Äätii!

14.7.16


Olen täällä varmasti joskus maininnut siitä, kuinka Antonilla meni aika pitkään, että hän alkoi kutsumaan minua äidiksi. Olin useimmiten hänelle vain "Hanna". En sinänsä ihmetellyt sitä, koska ymmärsin, että hän nimittää minua etunimellä, koska niin tekee kaikki muutkin. Enkä taida olla niitä ihmisiä, jotka puhuvat lapsilleen kauheasti tyyliin: "äiti antaa, äiti auttaa, äiti sitä ja tätä..."

Jossain vaiheessa se äiti tuli kuitenkin mukaan Antonin puheeseen ja nykyään Hannaa hän käyttää todella harvoin. Koska meillä on nyt asunnossa ihminen, joka paljon viittaa minuun äitinä, on Sofia käyttänyt minusta äiti-nimitystä alusta lähtien.

"Äätii, äätii!" kuuluu monta kertaa päivässä. En varmaan yhtään liioittele, kun sanon, että luku liikkuu satasissa. On se kieltämättä ilahduttavaa, että aina tullessani kotiin, kajahtaa jostain huoneistosta päin: "ÄÄTIII!" En ehdi edes näkemään koko tyttöä, mutta hän arvaa, että minä tulin takaisin. Joka aamu ensimmäinen sana, minkä kuulen toisesta makuuhuoneesta, on "äätiii!". 

Muita sanoja Sofia ei vielä kauheasti käytä. Tai no, joskus hän katsoo minuun päin ja sanoo: "titti". Niin, siinähän nuo Sofian tärkeimmät: äiti ja tissi.

You Might Also Like

2 kommenttia