Nakki napsahti - taas

1.11.16


Kävin eilen sokerirasituksessa, joka oli muuten tähän mennessä kokemuksena kaikista rankin. 45 minuuttia sokerilitkun juomisen jälkeen nousi kylmähiki ja väsymys. Olisi varmaan huimannutkin ellen olisi istunut siinä paikoillani. Toiseksi tunniksi pyysin päästä makaamaan ja tuo tunti sujui huomattavasti miellyttävämmin. Kotiin päästyä olinkin sitten rättiväsynyt koko päivän.

Tänään sitten soittelin tuloksista neuvolaan ja sama juttu tässä kuin edellisissäkin raskauksissa: paastoarvo hitusen yli rajan eli raskausdiabetes todettu. Muut arvot olivat hyvät. Se on jotenkin tuo paasto aina ongelmallinen, mikä sinänsä toisaalta on helpotuskin, koska harvoinpa sitä on 12 tuntia syömättä ja juomatta putkeen.

Luottavaisin mielin olen kuitenkin. Aikaisemmin kun sokerit eivät ole kotona juurikaan heitelleet ja vauvat ovat olleet syntyessään pieniä. Mutta on tuo sukurasitus aikamoinen ja raskausdiabetes toimii kyllä aina muistutuksena siitä, että omaa painoaan pitää vanhetessa seurata.

Muuten tänään onkin ollut sitten aikamoinen toimintapäivä. Tai no, toiminta tarkoittaa tässä tapauksessa kolme koneellista pyykkiä, yksi koneellinen astioita, lastenvaatteiden selkkaamista (taas lähti laatikollinen pieniksi menneitä pois ja Anton tarvitsisi erityisesti housuja), kaksi kertaa ison aterian valmistusta, lastenhuoneen siivous, kaksi virallisempaa puhelua ja kaikenlaista järjestelyä. Palkkiona takalantiokipu, mutta myös hyvä mieli.

Omassa tapauksessani raskausdiabetes ei muuten tarkoita niinkään sokerilakkoa. Karkit ja vastaavat eivät ole olleet minulla se, mikä arvoja nostattaa yli rajojen. Tosin silläkin on merkityksensä, että minä en mitään karkkipussia kerralla tykkääkään syödä. Mutta valkoiset höttöleivät ja muut täysjyvättömät tuotteet ovat yllättävän petollisia, joten taidan yhä enemmissä määrin pysyä niissä täysjyvällisissä.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Instan mukaan lapsenne on päiväkodissa, vaikka olette kotona. Onko teillä joku erityinen syy tähän, vai miten olette ratkaisuun päätyneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, esikoinen aloitti osa-aikaisena täytettyään kolme vuotta. Mikä on riittävän erityinen syy? Lähinnä tässä taustalla oli mm. lukemaani tutkimustietoa siitä, että kolmevuotiaasta lähtien päiväkodista useimmiten lapset hyötyvät. Hyödyt ovat voimakkaampia vähävaraisilla. En nyt sano, etteikö kotihoidollakin voisi saada riittävästi virikkeitä tai sosiaalisia kontakteja, mutta se vaatii aika paljon kuitenkin. Toisekseen tulkitsin, että lapseni on luonteeltaan sellainen, joka viihtyy päiväkodissa ja oikeassa olin.
      Nämä oli varmaan ne voimakkaimmat syyt, mitkä vaikutti päätökseemme.

      Sitten oli myös käytännön seikkoja: sopivalta etäisyydeltä saadut hoitopaikat on melkoisen jonotuksen takana, esim. me jonotimme vuoden tähän läheiseen paikkaan. Ajatuksena myös oli, että minun olisi ehkä helpompi hakea työpaikkoja, kun toinen lapsista on hoidossa mutta se nyt ei ole sinänsä toteutunut, koska pienempi tarvitsee entistä enemmän minun seuraa silloin, kun esikoinen ei ole kotona.

      Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ehkä minulle sinänsä olisi jopa helpompaa, mikäli esikoinen olisi kotona. Hoitoon en häntä laittanut siitä syystä, että olisin halunnut "lieventää" omaa hoitotaakkaani. Enemmänkin järjestelyjä tulee hoidon myötä... Mutta hoito on ollut mieluinen juttu lapselle ja se on ollut riittävän vahva syy pitää hänet siellä.

      Poista