Esimakua ruuhkavuosista

25.10.16


Niin kuin aikaisemmin mainitsin, olen tällä viikolla osallistunut eräänlaiselle työvalmennuskurssille. Nyt sitä on takana vasta kaksi päivää, mutta paljon siitä olen saanut irti ja paljon se on myös ravistellut - ihan jo siis perhemielessäkin. 

Eilen illalla itkin miehelleni, kuinka minä olen eksyksissä. Kuinka minä voisin tietää, minne suunnistaa, kun oma koulutus on niin yleispätevä eikä mitään varsinaista valmista ammattititteliä löydy? Tuo on varmasti melko yleinen ahdingon tunne akateemisen koulutuksen saanneille. No niin vain mind map sitten auttoi ja nyt tuntuu oikeastaan jo hyvältä. Tiedän, millaista työtä haluaisin tehdä eikä oma koulutukseni ole siitä edes erityisen kaukana. Hienoa.

Vähemmän hienoa on sitten kyllä ollut tämä esimaku perheen ja pakollisten menojen yhdistämisestä. Luulisi, että hommahan on minulle helppo, koska mies voi olla kotosalla ja hoitaa lapset. No niin, periaatteessa hän voikin mutta tilanteet vaatii aina sopeutumista. Meillä on yleisesti ollut käytäntönä nyt jo jonkin aikaa, että minä hoidan aamut ja mies illat. Se tahtoi tälläkin viikolla pysyä noin ja kieltämättä siinä vaiheessa, kun aamulla Antonilta lensi maidot pitkin keittiön lattiaa ja oli muutenkin tuhat hommaa vielä edessä, niin kyllä kiristi. Kiireessä vein Antonin hoitoon ja itseni vielä kuitenkin ajoissa kurssille. Ymmärrän kyllä, että takuulla työ- ja perhe-elämän sopeuttaminen vie aikansa, mutta sen verran hektisempiä on nämä aamut olleet, että ei kateeksi käy niitä pahimpia ruuhkavuosittelijoita. 

On myös selvää, että parissa päivässä ei vielä osaa päästää irti niistä tietyistä tavoista. Huomaan paljon miettiväni sitä, onkohan mies ruokkinut lapsia riittävästi tai käyttääkö hän heitä ikinä ulkona. Haluaisin, että mies hoitaisi lapset samaan tapaan kuin minä, mutta kuitenkin minun täytyy antaa hänelle tilaa tehdä asiat omalla tavallaan. Se on hankalaa, erityisesti jos hänen tapansa ei ole minusta riittävän hyvä.

Summa summarum: Elämänpiirin laajentaminen työelämään olisi takuulla omalla tavallaan inspiroivaa ja antoisaa, mutta kyllä se on myös muualta väkisin pois ja se muu on kohdallani perhe. Haluan kyllä ehdottomasti päästä toteuttamaan itseäni työelämässäkin, mutta vielä nyt tässä vaiheessa, kun omat lapset ovat niin pieniä, niin se hyppy työelämään tuntuu melko suurelta uhraukselta. Enkä millään voi uskoa, että äitiyteni olisi työelämälle uhka. Äitinä oleminen on tehnyt minusta takuulla paremman työntekijän.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Hyvää ja samaistuttavaa pohdintaa, herätti paljon ajatuksia!
    Tuo on kyllä niin inhimillistä, että on vaikea olla kontrolloimatta toisen tapaa hoitaa lapsia/kotia. Pitäisi vaan luottaa siihen että toinenkin aikuinen osaa hoitaa hommat :) Toki vaatimukset sinällään pitäisi minusta olla samat, vaikka tapa tehdä olisi erilainen..tarkoitan sitä etten itse koe että on ok jos toinen vanhempi vuorollaan touhuaa aktiivisesti lasten kanssa ja toisen vuorolla kotityöt jäävät sikseen ja lapset ei pääse pihalle ja niiden pitää esim. vain katsoa kun vanhempi istuu koneella tai katsoo telkkaria :D
    Oletteko kokeneet että tuo aamu-iltajako on hyvä? Voisiko siitä joustaa jos sulla on enemmän menoja tällä hetkellä, siis jos miehesi ei ole töissä? :) Kuulostaa hankalalta jos puoliso ei voi tehdä osaa jos on tuhat asiaa tekemättä..?
    En itsekään usko että lapsellisuus tai lapsettomuus kumpikaan tekevät työntekijästä parempaa, ja aivan varmasti lasten kanssa opittuja taitoja voi hyödyntää työelämässä. Suurin haaste lienee työn saaminen, jos on kovin pitkään poissa työelämästä tai ei omaa työkokemusta laisinkaan. Itsekin yleissivistävän koulutuksen omaavana olen joutunut laskemaan riman hyvin alas yrittäessäni saada edes jotain työtä, vaikken ole pitkiä aikoja pois ollutkaan. Moneen paikkaan toivotaan esimerkiksi ulkomaan työkokemusta,x vuoden työkokemusta tietyistä tehtävistä tai kielitaitoa, jotka jäävät uupumaan.. Haastavat on työmarkkinat! Musta tuntuu että työssä oleminen parhaimmillaan piristää, antaa elämään lisäsisältöä ja päin vastoin tukee perhe-elämääkin, mutta nää on näitä yksillöllisiä kokemuksia ^_^
    Tsemppiä kotiin ja koulutukseen!

