Rahavalintoja

11.7.16


Minun on pitänyt tästä aiheesta kirjoittaa jo useamman kerran. Taisin jopa yhdesti jonkun tekstin luonnoksiin näpytellä, mutta en löydä sitä enää. Nyt siis puhetta rahasta ja siitä, miten meillä sitä käytetään.

Kaikki blogiani enemmän seuraavat tietää, että meillä ollaan köyhiä. Siis niin köyhiä, mitä ihminen periaatteessa voi Suomessa olla. En nyt mene teemaan "suomalainen köyhyys" sen syvemmin, mutta sanottakoon, että minusta suomalaisella köyhällä on asiat ainakin rahan puolesta suht hyvin - ja niin sen pitää ollakin. En halua tarkkoja rahasummia tässä ladella, mutta vuokran jälkeen meillä jää kuukautta kohti päälle tuhat euroa. Siitä summasta menee toki vielä joitain kuukausittaisia maksuja, kuten kännykät ja netti. Meillä menee myös jokunen summa osamaksuihin, koska kaikki isommat hankinnat täytyy aina maksaa erissä. Onnea on edullinen vuokrakolmio keskusta-alueella, josta pääsee liikkumaan miltei kaikkialle sujuvasti kävellen tai pyörällä.

Olen varsin tietoinen, että blogini saattaa vaikuttaa siltä, että meillä olisi enemmänkin rahaa. Käsitelläänhän täällä paljon lastenvaatteita ja olen sanonut ostavani kaikki vaatteet uusina. Meillä on jopa jokunen määrä kotimaisia merkkivaatteita. On kuitenkin myös niin, että kaikki se, mitä meillä ei ole ja missä emme käy, ei tietenkään näy täällä blogissa. Me emme syö juurikaan ulkona, emme käy kulttuuritapahtumissa, en käytä paljon lainkaan kosmetiikkaa ja viimeksi leikkasin hiukseni itse. Mitään ulkomaanmatkakuvia täällä ei ole nähty eikä varmaan nähdä tulevaisuudessakaan. Me käytämme alkoholia korkeintaan juhlapäivinä eikä kumpikaan tupakoi. Harrastuksia meiltä ei miehen kanssa sinänsä löydy, mutta olemme kuitenkin sijoittaneet esimerkiksi valokuvaustarvikkeisiin.

Ei sillä, olisihan meillä rahaa käydä joskus ravintolassa tai kulttuuria harrastamassa, mutta se on silloin pois jostain muusta. Todennäköisesti meidän tapauksessa siis niistä lasten hankinnoista. Olen kyllä tietoinen, että lapsille saisi ostettua halvemmalla. Erityisesti jos ostaisi käytettynä. Mutta minulle ne lastenvaatteet tuovat paljon enemmän iloa kuin se yksittäinen ravintolakäynti. Minä ihan mieluusti käytän valtaosan siitä rahasta, joka jää ruuan jälkeen, lapsiini. Toki sitä rahaa voi käyttää lapsiin muussakin suhteessa kuin vaatteissa, mutta he ovat vielä aika pieniä harrastuksiin ja viime Helsinki-matka todisti sen, minkä tiesinkin: matkailu ei ole vielä tärkeää. Ja tosiaan, vaikka lastenvaatteet uusina ostankin niin valtaosa niistä on hommattu alennushinnoin. Ostan lastenvaatteita tasaiseen tahtiin myös rahallisista syistä: on helpompaa ostaa muutama vaate kuukausittain kuin sitten kokonainen "kokokerta" yhdellä heittämällä. Esimerkiksi nyt kun Antonilla on pääosin käytössä 92 koko, niin hiljalleen kerään hänelle seuraavaa kokoa.

