Mörkö

16.7.16


Huhtikuussa päätin, että en julkaise täällä blogissa enää Antonista selkeitä kasvokuvia. Kerroin tehneeni tuon päätöksen siksi, koska minua oli alkanut yhä enemmissä määrin mietityttää Antonin blogijulkisuus.

Tuon päätöksen jälkeen olen edelleen miettinyt asiaa. Jotenkin hänen kuviensa sensurointi on tuntunut aavistuksen turhalta. Ehkä siksi, koska Anton on kuitenkin julkinen olento. Siis sillä tavalla, että hän liikkuu kodin ulkopuolella siinä missä muutkin perheenjäsenet. Kuvat eivät ole muutenkaan olleet minulle ikinä oikein se varsinainen ongelma. Lähinnä pähkäilin, että se on tehtävä jonkinlainen valinta kuvien tai juttujen väliltä.

Nyt kun luin postauksiani huhtikuulta tähän päivään, niin ei niissä juurikaan keskitytä edes Antoniin. Toki hänen nimensä mainitaan useissa yhteyksissä, mutta ne eivät suoraan ole asiaa hänestä. Ja kyllä Antonin elämässä tapahtuu paljon, mutta ilmeisestikin niistä ei vaan tunnu luontevalta kirjoittaa tänne. Jotkut asiat, kuten pottakäyttäytyminen, ovat sellaisia mistä teen tietoisen valinnan olla kirjoittamatta. 

Niinpä edelleen olen miettinyt tätä Anton-blogissa teemaa. Kuvien kiertely on tuntunut minusta väkinäiseltä. Erityisesti niissä tapauksissa, kun kuvat eivät edes ole mitenkään kovin henkilökohtaisia vaan olen ottanut ne valokuvausmielessä. Esimerkiksi useimmat vaatteita käsittelevät valokuvat ovat sellaisia. 

Kävin jopa sähköpostikeskustelua erään ison blogitekijän kanssa, hän siis tuo julkisesti lapset blogissaan esiin. En minä ole näitä tapauksia tuominnut mitenkään, mutta mielelläni kuulen, millaisin ajatuksin he ovat siihen päätyneet. En sinänsä mitenkään yllättynyt, että olin monessakin asiassa hänen kanssaan samaa mieltä. 

Se mikä minua välillä vaivaa, on se ajatus, jos joku ajattelee minun olevan huono äiti. Se on jotenkin pahinta, mitä joku voisi sanoa minulle. Siinäkin tapauksessa, vaikka en itse usko siihen lainkaan.

Tuohon liittyen tämä bloggaaminen on todennäköisesti se kiistanalaisin juttu. Ehkä osa minusta halusi pelata enemmän varman päälle ja siksi muuttaa bloggaamistapaani. Koska olisihan se niin, että jos haluaa välttää kaikista pienimmätkin vaaramahdollisuudet, niin kannattaa jättää koko homma tekemättä. Jos siis haluaa suojella lapsiaan mahdollisimman paljon, niin ei silloin kai kannata blogata. Ei ehkä kannattaisi edes nimettömästi. Mutta onko se elämä mielekästä vaahtomuoviin kääriytyneenä? Näin kielikuvallisesti ilmaistuna.

Jos taasen aikoo blogata, niin täytyy tehdä niitä valintoja, kuinka sen tekee. Ja valintaahan voi aina muuttaa, minkä takia sitä todennäköisesti uudelleenmiettii valintojansa aina silloin tällöin.

Nyt oikein tapa blogata tuntuu siltä, että Antonin kasvot eivät ole mikään iso mörkö blogissani. Ne saavat kyllä näkyä mutta ihan varmasti edelleen hänen osansa blogissa jatkaa pienenemistään, erityisesti juttujen tasolla.

Siinä hän nyt sitten on: tuo meidän ihana lähes kolmevuotiaamme. Hän ei ole mikään mörkö, vaikka välillä sellaista leikkiikin.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Toihan on jokaisen oma asia. Mun tytöt ei anna mun laittaa niiden lasten kuvia mun blogiin, mutta kuitenkin ite laittavat. Minähän en sitten laita.
    Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tietenkin loppupeleissä on, mutta tietenkin ihmiset muodostavat mielipiteitä sen perusteella, millaisiin valintoihin kukin ihminen päätyy. En osaa sanoa, mikä olisi mielipiteeni siihen, jos lasten isovanhemmat bloggaisivat ja haluaisivat julkaista heistä kuvia. Onhan se helpompi niin, että itse säätelen millaista kuvamateriaalia heistä nettiin pääsee. Tosin FB:ssä isovanhemmat julkaisevat jotain kuvia, mutta se ei ole ihan sama kuin julkinen blogi. Totta kai vanhemmilla on se lopullinen päätösvalta asiassa ja sitä on hyvä kunnioittaa :)

      Pitää yrittää käydä kurkkimassa, kiitos!

      Poista