    -Riina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tässä tosiaan miehen kanssa vähän ongelmana se, että emme olleet tajunneet sopia näistä menetelmistä ja mies oli sitten ajatellut, että nyt menemme samalla mallilla. Alkuviikko olikin hankalin, koska silloin on Antonin hoitopäivät. Loppuviikon luulisi sujuvan paremmin, koska miehen on välttämätöntä nousta kun minä lähden eikä niillä lasten aamuhommilla ihan niin kiire ole. Ja niin, noissa kasvatuksellisissa vaatimuksissa minun ja miehen näkemykset eivät aina kohtaa - varsinkaan ulkoilun suhteen.

      Mä olen hyvinkin paljon stressannut sitä, kuinka työelämään pääsee mukaan, jos on nyt kotona mutta tuolla kurssilla on kyllä saanut näihin ajatuksiin lohdutusta. Yllättäen siellä on korostettu sitä, että ihmisenä pitää kuunnella itseään ja tehdä valintoja enemmän sen mukaan. Ei siis lainkaan sitä, että "nyt töihin, töihin, töihin!". Lisäksi minulle on nostettu myös sitä esiin, että löytyy työnantajia, jotka arvostavat niitäkin valintoja, että on päättänyt olla jonkin aikaa lasten kanssa kotona. Kun siis olen miettinyt, tuonko itseäni äitinä esiin työmarkkinoilla niin ilmeisesti se kannattaa - ei tietenkään kaikkien kohdalla, mutta joskus se saattaa ollakin se syy, miksi juuri minut valikoidaan.

      Ja siis, ajattelen juuri että se on persoonasta kiinni. Jotkut ovat parempia äitejä ollessaan pelkästään kotosalla ja toiset taas parempia, kun tekevät siinä ohessa töitä. Tällä lyhyellä kokemuksella koen, että olen äitinä parempi kun olisin vielä kotona mutta toisaalta suhtaudun siihen sillä tavalla kriittisesti, että kyse saattaa olla vain sopeutumisajan puutteesta.

      Kiitos!

      Poista
    2. Niin ja unohtui tuosta aamu/ilta-jaosta vielä se vastaus: eli normiarjessa se järjestely on kyllä toiminut meillä. Se tuli pitkälti tämän raskauteni myötä, koska iltaa kohden olen ollut jo niin väsynyt että en mielellään tee enää lapsiin liittyviä vastuutehtäviä. Koska olen mennyt sitten aikaiseen nukkumaan, niin olen aamulla jaksanut taas. Mies taasen on ollut järjestelyyn tyytyväinen, koska siten hän on saanut illalla aika paljonkin omaa-aikaa ja päässyt aamusta käymään salilla tai nukkua vähän myöhempään.

      Poista