Elintarvikekustannuksiin meillä menee kuukaudessa 600-700 euroa. Se kattaa siis ruuan, vessa- ja talouspaperit, pesuaineet, vaipat jne. Näissäkin yritän aina ajatella eteenpäin: on edullisempaa ostaa kerralla iso erä vessapaperia kuin sitten ostaa se yksittäinen paketti, missä rullahinta tulee loppupelissä kalliimmaksi. Pesuaineita ostetaan kerralla useampi puteli, jos sopiva tarjous löytyy. 

Ruokakaupassa meillä käydään pitkälti päivittäin. Joku pitäisi tätä säästömielessä huonona, mutta se tuntuu toimivan meillä paremmin. Usein on ollut niin, että jos hankimme pidemmäksi aikaa ruokaa, niin ruokajätettä tulee myös enemmän. Toki päivittäisessä ruokakaupassa käynnissä saattaa sortua useammin heräteostoksiin, mutta minä olen niitä ihmisiä, kenen karkkipussi kestää yleensä viikon. Herkkuja meillä siis ostetaan myös, mutta kovin nopeasti niitä ei syödä - ellei mies sitten innostu. Rahallisessa mielessä on hyvä, että minun pahe - cokis - on litrahinnaltaan miltei halvimpia juomia. 

On siis niin, että meillä tehdään paljon valintoja. Usein se menee niin, että mitä köyhempi on, niin sen enemmän joutuu valikoimaan asioiden väliltä. Toki lapsien isovanhemmista on välillä myös taloudellista apua enkä aina määrittele täällä, olemmeko itse ostaneet vai saaneet jotain. Siitä on myös ollut suunnaton apu, että meillä on molemmilla miehen kanssa luottokortit ja muutenkin luottotiedot kunnossa. On nimittäin tapauksia, milloin noin 80% meidän käyttörahoista tulee vasta loppukuusta ja silloin on pakkotilanteessa ajettava kulut luotolle. Pääsääntönämme on kuitenkin, että luottolaskut maksetaan kokonaisuudessaan pois niin, että ei tule korkoja. Luottokortit mahdollistaa myös sen, että tarvittavan saa kyllä hankittua juuri silloin kun tarvitsee tai jos tulee jokin tosi hyvä tarjous jostain myöhemmin tarpeellisesta, mutta tämän takia käsittelen välillä useamman kuukauden budjettia, jotta pysytään rajoissa.

Se pitää siis ainakin meidän kohdalla paikkaansa, että kun on köyhä niin raha on sellainen asia, joka hallitsee paljon. Sitä pitää miettiä, millaisia hankintoja voi ja haluaa tehdä. Täytyy paikoin laskea, minne menee minkäkin verran. Useat hankinnat joutuu tavallaan myös perustelemaan itselleen. Ja varmasti tuo on useamman suomalaisen arkea, onhan vähävaraisia Suomessa paljon.

Köyhyys on kuitenkin myös suhteellista. Jos ihminen on tottunut rikkaampaan elämäntyyliin, niin oletettavasti hänelle tuottaisi ongelmia ja ahdinkoa elää meidän rahasummalla. Tässä mielessä on muuten osittain ymmärrettävää, miksi usein taloudellinen asema suvussa jatkuu. Toki siihen vaikuttaa rahan periytyminen, mutta voisiko olla, että köyhyyttä lapsuudessaan kokeneet ovat yksinkertaisesti tyytyväisempiä vähempään? Ehkä he eivät ole rahallisessa mielessä yhtä kunnianhimoisia, koska heille raha ei yksiselitteisesti ole niin hirmuisen tärkeää.

Jos minun pitäisi kuvata köyhän elämää yhdellä sanalla, niin se olisi ennakointi. Se pätee niin kaikkeen. Kannattaa ennakoida, missä on halvin litra/kilo/rulla/mitänäitänytonhinta. Säästää, jos ostaa alennuskausista tarpeellista tulevaisuuteen. Vaikka köyhän voi olla vaikea ostaa kalliimmanpuoleista hyvää, niin laatuun satsaaminen saattaa loppupeleissä ollakin edullisempaa. Sitten pitää myös osata ennakoida mahdollisia kuluja: esimerkiksi mietin tässä juuri tänään, mitä lapset tarvitsevat vielä talvea varten.

