Nyt v*ttu syö

2.6.16


Nyt v*ttu syö -kirja tuli välittömästi mieleen, kun mietin Antonin ruokailua. Emme suinkaan kiroile Antonille, mutta kieltämättä paikoin fiilikset on melko epätoivoiset. Kuinka oikein saada esikoinen syömään monipuolisesti ja terveellisesti? Mitä tehdä, kun lapselle maistuu aikalailla vain yksi kotiruoka ja muuten eläisi pähkinöillä ja leivällä?

Anton ei ole aina ollut huono syömään. Vauvana hänelle maistui melkein mikä vain. Päälle yksivuotiaana hän lusikoi tekemääni kanarisottoa suuhun ja maisteli ennakkoluulottomasti kaikkea. Sitten jotain tapahtui, en oikein tiedä mitä, mutta nyt jo päälle vuoden verran Anton on ollut ruuan suhteen todella ronkeli.

Kaikenlaista on muuten kokeiltu siinä toivossa, että Anton söisi paremmin. On otettu hänet mukaan ruoanlaittoon, mihin hän kyllä osallistuikin innoissaan mutta valmiin ruuan tullessa eteen kuului vahva "ei!". On tarjottu useita asioita kerralla siinä toivossa, että hän ehkä ottaisi sitä tuttua ja turvallista mutta myös vähän vieraampaa. Ei toiminut. On kokeiltu jonkin aikaa, että ei vaan yksinkertaisesti anneta muuta kuin sitä mitä hänen toivotaan syövän. On ollut joitain kertoja, kun turhautuneena puoliväkisin tuputtaa ruokaa toisen suuhun ja siitä on jäänyt vaan kaikille huono mieli.

Meillä on ollut kausia, milloin Antonin ruokailutavat stressaa ja ahdistaa kovasti. On ollut kausia, kun olen yrittänyt vain toivoa, että kyllä se siitä; kyllä se Anton joskus alkaa vielä syömään paremmin. Välillä ollaan siinä keskellä. On kuitenkin niin, että tämä ruokailuasia on se meidän vaikein kohta mitä tulee Antoniin.

Olen keskustellut aiheesta myös neuvolassa ja ravintoterapeutin kanssa. Ravintoterapeutti arveli, että Antonin maitoallergialla ja sen aiheuttamilla oireilla on saattanut olla vaikutuksensa. Sitä kun oli muutama tapaus, milloin Anton sai voimakkaat allergiaoireet. Niihin liittyi ihottumaa, oksentamista ja poissaolevuutta. Ehkä ne jätti jonkinlaiset traumat?

En nyt mene minun ja ravintoterapeutin keskustelun yksityiskohtiin, mutta saimme päällimmäiseksi ohjeeksi sen, että tekisimme Antonin kanssa "maistelusopimuksen". Onhan meillä aikaisemminkin ollut käytäntönä, että ei ole pakko syödä mutta olisi pakko maistaa. Nyt sitten olemme olleet tuon linjauksen kanssa tiukempia. Ja tähän liittyen on muuten haasteellista, kun yhtenä ohjenaruna pidetään sitä, että lapsi ei saa kokea ruokailua ahdistavana niin kyllähän se maistamiseen painostaminen on myös selvästi välillä ahdistavaa. Siinä vaiheessa, kun Anton istuu jo yli toista tuntia ruokapöydässä, kieltämättä mietin onko tässä järkeä.

Nykyinen tilanne on siis se, että velvoitamme Antonia maistamaan ja olemme asian suhteen ehdottomampia. Työlästä se kuitenkin on ja toistaiseksi "pakkomaistatus" tapahtuu kerran vuorokaudessa, koska ei meillä yksinkertaisesti ole aikaa valvoa montaa kertaa päivässä sitä, istuuko hän ruokapöydässä niin kauan kunnes on maistanut. Usein se maistaminen on myös sitä, että Anton nielaisee ruuan mahdollisimman nopeasti tai sylkee lopuksi pois.

On kuitenkin lohduttavaa tietää, että Anton kasvaa normaalisti. Hän on sopivan painoinen suhteessa pituuteensa. Antonille on myös annettu jo jonkin aikaa lasten vitamiinilisää ja jatketaan sen antamista niin kauan, kunnes koetaan että hän syö riittävän monipuolisesti.

Jos jollain sattuu olemaan huonosti syövä lapsi, niin lähtökohtaisesti suosittelisin keskustelemaan aiheesta neuvolassa. Neuvokasperhe- sivustolta saa myös kaikenlaisia vinkkejä asiaan liittyen. Itsestäni tuntuu, että paras asia auttamaan tähän tilanteeseen on aika mutta toki sitä täytyy yrittää jotenkin nopeuttaa. Helppoa se ei tunnu olevan, mutta eiköhän jonain päivänä meidänkin perhe syö vielä niin, että kaikille maistuu sama ruoka ilman mitään sen suurempaa häslinkiä.

You Might Also Like

0 kommenttia