Plussan jälkeen

16.8.16


En olekaan vielä kertonut, että varsinainen laskettu aikamme on kuukautiskierron ennusteella 20. huhtikuuta 2017. Nyt elisimme siis raskausviikkoa 5., tarkalleen ottaen 4 viikkoa ja 5 päivää. Plussaamisesta ei ole kulunut kuin vajaa viikko, mutta raskausoireet ovat kyllä jo saapuneet... yllättävänkin suuressa määrin. 

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, ihan ensimmäinen raskausoire, minkä tunnistin tutuksi kahdesta edellisestä raskaudesta, oli alamahan vihlaisut. Nuo ovat ehkä sekunnin tai kaksi kestäviä, mutta silti varsin mieleenpainuvia. Muistan nimittäin edelleen, mitä olin tekemässä, kun sain aikoinaan ensimmäisen vihlaisun Sofian raskaudesta. Antonista niitä tuli sellaisella sarjatulituksella, että on vaikea muistaa mitään yksittäistä kertaa. Mutta niin: koska tuo tuttu tunne tuli, aloin aavistelemaan, että ehkäpä sitä ollaankin raskaana. Aavistus vahvistui siivouspäivänä, kun imurointi tuotti ikäviä fiiliksiä alavatsaan.

Päivää ennen oletettuja kuukautisia alkoi tiheä pissahätä. Tuo on jatkunut tähän hetkeen saakka ja sen kumppaniksi on tullut ihan yleisestikin kiihtynyt aineenvaihdunta. Vatsa on ollut vähän löysällä niin sanotusti. Samaan kategoriaan kuulunee sekaisin oleva kehon lämpötila; välillä saattaa paleltaa tosi kovasti ja välillä taas kasvoja kuumottaa. 

Antonia odottaessani rintojen kipuilu oli todella kovaa, mutta toisessa ja tässä kolmannessa raskaudessa rintojen arkuuden huomaa lievänä vain aamuisin ja kun ottaa rintaliivit pois. Varmaan jonkinlainen raskausoire nenän limakalvojen kuivuuskin, koska minulla on aina raskaana ollessani aamuisin nenä tukkoisen ja kuivan oloinen. Tuo samainen kuivuustunne alkoi juuri tuona aamuna, kun plussasin ensimmäisen kerran.

En tiedä, onko raskaudella tähän yhteyttä mutta pari yötä sitten heräsin jalkakramppiin. Nuo ovat olleet minulle yleisiä oireita pitkin raskauksia, mutta en muista onko ne esiintynyt jo näin alussa. Niin ja mites sitten ne epätasaiset mielialat... Välillä tuntuu ärsyttävän ihan ilman syytä. On vaan sellainen kiukkuinen olo. Niin ja Antonia ikävöin normaalia enemmän niinä hetkinä, kun hän on poissa.

Yllämainitut oireet sinänsä kyllä kestää kunhan huolehtii, että vessan mahdollisuus on aina suht lähellä. Mutta viikonlopun alussa alkanut uupumus on se pahin. Nämä raskauden uupumukset ovat aina olleet todella samanlaisia. Tuntuu kuin koko keho hengittäisi raskaasti mutta samalla rennosti. Tiedättehän miten rentouttavia haukotukset voivat olla? No, minusta se hengittäminen tavallaan tuntuu jatkuvalta haukotukselta. Harvoin sitä varsinaisesti nukuttaa, mutta keho käy hitaalla ja haluaisi jäädä paikoilleen lepäilemään. Nyt olen kyllä simahtanut välillä päiväunille, mikä ei yleensä minulta onnistu. Ja iltaisin olen mennyt aikaisemmin nukkumaan, lähinnä jo siitäkin syystä että varmasti jaksan nousta lasten herätessä.

Kahta edellistä raskauttani erotti erityisesti yksi seikka: Antonista ei ollut kovinkaan paljon etovaa oloa ja alkuraskaudesta minun teki mieli syödä lähestulkoon koko ajan. Sofiasta taasen etoi ensimmäinen kolmannes ja pääsinkin laihtumaan, koska ruoka ei maistunut. Tällä kertaa etovaa oloa ei ole ainakaan vielä erityisemmin esiintynyt, vaan tahdon ruokaa - paljon ja usein.