Sanotaan, että aika on rahaa. Niinhän tuo tavallaan on. Kun on kotona ja vähävarainen, niin kyllä sitä katsoo netistä viikon tarjouksia läpi ja käy tarvittaessa useammassa kaupassa poimimassa halvimmat tuotteet. Samasta syystä ruuan tekee useimmiten itse eikä liiku juurikaan muuten kuin jalan/pyörällä. Ymmärrän täysin, miksi mahdollisesti täysimittaista päivää tekevät ihmiset syövät useammin ulkona tai kurvaavat autolla aina samaan ruokakauppaan, mistä ostavat kaiken tarvittavan (ja ehkä vähän päälle).

Tämä teksti syntyi vastauksena siihen, kun jotkut ihmettelevät miten meillä on varaa johonkin. Selittävä syy on priorisointi: me päätämme hankkia jotain ja jättää jotain hankkimatta. Sama taitaa päteä suurimpaan osaan ihmisistä. Merkittävin ero tulee toki siinä vastaan, jos tarkastelee sitä, minkä välillä ihmiset tekevät niitä valintoja. Me emme esimerkiksi voi valita, maksammeko vuokra-asuntoa vai omistus. Emme voi varsinaisesti valita sitäkään, kävelemmekö vai hankimmeko auton. Se mitä voin päättää on se, käynkö kampaajalla vai ostanko tuolla kolmellakympillä lapsilleni vaatteita.

Aikamoista, jos jaksoit lukea tämän tekstin loppuun. Lähti ajatukset ja näppäimistön naputukset vähän käsistä...


Miten teillä priorisoidaan rahan käyttöä?

Ps. Alkuun meinasin liittää tekstin yhteyteen valokuvan rahoista pöydällä, mutta kun vein kuvan kuvakäsittelyohjelmaani, herjasi se, että ohjelmisto ei suostu käsittelemään rahakuvia. Hassua. No kuvassa on sitten Antonin säästöpossuvirtahepo.

You Might Also Like

15 kommenttia

  1. Hyvä teksti! Meilläkin ostokset priorisoidaan hyvinkin tarkasti, mutta meillä menee vähän liiankin paljon rahaa ruokaan, mutta toisaalta säästämme käyttämällä perittyjä, kierrätettyjä tai kirppiksiltä hankittuja vaatteita, samoin lelut ja kirjat on vanhoina hankittuja. Jopa kengätkin on vielä kierrätettyjä, mutta pian vanhemmat täytettyä kolme vuotta pitää varmaan kengät ruveta hankkimaan uusina, ne kun rupeaa oikeesti olemaan huonokuntoisempia jo yhden käyttäjän jäljiltä isommilla lapsilla. Itse olen myös lähtöisin vähävaraisesta perheestä, ja harvoin sain vaatteita tai muuta uusina. Noin pienellä lapsilla vaatteitten uutuus ei vielä merkise paljoa. Kitkuuttelin kuitenkin opiskeluajan ilman lainaa, silloin vielä markka-ajassa viikon ruokabudjetti saattoi pahimmillaan olla 50 markkaa (vajaa 9 euroa kait). Nyt ku rahaa kuiteski on niin ruokaa tulee ostettua hövelisti ja puuroihin, valkoiseen makaroniin ja muihin halppisruokiin traumatisoituna en halua enää koskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kierrätys on ihailtava asia ja sinänsä koen paikoin huonoa omatuntoa, että ostetaan niin paljon uutena. Yritän kompensoida sitä sitten muilla eettisemmillä valinnoilla.

      En minäkään usko, että valitsemillani vaatteilla on mitään merkitystä lapsilleni tässä ikävaiheessa. Tai sillä, onko ne vaatteet uusia vai käytettyjä. Kunhan niissä on vaan hyvä olla, niin se on heille oleellisinta.

