Hikisiä hetkiä ja mustia silmiä

10.8.16

Ei hemmetti mikä aamu!

Herään seiskan jälkeen, Sofia kuikuilee jo pinnasängystään. Nostan hänet lattialle ja köllähdän Antonin viereen. Sängyssä majailee Antonin yövalotähti, minkä Sofia käy hakemassa käsiinsä. Hetken päästä hän kolauttaa sillä minua päähän. "Au!" huudan ja samalla käännyn Sofiaan päin napatakseni tähden hänen kädestä pois. Samassa Sofia kolauttaa tähdellä minua uudelleen, tällä kertaa suoraan silmäni alle. Osuma on niin täydellinen, että tuosta kivusta tulee mieleen jotkin kidutusmenetelmät.

Vielä kertaakaan ei ole lapset onnistuneet lyömään minua niin, että itkisin mutta nyt alan suorastaan parkumaan, koska sattuu niin kovasti. Mieskin herää ja huutelee hädissään, mitä lastenhuoneessa oikein tapahtuu. Kävelen, edelleen parkuen mieheni luokse ja lyöntikohtaan on noussut jo pieni patti. Jomotus jatkuu kohdassa edelleen, mutta mustelmaa siihen ei ainakaan vielä ole muodostunut.

Jatkamme aamuhommia normaalisti, kuitenkin valmistautuen lasten hammaslääkäriaikaan. Useamman viikon olin ajatellut, että lasten hammaslääkäri on 10.8 klo 10. Oli tuosta ajasta lappunenkin jääkaapin ovessa, mutta en kokenut tarvetta sitä katsella, koska minähän muistan aina kaikki ajat ulkomuistista. Mies taas normaaliin tapaansa oli ehtinyt jo moneen kertaan unohtaa tuon ajan ja kun siitä taas aamulla tuli puhetta, niin katsoin vihdoin sitä jääkaapin lappua: "Lasten hammaslääkäri 10.8 KLO 9.00". APUA! Kello on tuona hetkenä viittä vaille yhdeksän. 

Hirmuisella vauhdilla lapsille päälle ja ulos ovesta. Hissillä tajuan, että jäi se jääkaapin lappunen kotiin ja siinä lukee mikä huone ja missä ilmottautuminen. Juoksen takaisin kotiin ja tullessa hissin ovi menee suoraan nenän edestä kiinni. Juoksen rappuset alas ja otan miehen ja lapset kiinni. Kauhistuttaa ajatella sitä laskua, mikä mahdollisesti tulee peruuttamattomasta ajasta.

Hikisinä ja väsyneinä saavumme vihdoin kohteeseen. Sinne, missä oli Antoninkin yksivuotishammaslääkäri. Paikka on autio ja vain terveyshuollon puoli auki. Mitäs hittoa? Kello juoksee ja kysäisen satunnaiselta hoitajalta, missä täällä oikein on hammashuolto. "Ai lopetettu?" 

Oltiin sitten väärässä paikassa, toisella puolella kaupunkia. LOISTAVAA! Ei enää mitään mahdollisuuksia ehtiä lasten hammastarkastuksiin. Kaikki paine meinaa purkautua itkuun, mutta yritän rauhoittaa itseäni ja laitan soittopyynnön hammashuollon ajanvaraukseen.

Lapset saivat lopulta uudet ajat eikä ilmeisesti alle 15-vuotiaiden peruuttamattomista ajoista peritä mitään maksua - luojan kiitos! Mitä sitten silmääni tulee, niin nähtäväksi jää, näytänkö parin päivän sisällä mukiloidulta vaimolta.

Ps. Kuvassa photoshopattu ilkeä yövalotähti.

You Might Also Like

0 kommenttia