Uudet unijärjestelyt

18.6.16

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Anton kävi eräs ilta nukkumaan sänkyyn niin että hänen sänkynsä ei ollutkaan minun sängyssäni kiinni. Halusin kokeilla tuota ja odotin vastarintaa, mutta se sujuikin helposti. Seuraavana päivänä sitten ehdotin miehelle, josko kokeiltaisiin taas sitä, että Anton nukkuu omassa sängyssään hänen omassa huoneessaan. Mies lähti leikkiin mukaan ja korotettiin panoksia vielä sen verran, että siirrettiin Sofiankin pinnasänky lastenhuoneeseen ja hän saisi siirtyä vierestämme sinne sänkyyn nukkumaan. Kieltämättä vähän mietin, ollaanko me nyt ihan hulluja.



Tällä järjestelyllä on nyt menty päälle viikko. Alku on ollut suhteellisen lupaava, mutta takapakkejakin on tullut. Ensimmäisenä iltana se oli vähän yllättäen Anton, joka koki siirron vaikeaksi. Hän itki ja huusi äitiä, mutta vain hetken ja sitten nukkui yönsä putkeen. Seuraavana iltana hän ei enää itkenyt ja on ollut iltoja, kun hän käy jopa itse nukkumaan. Salaisuus tähän oli niinkin erikoinen ratkaisu kuin yölamppu. Anton omi Sofialle ostetun A Little Lovely Companyn päärynävalaisimen ja nukahti se kainalossa. Koska tuo tepsi niin hyvin, kävin ostamassa Harjun paperista saman merkin yövalaisimen, mutta tällä kertaa sellaisen version, joka sammuu itsestään tunnin päästä. Ei tarvitse enää itseään muistutella siitä, että kävisi sen lampun sammuttamassa.



Antonin yöunien suhteen ollaan tosin edelleen siinä vaikeassa tilanteessa, että jos hän on ne päiväunet nukkunut niin sitten hän ei meinaa nukahtaa toivottuun aikaan. On siis ollut iltoja, jolloin hän on jonkin ajan päästä kipittänyt pois sängystä ja tullut sanomaan, että hän ei halua nukkua. Mutta jos hän ei ole nukkunut päiväunia, niin sitten iltaa kohti hän muuttuu tavallaan väsymyksestä ylivilkkaaksi ja yhteistyöhaluttomaksi. Kummasta siis karsia: yö- vai päiväunista?

Sofian siirto pinnasänkyyn ja vielä erilliseen huoneeseen on mennyt mielestäni hyvin. Ainakin verraten siihen, miten hirmuisen vaikeaa se pinnasängyssä nukkuminen oli Antonille 0-2 -vuotiaana. Useimmiten Sofia itkasee, kun tajuaa että ollaan suuntaamassa pinnasängylle mutta vähän hassusti hän samalla menee itse makaamaan ja heti käytyään makuulle, hän hiljenee. Tosin tuo hiljentyminen edellyttää sen, että vanhemman käden pitää tulla aika nopeasti koskettamaan häntä. Sofialta emme siis odota sitä, että pitäisi itse nukahtaa. Emme sinänsä täysin Antoniltakaan, mutta pyrimme rohkaisemaan häntä siihen. Sofia siis tassutellaan uneen.

Oli kuitenkin odotettavissa, että Sofia ei nuku pinnasängyssä yhtä sikeästi kuin mitä nukkui meidän välissä. Tai ainakin on niin, että pinnasängyssä herätessään, useimmiten hän vaatii meidät nukahtaakseen uudelleen. Minulla oli itselläni ajatuksena, että Sofia saisi tulla viereemme yöllä mutta nyt kun mies pääsi siihen makuun, että kukaan ei potki häntä tai vie nukkumistilaa, haluaakin hän Sofian nukkuvan enempi pinnasängyssään. Näinpä ollen teimme sopimuksen, että se on sitten mies, joka ravaa tarvittaessa yöllä tuota makuuhuoneiden väliä. Minä olen sitten yleensä se, joka nousee aamulla, jos lapset heräävät ennen meitä. Toistaiseksi heräämiset Sofian osalta on ollut ihan kohtuulliset 1-2, mutta kyllä kieltämättä huomaan, miten univelka alkaa hiljalleen lisääntyä.