      Minäkin onnistuin elämään ensimmäiset parit vuodet ilman lainaa. Sitten tuli se kynnys (tarpeellinen tietokone), milloin lainaa oli otettava ja taisin päästä sen makuun, miten miellyttävämpää elämä on kun ei ole suunnattoman pientä kuukausibudjettia. Nyt toki laina painaa vähän harteilla, mutta mitäpä sitä liiaksi menneitä murehtimaan, kun ei muistakaan vaihtoehtoelämistä tiedä.

      Poista
  2. Meillä aikalailla sama meininki, tosin meillä on kyllä auto, johon on varaa ehkä juuri siksi ettei ole niitä lapsia ruokittavana ja vaatetettavana. Luottotietojen säilyttämisestä olen ollut kyllä lukuisia kertoja itselleni kiitollinen! Ja vaikka raha tosiaan yleensä tiukassa niin en näe siinä mitään väärää että panostaa laatuun tietyissä hankinnoissa, opin jo kauan sitten että "köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuet yleensä jossain määrin suhteutetaan perheen kokoon eli ei niitä lastenvaatteita ja ruokia suinkaan kahden aikuisen tuilla makseta. Mutta joo, on se auto käsittääkseni todella kallis ylläpitää. Vähän vertaillut, että halvempaa tosiaan on jos asuu vaan keskustaseudulla ja kulkee jalan/pyörällä.

      Joskus kyllä tulee tilanteita, milloin ei yksinkertaisesti ole varaa parempaan. Mutta yleisesti kyllä kannattaa laatuun satsata, jos vain mahdollista!

      Poista
    2. Olisi mielenkiintoista kuulla autottoman perheen elämästä, miteb helpoksi sen koet. Itse olen nyt raskaana ja odotan ensimmäistä eikä meillä autoa ole. Mutta se pohdituttaa että pitääkö vauvan myötä semmoinen hankkia vai pärjääkö ilman...?

      Poista
    3. Sanoisin tähän, että riippuu niin valtavasti siitä millaisilla etäisyyksillä asutte ja onko millaiset julkisen liikenteen yhteydet. Keskustassahan auto ei ole missään mielessä välttämätön. Kaikki löytyy kävelymatkan etäisyydeltä. Tai jos ei löydy, niin sellaisia matkoja tarvitsee tehdä harvoin ja keskustasta niihin yleensä pääsee julkisilla.

      Meillä kylläkin on onni, että miehen perhettä asuu samassa kaupungissa ja saamme autoa lainaan, jos sellaisia erikoistilanteita tulee milloin autoa kaipaamme. Nuo ovat kuitenkin usein olleet sellaisia juttuja, missä auto on lähinnä kiva ja helppo juttu mutta ei välttämätön. Esimerkiksi jos haluaa marketeilta tuoda enemmän tavaraa yhdellä kertaa kotiin tai haluaisi mennä toiseen kaupunkiin kyläilemään ilman, että pitää käyttää junaa/bussia.

      Jos asuisi jossain maalla tai vastaavassa, missä ei ole pahemmin vaihtoehtoja kuin se auto niin vastaus auton tarpeeseen on aika selvä :) Jos tähän mennessä olette pärjänneet hyvin ilman autoa, niin eipä se vauvan tulo sitä autottomuutta kovinkaan paljon pahenna. Autolla on muutenkin suurempi merkitys varmaan sitten, jos on isompia lapsia, joita täytyy viedä harrastuksiin tms.

