Päiväkodin ensihetkiä

12.8.16



Anton on nyt käynyt päiväkodissa kahden viikon ajan, tosin osa-aikaisena se tarkoittaa puolta viikkoa per viikko. Ohimennen mainitsin jo muutama postaus sitten, että hoitopäivät ovat menneet hyvin. Siitäkin huolimatta, vaikka Anton eräs aamu sanoi päiväkodin pihassa minulle, että ei halua jäädä yksin. Heti sisään mentäessä hän kuitenkin juoksi jo leikkimään ennen kuin ehdin sanomaan heippa. Toinen aamu vielä kotona ollessa Anton kertoi, että hieman pelottaa - ilmeisesti siis se päiväkoti - mutta heti perään totesi "...mutta ei se mitään haittaa". Usein meitä onkin päiväkodissa odottanut lapsi, joka on enemmän vastahakoinen lähtemään kotiin.

Anton on kuulema pärjännyt hoidossa todella hyvin, varsinkin siihen nähden että on nyt ensimmäistä kertaa. Kertoo omatoimisesti mikäli tarvitsee apua ja puhuu heille selvästi ja paljon. Ruokaa ei suostu hoidossakaan syömään muuta kuin lähinnä sitä leipää.

Myös äiti on sopeutunut Antonin hoitoon jokseenkin hyvin. Ensimmäisenä päivänä pitelin kyllä kyyneleitä, kun Antonin luota lähdin. Tavallaan siinä heti ensimmäisenä aamuna iski se, että Anton on siellä jokseenkin yksin. Toki siellä on hoitajia, mutta ei yksittäistä ihmistä, joka olisi vain Antonia varten. En epäile niiden hoitajien ammattitaitoa tai sitä, etteivätkö he pitäisi Antonista riittävää huolta mutta tiukillahan ne on noissa järjestelmissä - niin lapset kuin hoitajatkin. 

Sitä olen viime päivinä paljon miettinyt, miten rankalta se ajatus minusta tuntuu, jos lapsieni pitäisi olla hoidossa se viisi kertaa viikossa 8h päivässä. Nytkin niinä muutamana päivänä, kun Anton on ollut kokonaisen päivän, on se tuntunut ihan hassulta. Eihän siinä jää juuri aikaa millekään: Anton menee hoitoon, tulee kotiin, syö, hetki leikitään ja sitten pian alkaakin jo unihommat. Sinänsä olen siis miettinyt sitä, miten hullulta se ajatus tuntuu, että hankitaan lapsia ja viedään ne jonnekin muualle valtaosaksi aikaa. Eikä tämä ole varsinaisesti kritiikkiä, koska useimmat eivät koe sitä mahdolliseksi vaihtoehdoksi, että olisivat lapsien kanssa kotona. Eikä siinäkään sinällään mitään, jos joku haluaa ennemmin mennä töihin ja laittaa lapset hoitoon, mutta itse arvostan kyllä kotihoidon erittäin korkealle.

Jokseenkin uutena asiana tuli vastaan myös "päiväkotivaatetus". Toki olin miettinyt ulkovaatteita, mutta en niinkään sisä. Muuta kuin että kaikki vaatteet pitäisi nimikoida. Jonnekin päiväkodin syövereihin katosi Antonilta jo yhdet housut, eivät onneksi olleet mitenkään kalliit tai erityisen tykätyt mutta tulipa tuosta tapauksesta mieleen, että joidenkin vaatteiden katoaminen harmittaisi. Kyllä meillä saa hiekkalaatikolla rymytä Papun housuissa tai syödä Vimman paita päällä, mutta niiden katoaminen voisi kirpaista. 

Valtaosa ns. halvimmista vaatteista on Antonilla menossa pieneksi. Niinpä sitten investoin Antonin vaatevalikoimaan vähän housuja ja paitoja, joita pidetään enemmän siellä päiväkodissa. KappAhlissa saa clubilaiset "ota 3, maksa 2" - tarjouksella lastenvaatteita, sieltä kotiutin edelleen vauvapuolelta 86 koon housuja. Otin samantien samaa housumallia kolmet, koska tuo on sopivan kapea malli ja yllättävän pitkää mitoitusta kokoonsa nähden. H&M:llä oli viimeistä päivää clubikortilla lastenvaatteet -20%, niin sieltä ostin kaksi paitaa ja molemmille lapsille sukkia. 

