Hetki arjesta: Ideaalien hölläämistä

30.7.16


Sitähän sanotaan, että pitää osata jakaa. No meidän Anton kyllä osaa, ehkä jopa vähän turhankin hyvin. 

Silloin kun Anton oli yksivuotias, olin melko tarkka sokerista. Hän sai maistaa jäätelöä, mutta ei hän varsinaisesti sitä syönyt. Tosin sen aikainen maitoallergiakin asiaan vaikutti. Anton ei juonut paljon mehuja, puhumattakaan karkin syönnistä. Leivonnaisetkaan eivät hänelle kelvanneet. Sinänsä siis päästiin myös helpolla: ei ollut syytä rajoittaa sokerin käyttöä, koska ei Anton kovinkaan montaa herkkua huolinut.

Nyt Sofian kohdalla asiat on jokseenkin eri tavalla. Sofia ensinnäkin haluaisi syödä kaikkea. On myös selvästi vaikeampaa ohjata Sofian syömistä, kun siinä vierellä on kolmevuotias, joka kyllä mielellään antaa omastaan siskolleen. Erityisesti, jos sisko sitä vaatii. 

Olen siis höllännyt; antanut Sofiankin syödä melkein kaikkea mitä Anton syö. Karkkia meillä ei edelleen kumpikaan erityisemmin nautiskele mutta jäätelöä he ovat syöneet näin kesäisin melkein viikottain. 

Juuri tuossa yksi alkuilta oli kotona aivan hirvittävän hiostavaa. Lähdimme sitten lasten kanssa ulos ja haettiin kotiin tullessa jäätelöä. Anton valikoi itselleen suklaatuutin ja päätyi jakamaan sen Sofian kanssa siinä samalla, kun kärräsin heitä kotiin. Vaikka usein aina tuolloin mietinkin sitä, että lasten ei ehkä olisi hyvä jakaa ruokaa jo ihan mahdollisten hammasbakteerien takia, niin olen antanut asian olla. En oikeastaan jaksaisi valvoa koko ajan, syöttävätkö lapset toisiaan enkä koe mukavaksi kieltää herkkuja Sofialta, kun Anton söisi niitä vieressä. Ja on siinä kuitenkin jotain todella hellyttävää, että he niin mielellään jakavat herkkuja toisilleen.

You Might Also Like

0 kommenttia