      Poista
  3. Hyvä teksti. Tämä on niitä aiheita, joista saisin aikaan tosi pitkän keskustelun, joten en yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan tähän oikein aiheesta. Ehkä kuitenkin tiivistetysti sanoisin, että sosiaalietuuksiin ja niillä elämiseen liittyy tosi paljon problematiikkaa erityisesti yhteiskunnallisella tasolla ja siinä, kuinka ne mahdollisesti passivoivat ihmisiä. Näen hiukan ongelmallisena myös sen, jos alun perin tilapäisiksi tarkoitetut sosiaalietuudet muodostuvat toimeentulon peruspilareiksi. Jälleen erityisesti yhteiskunnan tasolla, en niinkään yksilön tasolla siten, että sosiaalitukien varassa eläminen esim. vähentäisi hänen ihmisarvoaan jotenkin.

    Monestihan on myös niin, että työssäkäyvällä perheellä, lähinnä lapsiperheellä (koska lapsettomalla perheellä on ihan eri ansiotaso, koska rahat menevät vain kahden ihmisen menoihin), käteen jäävä rahaosuus voi olla paljon vähäisempi kuin sosiaalietuusperheellä. Etenkin, jos lapsia on useampi. Esimerkiksi meillä jää tällä hetkellä vähemmän rahaa käyttöön kuin teillä, mutta tilanne on toki tilapäinen. Olenkin monesti mietiskellyt, kuinka emme ole oikeutettuja toimeentulotukeen, vaikka mieheni on keskituloinen ja minä opiskelija/lasten kanssa. Syy siihen on, että meillä on (melkein 10 v. vanha) auto sekä säästöjä pankkitilillä. Sästöt on suunnattu asunnonostoa ajatellen, joten pyrimme elämään plusmiinusnolla, että ne eivät hupenisi. Silti asumme tällä hetkellä vuokralla, koska meille ei myönnetä tarpeeksi isoa asuntolainaa sopivan asunnon ostamiseen niin kauan, kun minä en ole työelämässä täydellä oman alani palkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ymmärrän mitä tarkoitat ja tuo vaikuttaakin siihen miksi koen paikoin syyllisyyttä. Aiheesta voisi kirjoittaa laajemminkin, mutta todellisuudessa esimerkiksi toimeentulotuen määrä on hyvin minimaalinen valtion budjetissa. Yritän siis olla myös aavistuksen kriittinen sitä kohtaa, onko se paikkaansapitävää että valtion taloudellinen tilanne laitetaan köyhimpien syyksi. Onhan siinä toki myös arvovalintaa: missä määrin rahoja kuuluu tasapäistää ja missä määrin rahat kuuluu sille, kuka ne työllään ansaitsee. Keskustelu menee aika nopeasti todella monimutkaiseksi, joten lopetan tähän.

      Jep, tuosta tekstistä jäi mainitsematta siitä että loppupeleissä olemme varmaan yhtä "varakkaita" kuin monet keskituloiset. Tuissa on kuitenkin koettu, että tietynlainen elämäntaso on välttämätön. Ratkaisu ei siis voisi olla se, että pienennetään tukia jotta ne keskituloiset eivät olisi samalla linjalla köyhien kanssa. Ratkaisu olisi varmaan enemmänkin siinä, että keskituloiset saisivat enemmän verohelpotusta tms. En tarkoita tätä pahalla, mutta ymmärrän kyllä että ette toimeentulotukea saa. Sehän on tarkoitettu toimeentulemiseen, ei siihen että voisi laittaa rahaa säästöön/pitää säästöjä tallessa. Ei mekään saatu toimeentulotukea aikoinaan kokonaismittaisena, koska minulla oli oikeus nostaa opintolainaa. Ne laskee siis potentiaalisen opintolainankin tuloksi, oli sinulla se hakematta tai vaikkapa jo käytetty. Ja tosiaan mitään säästöjä emme voisi tilille laittaa/pitää, mutta eipä tuota erityisemmin kuussa rahaa jääkään.