Ehkä tuo yhtäläisyys on aiheuttanut sen, että toistaiseksi minulla on ollut todella vahva tunne siitä, että odotan poikaa. Kahdessa edellisessä raskaudessa kun en oikein kokenut mitään selkeitä fiiliksiä siitä, kumpi mahassa majailee. Sitten jos yritin kuitenkin veikata, niin veikkasin molemmilla kertaa väärin. Hah. Ehkäpä linja jatkuu ja meille tuleekin nyt sitten toinen tyttö.

Onko siellä muuten muita alkuraskauden oireista kärsiviä?

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Täällä mennään jo 31+5, eli ei voi enää alkuraskaudesta puhua :D mutta ai hitsi muistan tuon alkuraskauden väsymyksen.

    Muistan kun Stoorissa pyöri helmikuussa se valokuvaushaaste johon lähdin ihan into piukeena ja sitten oli pakko jättää kesken, kun EI VAAN JAKSANUT :D Helmi-maaliskuu meni ainakin itellä ihan talvihorroksessa, heräsin aamuisin tosi pirteenä miehen kanssa seitsemältä mutta ensimmäinen väsymys iski aina 12-13 välillä. En ole koskaan ollut päiväuni-ihminen, mutta siihen aikaan oli pakko nukkua päivällä yhdet. Sitten iltaisin 18-19 välillä iski se toinen kooma, jolloin saatoin nukkua uudestaan :D. Ja sitten yöllä nukahdin sen 22-23 välillä, yleensä vielä kesken lauseen. Jäi kuulemma mieheltä monet jutut kuulematta, kun mä vaan kesken kaiken sammahdin :D

    Pahoinvoinnin kanssa pääsin helpolla, pientä aamupahoinvointia oli havaittavissa mutta sen sain pidettyä kurissa hyvällä aamupalalla. Mutta korostui alkuraskaudessa kyllä heti se säännöllinen syöminen, jos ei muistanut syödä niin se kyllä kostautui samantien hyvin pahalla ololla.

    Pakko nostaa hattua työssäkäyville naisille, miten he kestävät alkuraskauden väsymykset ja pahoinvoinnit! Itsellä oma opiskelijan elämäntilanne ja graduvaihe mahdollistivat sen, että sain mennä aikalailla oman rytmin mukaan - mutta millainen tilanne on työssäkäyvillä :/

    T. Pingviiniarmeijan Ksenia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas - pingviinivauva! :D Onnittelut!

      Tämä alkuvaiheen väsymys on minusta usein ollut juurikin se pahin vaihe. Se saattaa tosin tuntua siltä senkin takia, että raskausolotilat on vielä aika uusia juttuja ja siksi niistä myös vaivaantuu enemmän. Mullakin aaltoilee tuo uupumus noin. Välillä on jopa normaali olo, kunnes kohta zzzz.

      Mulla tosiaan oli Sofiasta sellaista etovaa oloa, ruoka ei maistunut jne. mutta ei erityisemmin ole ihan oksettanut... puhumattakaan varsinaisesta oksentamisesta.

      On varmasti rankkaa olla työssäkäyvä ja raskaana! Tuo sinun vaihe (opiskelija + esikoinen) on kaikista nautittavin; sitten jos jaloissa on yksi tai useampi lapsi niin se kotona oleilu ei olekaan ihan itsestään kiinni :D Minä joudunkin aika paljon tsemppaamaan sen suhteen, kun en halua että lapsien rutiinit ja hommat kärsisivät tästä :)

      Poista
  2. Jee kivaa päästä lukemaan raskausjuttuja!
    Mä oon kans kummankin kohalla veikannut väärin. Molemmista tosiaan veikkasin että ootan poikaa, mutta tyttöjä tuli ;) Ja raskaudet oli täysin erilaiset. Ihanaa odotusaikaa ❤ Ootko jo neuvola-ajan varannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ei vissiin kannata sitten lotota ;)

      Kiitos! Joo, mä varasin sen maanantaina. Alkuun ajattelin, että sanoisin vasta Antonin 3v neuvolassa mutta se olisi sitten mennyt ehkä liian pitkälle. Sain ensimmäisen ajan 8.9.

      Poista