Univelka ei tosin ole täysin lasten heräämisten syytä. Nyt kun lapset ovat menneet useimmiten nukkumaan 20-21, on minulle avautunut ihan uusi maailma. Minulla on sitä kuuluisaa omaa aikaa rutkasti enemmän. Pitäisi varmaan sijoittaa sitä aikaa enemmän nukkumiseen, koska tässä on useamman kerran käynyt niin, että aivoni aktivoituvat iltaa kohti: päädyn bloggaamaan ja välillä jumitun tyhjäkäynnille koneen ääreen. Aikaisemmin kun sitä kävi sänkyyn makoilemaan, jotta lapset nukahtaisivat... Siinä samalla itsekin rentoutui ja uni tuli suht helposti. Itse en myöskään oikein osaa sopeutua vielä tähän uuteen rytmiin. Lapset kun tahtovat herätä sitten myös vähän aikaisemmin kerta ovat menneet nukkumaankin aikaisemmin. Tätä rytmimuutosta pitäisi kuitenkin ylläpitää siitä syystä, että saadaan Antonin elokuussa alkava hoitotaival mahdollisimman luontevaksi.

Mutta niin on tosiaan alkukokeilun jälkeen huonekalut vaihtaneet paikkaa. Lastenhuoneessa olleet, seinään kiinni ruuvatut, lipastot on irroitettu ja tuotu meidän makkariin pinnasängyn tilalle. Lastenhuone tarvitsisikin nyt aika kipeästi lisää säilytystilaa. Pitäisi kylläkin ensimmäisenä päättää, millaiset ratkaisut sinne olisi parhaat.

Silloin, kun Antonin sain, pidin jokseenkin hassusti kiinni siitä ajatuksesta, että vauva nukkuu pinnasängyssä. Vei jonkin aikaa tajuta, että se ei ole mikään pakko vaan on parempi kuunnella itse lasta. Toki uskon, että lapsi kuin lapsi omaksuu eri nukkumispaikan, jos häntä riittävästi siihen painostetaan mutta minä olen halunnut olla lempeä. En ole nähnyt riittäviä syitä siihen, miksi lapseni eivät saisi nukkua minun lähellä. Siihen menikin lähes kolme vuotta, että Anton tuntuu oikeasti olevan valmis nukkumaan omassa sängyssään yksin. Kyllä hän edelleen mieluummin nukkuisi meidän kanssa, mutta pääpointti on siinä, että hän ei mene omaan sänkyynsä nukkumaan hirmuisen itkun säveltämänä. Ja koska Sofia näköjään huolii huomattavasti helpommin pinnasängyn nukkumapaikakseen, niin siellä hän saa mieluusti nukkuakin. Onhan tuo kieltämättä kiva saada oma sänky kokonaan takaisin ja mahdollisuus kierähtää miehen viereen.

Nyt kun molemmat lapset vielä nukkuisivat huoneessaan täysin heräämättä öisin, niin huh. Melkoinen unelma olisi saavutettu. Vaikka oli siinäkin oma ihanuutensa, kun lapset olivat öisin aina lähellä.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Oi kuulostaa niin ihanalta!
    Neela on nukkunut omassa huoneessaan 1v4kk iästä lähtien, eikä heräile öisin. Erin nukkuu vielä vieressä ja heräilee aika useasti, normaalisti 3-8 kertaa. Joka kerta kaipaa rintaa että nukahtaa takaisin. Ollaankin vähän mietitty Erinin siirtämistä Neelan kanssa samaan huoneeseen, mutta vähän mietityttää miten Erin siihen suhtautuu. Samalla lopettaisin yösyötöt. Oliko Sofia jo lopettanut yötissin, vai tapahtuiko se nyt kun siirsitte omaan sänkyyn? Miten saatte nukahtamaan yöllä takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofia oli pitkälti joo jo ilman yösyöttöjä. Tai no yleensä hän herää siinä klo 6, jolloin vielä imetän ja hän nukahtaa uudelleen. Ennen tätä siirtoa meillä ehdittiin nukkumaan yöt putkeen jonkin aikaa, mietinkin ollaanko nyt nukuttu liian hyvin kun uskalsi lähteä tällaiseen kokeiluun :D Sofia nukahtaa uudelleen myös sen tassuttelun myötä.