      Ymmärrän, että teidän tilanteessanne turhauttaa mutta kommentistasi tuli mieleen myös ne lukuisat lukemani artikkelit siitä, kuinka keskiluokka katkeroituu ja syyttää tilanteestaan köyhiä. Vaikka todellisuudessahan usein ne on ne varakkaat, jotka valtion säädöksiin pääsee parhaiten vaikuttamaan. Näin kärjiestän: köyhät kokee sitten syyllisyyttä, keskiluokkaiset katkeruutta ja varakkaat mennä porskuttaa.

      Poista
    2. Katkeruutta ei tekstissäni mielestäni ollut havaittavissa. En kuitenkaan vaihtaisi tuota omaisuuttamme (mikä nyt ei niin hulppea ole, mutta omaisuutta kuitenkin) toimeentulotukeen, jos valita voisin, joten en koe olevani katkera meitä vähävaraisemmille. En myöskään voi sanoa tuntevani toimeentulotuen maksuedellytysten kiemuroita sen tarkemmin, koska en ole niihin sen kummemmin tutustunut - lähinnä vain todetakseni, ettei meillä siihen ole oikeutta.

      Mutta omasta tekstistäsi mielestäni nousee esiin se, että rahaa ei jää säästöön. Korjaathan jos olen väärässä, mutta eikö ole niin, että toimeentulotuen perusosa kannattaa periaatteessa käyttää loppuun, koska muuten säästöt vähennetään maksettavasta summasta? Tarkoitan tällä sitä, että ei kai tietenkään ole kannattavaa laittaa rahaa säästöön, jos se vähentää maksettavan toimeentulotuen määrää. Toisin sanoen, että jatkossa katsottaisiin, että toimeentulotuen tarve ei ole niin merkittävä, koska rahaa jää säästöönkin. Jos siis tavoitteena on saada maksimaalista tukea. Varmasti tukea jäisi säästöön, tuskin paljoa mutta hiukan, jos juuri ostaisi esimerkiksi useammin vaatteita ja muita kulutustuotteita käytettynä. Harvemmin se säästööön jäävä raha keskituloisillakaan on peräisin erityisen suurista palkkatuloista, vaan rahankäytön kokonaishallinnasta. Juuri tätä tarkoitan sillä kun sanon, että harvalla työsskäyvälläkään on varaa esim. ostaa kaikkea uutena, käydä ulkona syömässä, harrastaa kalliita harrastuksia, matkustella jne. Vaan ne säästöt syntyvät nipistämällä muusta.

      Poista
    3. En katkeruutta tosiaan sinänsä kommentissasi havainnutkaan, se vaan tuli mieleen tuosta vastakkainasettelusta: keskituloiset vs. vähävaraisemmat.

      Ja kyllä, se menee juuri noin. Mutta toimeentulotukihan lasketaan niin, että ihmisillä olisi mahdollisuus tiettyihin asioihin ja sitten loppupeleissä ihmiset tekevät itse ne valinnat, miten sen rahan jakavat. Niin kuin meidän tapauksessa minä käytän varmasti enemmän vaatteisiin kuin mihin toimeentulotuessa on laskettu mutta se on muilta alueilta pois. Meillä esimerkiksi on ollut onnea se edullinen vuokra-asunto keskustasta, jolloin meillä ei mene rahaa julkiseen liikenteeseen. Kaikilla näin ei ole ja siksi toimeentulotuessa huomioidaan tuo seikka. Toki ihminen voisi halutessaan tehdä niin, että söisi vaikkapa makaroonia ja riisiä ja käyttäisi niin vähän tukirahoja kuin ikinä mahdollista. Toimeentulotuen tarkoitus ei ole kuitenkaan se, että ihminen pärjäisi mahdollisimman vähällä vaan että hänellä on sellainen elintaso, mikä ei vie häntä liian kauaksi normista. Muutenkin syrjäytyminen, masentuminen, huono terveydenhuolto jne. tulevat loppupeleissä usein valtiolle kalliimmaksi. Omasta mielestäni toin tekstissäni esiin aika monta seikkaa, missä me supistetaan ja teemme sen siksi, jotta voimme saada iloa/nautintoa muista asioista. Ja näin ohimennen, me emme aina hyödynnä tukia aina kokonaisuudessaan. Esimerkiksi tässä kuussa olisimme olleet oikeutettuja hakea korvausta asumistuen suhteen, mutta emme hakeneet. Byrokratian puolelta ollaan kyllä tarkkoja, että eivät varmasti maksa mitään ylimääräistä.