Tässä yksi aamu Anton sanoi ihanasti, että yhdellä hoitolapsella oli kuulema "upea autopaita". Autopaitoja en pongannut, mutta tuumailin josko dinosaurukset olisi edes lähellä upeaa. H&M:n paidat ovatkin sitten 98/104 kokoa ja ovat selvästi isoja, mutta kunhan nuo pesukoneessa ja kuivausrummussa käyvät, niin eiköhän kutistuman myötä kasvuvaraa ole sopivasti. 92 kun on taas liian pieni.

Paidan kanssa poseeraava puinen dinosaurus on muuten Sinellistä hankittu 3D-palapeli. Maksoi vajaa 4€ ja on todella kaunis sekä lapsia kiinnostava sisustuselementti.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Eipä se oikein ole vaihtoehto hoitaa yli kolmevuotiasta kotona, kun on se työpaikka olemassa. Onneksi itsellä ruokatunti kuuluu työaikaan ja on vielä työajan lyhennyksetkin kerta viikkoon ja mies vie aamulla hieman myöhemmin hoitoon niin ei tule koskaan yli 8 tunnin hoitopäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ymmärrän kyllä :) Ja jos taas ei ole sitä työpaikkaa, niin usein sekin on aihe, mistä kokee syyllisyttä... Eli olipa tilanne melkeinpä mikä vain, niin koskaan ei ole just hyvä.

      Poista
  2. Meillä kaikki nimikoitu, mutta silti pari vaatetta kadonnut reilun vuoden aikana. Meidän neiti kyllä ihan omatoimisesti myös vaihtelee vaatteitaan kaverin kanssa ja sitten me äidit palautellaan niitä toisillemme.:D Eli kannattaa valita tarhaan niitä h&m ja lidex -vaatteita ja pitää kaikista rakkaimmat kotikäytössä. Monesti myös tarhavaatteissa ruokatahroja, jotka ei lähde millään pesussa (keltaisia tahroja, ihmeen sitkeässä...jotain sellaista jota meillä ei käytetä kotona...). Ja näin kesällä myös monesti sisävaatteeksi aikomani vaatteet jääneet päälle ulos ja ovat niin hiekassa ja aurinkorasvassa, että vaikea saada pestyä ihan ennalleen. Ymmärrän toki henkilökunnan kiireen ja keskittymisen olennaiseen, eli siksi tarhaan vain niitä vaatteita, joiden katoaminen ja pysyvä likaantuminen ei itseä harmita. Myös helppoa pukemista/riisumista kannattaa ajatella. Lapset kun joutuvat siellä tekemään tätä itse ja kasvattajillakin melkoinen työ monen lapsen vaatettamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nimikoin kaiken paitsi en sukkia. Mutta niin, paljon lapsia ja paljon vaatteita että kyllähän sitä helposti vaatteita kuitenkin eksyy.

      Jep, tuota tahra-asiaa mietin myös. Ei likaantuminen haittaa, mutta joissain vaatteissa on mukava että vaate menee nopeasti pesuun.

      Tuo ulkoilu on nyt ollut hankalahkoa juuri sisävaatteiden osalta, koska vielä ei ole ollut tarve varsinaisiin haalareihin ja takkeihin. Ulkohousuja Antonilta ei löydy ja on minun puolesta saanut mennä sisävaatteissa ulkona. Tosin olen aina sisään tullessa vaihtanut nuo kyseiset sisävaatteet uusiin ja laittanut ne ulkona käyneet pesuun.

      Tuo riisumisaspekti unohtui tekstistä. Yleensä valikoinkin Antonille aina sellaiset paidat, mistä ei löydy nappeja tai jos löytyy niin se olisi silti laitettavissa päälle ilman napittamista. Anton on niin laiha, että useimmat housut täytyy kuitenkin kiristää ja solmia. Ellei sitten käytä juuri noita Papun legginsejä, mutta ne nyt sattuneista syistä pidän mieluummin kotikäytössä.

      Poista