      Meidän molemmilla lapsilla on ollut tuota, että heräävät enemmissä määrin yöllä ja nimenomaan haluavat tissiä. Ratkaisu tähän oli nimenomaan se, että en antanut. Aika pian rupesivat nukkumaan sitten yönsä putkeen... Ja tosiaan, uskon että huomasin kyllä sen eron milloin kyse on tissinälästä ja milloin tottumuksesta. Pienemmälle lapselle en suosittelisi tuota yövieroitusta. Ja meidän vieroitus sujui melko helposti, että eivät itkeneet pahemmin kuitenkaan vaan kävivät sitten nukkumaan.

      Ps: kiva, että kävit täälläkin kommentoimassa ja kertomassa miten teillä :)

      Poista
    2. Teillä menikin sitten tosi helposti, kiva! Varmasti syksyllä otetaan projektiksi siirtää omaan sänkyyn ja toivotaan että samalla loppuis yöheräilyt. :)

      Joo käyn kyllä paljon lukemassa sun blogia, mutta kommentoiminen tahtoo jäädä kiireiden takia :/

      Poista
  2. Meillä pojat nukkuu myös yhteisessä huoneessa ja hyvin menee. :) Pienempi nukahtaa itsekseen (nostetaan pinnikseen ja jatketaan isomman iltatoimilla, ja yleensä nukkuu jo kun tullaan takaisin lastenhuoneeseen), mutta isompi vaatii edelleen, että joku on huoneessa sen aikaa, että nukahtaa. Eikä se meitä haittaa ollenkaan, joten ei olla edes yritetty päästä tästä tavasta eroon. Joskus haluaa jopa, että pidetään kädestä kiinni nukahtamishetkellä, enkä voisi kuvitellakaan, että semmoisesta kieltäytyisin. Vuoroiltoina hoidetaan miehen kanssa lapset nukkumaan.

    Monena aamuna huomataan, että isompi on jossain vaiheessa yöllä kömpinyt meidän viereen, ja joskus pienempikin on haettu sinne unia jatkamaan. Tästäkään tavasta ei olla edes yritetty pois, koska oon jo supertyytyväinen siihen, että molemmat nukahtaa omaan sänkyyn. Tykkään herätä niin, että koko konkkaronkka ollaan samassa paikassa. :) Yöimetyksen lopetin jo joitain kuukausia sitten (poikkeukset toki vahvistaa säännön, eh!), mutta nyt just lopeteltiin imetys kokonaan täydessä yhteisymmärryksessä kun huomasin, että se ei sitä pyydä ja minä unohdin tarjota... Nyyh, end of an era.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, onpa teillä kätevä pikkuinen! :D A nukkuu pääosin yönsä sikeästi, mutta on tässä ollut kertoja, jolloin hän on tullut meidän sänkyyn nukkumaan ja sinne myös jäänyt useimmiten. Jostain syystä lapset nukahtaa minun kanssa paljon hitaammin kuin miehen. Tavallaan tuntuu, että ne on valppaina sen suhteen, että minä en vaan lähde...

      Sofia vaatii rintaa aika paljon päivisin, vaikka ei öisin syö. Aina sylissä tai halatessa alkaa kiskomaan ja kurkkimaan paidan sisään... En joka kerralla anna mutta en usko, että meillä olisi ihan hetkessä tulossa imetyksen lopettamista. Tuolla vastaavalla menetelmällä loppui aikoinaan Antonin imetys ja se oli just hyvän tuntuinen lopetus sille taipaleelle :) Vaikka ymmärrän kyllä sen haikeuden.

      Poista