      Poista
  4. Jatkan edelliseen omalla viestillään, jottei edellisestä tulisi kilometrin pituinen... lisäksi arvelen, että useimmissa, myös työssäkäyvien vanhempien, lapsiperheissä joudutaan ihan samalla tavalla priorisoimaan rahankäyttöä hyvin tarkkaan kuin teillä. Etenkin, jos toinen vanhemmista on lasten kanssa kotona/opiskelija. Harvan ihmisen tulot tässä maassa ovat kuitenkaan sellaiset, että kuluttamista ei tarvitse miettiä lainkaan.

    Meillä lapsiperheenä tarjouksia kytätään todella paljon ja myös minä jemmaan esim. lastenvaatteita paljon uusina, mutta lähes aina aleista erilaisilla koodeilla, outleteista ym. Ennakoin todella paljon seuraavaa sesonkia, vuodenaikaa ym. Meillä suositaan kuitenkin myös kirppareita paljon ja päinvastoin, niillä kiertely on minulle mieluisa harrastus ja olen erityisen iloinen, jso teen hyviä löytöjä. Mm. lasten leluja ja kirjoja löytää kirppiksiltä todella edullisesti, ja usein myös todella siistissä kunnossa. Olen kirppareillakin hyvin tarkka siitä mitä ostan, enkä osta "sekundaa ja sutta" vain siksi, että se on halpaa. Mutta vaikka viime viikolla löysin kauniin sisustustaulun lastenhuoneeseen eurolla ja itselleni Röhnischin juoksutrikoot 4 eurolla. Kaupassa ne masaisivat varmaan 40 e... mutta toki monen lapsen perheenä suosin laatua ja uutuutta etenkin ulkovaatteissa, koska sitten ne kestävät nuoremmille. Käytän paljon myös esim. nettikirppareita, joista meille on hankittu paljon mm. huonekaluja ja joissa olemme myyneet omiamme pois. Niissäkin pyrin olemaan mahdollisimman laatutietoinen, toki. Ostimme esimerkiksi äskettäin erittäin hyväkuntoisen, täyspuisen, valkoisen ison keittiönpöydän sadalla eurolla ja myyjä vielä toi sen ilmaiseksi kotiimme isolla autollaan. :)

    Joten sanoisinko, että meillä on sopivassa suhteessa pihistelyä toisinaan ihan kunnolla ja sitten peruselämää. Mutta ei meilläkään rahaa jää matkusteluun, kalliiseen elektroniikkaan, ulkonasyömiseen tai kalliisiin maksullisiin harrastuksiin niin kauan, kun emme ole molemmat työelämässä. Toisaalta se on minusta ihan luonnollista. Sehän onkin vähän nurinkurista ihmiselämässä, että yleensä ihmisillä on eniten rahaa käytössään silloin, kun sen tarve on pienin (tyyliin lähellä eläkeikää) ja päinvastoin vähiten silloin, kun sitä eniten tarvitsisi lasten ollessa pieniä, toinen kotona ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, omasta lapsuudestani olen kyllä varsin tietoinen millaista se keskituloisen arki on lapsiperheessä. Ja tuossa tekstissä tosiaan mainitsin siitä, että kyllä varmasti miltei kaikki jossain määrin kulutustaan miettivät. Ne valinnankohteet vaan ovat paikoin erilaiset. Toki eri juttu siinä, missä määrin joutuu ajattelemaan niiden perustarpeiden toteuttamista.

