Datenight

30.10.16


Kävelin perjantaina kotiin keskustan Kauppakatua pitkin ja yhtäkkiä mieleeni juolahti, että olisipa kiva käydä miehen kanssa syömässä. Viettää pari tuntia sellaista aikaa, että lapset eivät ole lähimaillakaan ja voidaan aidosti keskittyä vain toisiimme. Kotiin tultua ehdotin sitä sitten miehelle ja hän oli suunnitelmassa mukana.

Toki tällaisia iltoja on aikaisemminkin suunniteltu, mutta suunnittelun tasolle ne on sitten jäänytkin. Enimmäkseen kai sen takia, että tuntuu rahallisesti typerältä mennä ravintolaan. Sillä rahalla kun söisi jo useamman päivän. Toisaalta se on tuntunut myös aavistuksen turhalta ja tarpeettomalta. Emme ole kokeneet lapsia rasitteeksi parisuhteelle ja tavallaan tuntuu väärältä vaivata muita lastenhoitotehtävillä "vain huvikseen".

Nyt kun oltiin lapsiperhearkea vietetty päälle kolmisen vuotta, niin oli tuo kai aikakin ottaa lyhyt irtiotto - vaikka se nyt lompakossa tuntuikin. 


Lauantaina minä kiharsin hiukset ja laitoin jopa meikkiä naamaan. Mies puki ylleen puvun. Kello 18.00 saapui lastenvahdit ja sitten mentiin. Minua hihitytti hississä. Kaikki tuntui omalla tavallaan jotenkin niin turhamaiselta, vaikka tiedän, että tutkitusti tällaisesta toiminnasta on hyötyä parisuhteen hyvinvoinnille.

Minä olin päättänyt ravintolan ja halusin käydä kokeilemassa italialaista Trattoria Aukiota. Hintataso vaikutti olevan keskitasoa ja menu suht monipuolinen. Otimme yhteisen alkupalan, joka sisälsi valkosipulileipää, rosmariinimarinoituja oliiveja, munakoisopestoa, marinoitua tomaattia, marinoitua buffalamozzarellaa ja pikkelöityjä kauden kasviksia. Marinoitu tomaatti valkosipulileivän kera oli ehdoton suosikkini. 

Pääruoaksi mieheni valikoi kanapastan ja itse päädyin possuun. En tosiaan ollut kaikesta varma, mitä saisin raskaana syödä ja siksi tilasin oman annokseni sellaisilla lisukkeilla, joita tiesin varmaksi saavani syödä.



Keskustelun aiheet olivat sitä luokkaa, että nauratti jo niistä keskusteleminen siinä tilanteessa. Vai kuuluuko yleensä exät romanttisten treffien aiheeksi? Myös naisten vessassa tarjolla olevat ilmaistamponit herättivät jokseenkin oudon dialogin. Mutta toisaalta treffit olivat juuri meidän näköisemme kaikkine epäsovinnaisine juttuineen.

Tarkoituksemme oli syödä vielä yhteinen jälkiruoka, mutta molemmilla oli vatsat melko täynnä ja vapaa-aikamme alkoi umpeutua. Niinpä kävelimme kotiin, laitoimme lapset nukkumaan ja jatkoimme naureskelua sänkyihimme kaatuneena.

Parisuhteen huolto ei varmasti tarvitse ravintolaympäristöä, mutta joskus tarvitaan uudenlainen tila, jotta ihmiset todella keskittyvät vain toisiinsa. Siinä suhteessa ravintola on usein toimiva. Se illassa varmaan olikin parasta, että se oli täysin häiriötön ja sellainen, minkä kokonaistarkoitus oli vain me kaksi. Muistoihin ilta varmasti jää, mutta aamulla istuessamme aamiaispöydässä koko perhe yhdessä, oli mukava huomata, että arki on riittävän ihanaa. Eli ei niitä ravintolailtoja tosiaan tarvita välttämättä enempää kuin kerta kolmessa vuodessa ja silloinkin se yksi kerta on parhaimmillaan paikoin turhalta tuntuvaa ylellisyyttä eikä pakokeino arjesta.

You Might Also Like

0 kommenttia