia meiltä kuitenkin löytyy lapsille tarvittavat turvaistuimet. Ne ovat ostovaiheessa tuntuneet kalliilta hankinnoilta ajatellen niiden käyttömäärää, mutta kyllä niiden olemassaolo laajentaa liikkumisen mahdollisuuksia.

Käsittääkseni useampi autoton miettii ensimmäisen lapsen saadessaan, tarvitseeko autoa. Minusta vastaus on tuossa vaiheessa vielä melko selkeä: jos pärjäsit aikaisemmin ilman, niin pärjäät kyllä pienen lapsenkin kanssa. Rattaat kulkee siinä, missä sinä kävelet. Omalla kohdallani olen miettinyt, muuttuuko asiat sitä mukaa, kun lapset saavat ikää. Jos jatkamme asumista keskustaseudulla, niin löytyykö lapsille haluamia harrastuksia helpoilla etäisyyksillä? Kuinka lasten harrastuksiin siirtyminen onnistuisi kävellen/pyörällä? Itse kuvittelisin siis, että auton tarve voisi olla oleellisempaa vasta sitten, kun lapset ovat isompia mutta aika näyttää, kuinka tuon suhteen käy.

Mielelläni kuulisin, miten te koette autoilun/autottomuuden? Onko se perheelliselle välttämätön?

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Täällä kans autoton lapsiperhe! Ei tullu mieleenkään hommata autoo esikoisen syntyessä ja toisen syntyessä oli jo niin tottunut toimimaan ilman autoo, ettei sitä taaskaan ajatellut tarvitsevansa.

    Hyvin siis pyyhkii ilmankin. Kaupassa käydään usein, mutta prismaan kävelee aikuisen vauhdilla 5min. Neuvola/terveyskeskus, kirjasto, posti ja esikoisen kerho on siinä vieressä.
    Kaupunkiin kestää 20min bussilla,mutta niitä menee usein.

    Myönnettäköön, että joskus auto olis ihan kiva. Kaveriperhe asuu kahden bussimatkan päässä. Yhteen suuntaan matka kestää 1,5h (sisältäen bussinvaihdon), joten arvata saattaa, että kovin usein tota matkaa ei tee mieli tehdä. Pelkät matkat syö jo ison ajan päivästä. Sitten siihen sumplitaan ruoka- ja päikkäriajat. Vastaavissa tilanteissa auto olis hyödyllinen. Mulla ei korttia tosin ole. Miehellä on. Autottomana mennään jatkossakin. Ei olla siis suunniteltu auton hankintaa. Saadaan välillä mun äidiltä autoo lainaan ja se riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt, että yksi vaihtoehto voisi olla myös juuri tuo, että ei asuisi keskustassa mutta kuitenkin hyvin lähellä kaikkia palvelupaikkoja niin kuin joissain kaupunkialueissa niitä löytyy. Mutta toisaalla noidenkin vuokrat näyttäisivät olevan aika lähellä keskustavuokria...

      Joo, kuulostaa samalta kuin meilläkin: jos se auto olisi, niin kyllä varmasti tulisi enemmän käytyä kauempanakin ja voisi keksiä päiväohjelmaa, joka ei tapahdu ainoastaan kävelyetäisyyksillä. Mutta ei tuo ole kuitenkaan tuntunut niin isolta puutteelta, että saisi auton hankintaa harkitsemaan.

      Poista
  2. Hyvä postaus! Meillä on kyllä auto, mutta itse en aja sillä. Eli kuljemme kahen kotihoijossa olevan lapsen sekä koiran kanssa joka puolelle jalan. Kauppaan on matkaa noin 15 min (ilman riitoja lasten ollessa kärryssä) ja harrastuksiin noin 30 min kävely suuntaansa. Aikaa menee paljon kävelyihin, mutta en piä sitä huonona asiana. Päiväthän on käytettävä johonkin ja koira on ulkoilutettava. Vanhempi just kolme vuotta täyttänyt on jo reipas liikkuja, kävelee ja potkiskelee potkupyörällä, ja haluan luua lapsille hyvän esimerkin liikkumisesta. Eli koitan huolehtia että aikaa on tarpeeksi vaikkapa tavalliseen kauppareissuun jotta isompi saa kävellä tai potkiskella ite. Pitemmästä reissusta tulee jo kävelyineen päiväretki jolloin pitää ottaa jo eväspaketti mukaan. Tämä on isommasta lapsesta vaan jännää, pakkaa tomerana reppunsa ja hänestä on kiva syyä eväät välillä ennen ku jatketaan taas etiäpäin. Kävelyt ei oo pahasta miullekaan, mukavahan se on käyttää aikaa ulkona. Koiran tähen on lähettävä ulos kelillä ku kelillä, ja pienten paketoiminen sään kestäviin tamineisiin ei oo aina kivaa. En valita kuiteskaa ikinä lasten kuullen säästä, ja isompikaan ei vielä tiijä että yleensä lapset ei leiki ulkona räntäsateessa, viimassa, lotinakeleissä ja paukkupakkasilla.
    *nattsnakk*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä keskustaseudulla on kyllä tuo haittapuoli, että kolmevuotiaan kanssa pitää olla melko tarkka silloin, kun hän kävelee yksin. Mukava tuo evästely kävelyreissuilla. Meillä on vähän vastaavanlainen: aina kun käydään isoilla marketeilla kävellen, niin tulomatkalle on usein tarttunut jotain pientä evästä.

      Enpä ole tullut ajatelleeksi tuota, että tosiaan jos on koira ja yksi vanhempi lasten kanssa, niin sitähän on tosiaan aina lapset puettava ja otettava mukaan. Meillä pitäisi ehdottomasti panostaa myyös vanhempien ulkoiluvaatteisiin, jotta sitä lähtisi helpommin kurjallakin säällä käymään ulkona.

      Poista
  3. Jos menette töihin ja lapset hoitoon/kouluun, on auto(t) todennäköisesti ostettava. Tällöin myös asuinpaikka on helpompi valita muualta kuin keskustasta (parkkipaikat, asumisen hinta ym.).

    On hirveän helppo olla ilman autoa kotona, toinen vähän opiskelee, mutta kun elämä muuttuu, muuttuu tarpeetkin. Lapsi/lapset ei välttämättä yksin muuutosta tuo, mutta juuri tuo yhdistelmä koti-hoitopaikka/koulu-työpaikka voi olla jopa mahdoton ilman autoa tai sitten kulkeminen on todella hankalaa ja siinä menee kaksi tuntia joka aamu ja ilta. Teillä voi vielä kolmen lapsen kanssa olla vanhemmat töissä missä milloinkin, lapset kahdessa eri paikassa päivisin plus koti eli neljä-viisi eri paikkaa, joiden välillä sukkuloida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta mutta on myös yhtä mahdollista, että koti on työpaikan lähellä ja toki silloin hoitopaikat/koulu pyritään läheltä järjestämään. Mutta ymmärrän pointtisi ja tosiaan se auton hankkiminen on kiinni niistä tarpeista. Useampi on kuitenkin kysynyt, tuleeko autolle tarve siinä vaiheessa, kun saa lapsia ja siksi keskityin enempi siihen muutokseen.

      Poista
  4. Kiitos blogikirjpituksestasi. Totta tuo, että myös pienen lapsen kanssa pärjää ilman autoa. Meillä harrastetaan autotta ja siitä postaus http://autotta-asfaltilla.blogspot.fi/2016/12/autottoman-lapset-harrastaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, vaikkakaan ei toisaalta yllättävää, että tästäkin teemasta löytyy omanlaisensa blogi :)

      Poista