      Tuo kirppistely on kyllä oma taitonsa. Minä olen välillä yrittänyt päästä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja koittanut niissä kiertelyä. Tosin se onnistuu yleensä vain silloin, jos pyörällä pääsee kulkemaan koska kirppikset eivät täällä ole keskustan lähettyvillä. Mutta niin, en juuri koskaan onnistu löytämään mitään kirppareilta.

      Poista
  5. Hyvä aihevalinta!
    Vähän hurja väite tuo vaan että teillä ollaan niin köyhiä kuin Suomessa voin vain olla? Vai ymmärsinkö jotain väärin kun kommenttiosiossa kirjoitat kuitenkin keskituloisuudesta.. :) Suomessakin kun on paljon lapsia joiden vanhemmat eivät voi todellakaan valita miten priorisoivat rahankäyttönsä,vaan uusien vaatteiden sijasta joka ikinen penni menee elinkustannuksiin ja kouluruoka saattaa olla lasten päivän ainoa ruoka :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi päätellen et ole blogini pitkäaikainen lukija. Olen täällä nimittäin kertonut, että meidän perhe on toimeentulotuen piirissä johtuen siitä, että mies ei ole tällä hetkellä oikeutettu muihin tukiin. Toimeentulotuki on Suomen lakisäädöksissä asetettu vähimmäismääräksi, mihin Suomen kansalainen on oikeutettu. Eli kyllä, periaatteessa olemme Suomen köyhimpiä.

      Tuohon keskituloisuuteen viittasin juuri siinä, että periaatteessa henkilöt, joilla on pienet tulot mutta kuitenkin aavistuksen yli tuon toimeentulotuen rajan saattavat olla rahallisesti samassa asemassa kuin me. Koska he siis saavat rahaa tietyn määrän, niin esim. asumistuki on pienempi, jolloin myös menot suuremmat.

      Eli kyllä: meitä köyhempiä ei Suomessa pitäisi olla, tuohon lakisäädökseen väitteeni perustuu. On toinen juttu tietenkin kuinka kukin sitten rahansa käyttää tai osaako hakea niitä tukia, mihin on perheenä oikeutettu. Esimerkiksi tutkimuksien mukaan aika yleinen ongelma on henkilöt, joilla on vaan aivan liian suuret menot suhteessa tuloihin. En nyt tarkoita tätä pahalla, mutta asemastani käsin minun on paikoin vaikea ymmärtää sitä, kuinka Suomessa voi ylipäänsä olla sellaista tilannetta, että lapsilla kouluruoka on päivän ainoa ruoka... Tai siis, ymmärrän että vanhemmat saattavat syystä tai toisesta tehdä huonoja valintoja mutta eihän köyhyyttä ole varsinaisesti se, jos käyttää valtaosan rahoistaan huonosti ja sitten ei ole rahaa välttämättömyyksiin. Toki on sitten myös erikoistilanteita, että tulee jonkinlainen sairastuminen ja valtaosa rahoista menee hoitokustannuksiin... Ikävä asia tuo tietenkin, mutta edelleen: tässä mittasin köyhyyttä ainoastaan sillä, millaiset tulot on. En sillä, mihin se raha varsinaisesti menee :)

      Poista
    2. Tosin nyt rupesin miettimään vielä sitä, että sairaalakustannuksissakin tulee tietyt hoitokatot vastaan eli jos julkisilla käy - missä oletan vähävaraisen käyvänkin - niin ei ne hoitokulutkaan ihan mahdottomiksi voi nousta. Ihan mielelläni siis kuulisin, onko mitään vanhemmista riippumattomia syitä sille, miksi lapset eivät saisi useampaa ateriaa päivässä? Enkä edelleen halua olla säälimätön ihmisten huonoja tilanteita kohtaan, mietin vaan onko minulla jotenkin puutteellista tietoa kun luulen aika hyvin tietäväni nämä toimeentulotukipykälät :)

      Poista