Yksivuotias Sofia

27.5.16

Haikeaa kieltämättä on: minun vauvani täyttää yksi. Tietyn määritelmän mukaan hän lakkaakin olemasta nyt vauva ja siirtyy taaperoiden jengiin. Tällainen on meidän yksivuotiaamme:

Perustietoja:
- Paino siinä 9kg hujakoilla. Pituus arviolta 75cm.
- Käyttää vaatekokoa 80.
- Kahdeksan hammasta.
- Rintamaidolla ja kiinteillä. 

Nukkumisesta:
Pitkään on meillä Sofian unirytmi pysynyt samana: klo 8 aikoihin herää, nukkuu ensimmäiset päiväunet n. klo 11 ja toiset n. klo 15.30. Päiväunet kestää päälle tunnin. Jos yhdet päikkärit ovat olleet pidemmät, niin sitten nukkuu toisilla päikkäreillä lyhyemmin. Menee yöunille klo 22. 

Päiväunille käy edelleen rattaisiin, yöunille nukahtaa itse viereen. Saas nähdä, milloin täytyy alkaa siirtyä yksiin päikkäreihin.

Syömisestä:
Molemmat meidän lapset ovat olleet hyviä syömään vauvaiässä. Sofia syö edelleen hyvin ja melkein mitä tahansa. Nyt viimeisimmän Sofian ruokasatsin jätin soseuttamatta, mutta porkkanat ruokaan raastoin. Hyvin näytti menevän eli nyt hiljalleen ollaan siirtämässä Sofiaa meidän ruokailuihin mukaan. Muutenkin ollaan nyt annettu paljon rohkeammin Sofialle erilaisia maistiaisia ja se näkyy välittömästi siinä, että Sofia on vaatimassa itselleen meidän ruokia. Jäätelöäkin Sofia pääsi maistamaan, mutta karkkeja tuskin ollaan vielä hetkeen antamassa edes maistiin. 

Ollaan vähän pähkäilty, josko Sofialla olisi lievää allergiaa viljoihin. Todella säännöllisesti hän nimittäin hankaa silmiään, kun annetaan puuro. En muista, että sitä olisi ilmennyt pienempänä mutta aika kauan sitä on nyt kuitenkin ollut. Muita oireita ei kuitenkaan ole eli ilmeisesti puuron antoa voi jatkaa normaalisti. Tuota ei tosin ole esiintynyt nyt niinä kertoina, kun ollaan annettu leipää.

Nyt minulla on kokemukset vauvoista, jotka on ruokittu pääsääntöisesti itsetehdyillä ja toinen valmisvauvaruuilla. En ole edelleenkään varma, onko niistä valmisruuista sinänsä mitään haittaa mutta kolmannen vauvan ruokkisin myös itsetehdyillä. Hintaero ei ole minusta mitenkään huomattava, mutta kyllä minulle jäi hyvä fiilis siitä, että tein itse Sofian soseet.

Luonteesta:
En ole oikein tehnyt kuluneena kuukautena mitään erilaisia huomioita. Sofia on edelleen sellainen kujeileva touhuapina. Hän on melko ennakkoluuloton, mutta kuitenkin todella läheisyydenhaluinen. Pyytää monta kertaa päivässä syliin ja laskee aina päänsä ihanasti olkapäälle lepoon. 

Sofia on seurallinen, muttakin vähän sellainen vieno. Useampi ihminen on sanonut, kuinka Sofia puhuu hentoisesti vaikkakin rohkeasti.

Taidoista:
Kävelee tukea vasten ja kärryllä. Joitain kertoja on seisonut ilman tukea, mutta käy siitä aika nopeasti istumaan. Täytettyään 11kk alkoi kiipeämään sohvalle ja yllättävän nopeasti tajusi, että sieltä pitää tulla pois jalat edellä. Kaippa se Antonin esimerkki sitten auttoi tuossa.

Ymmärrettäviä sanoja ei vielä pahemmin Sofialta kuulla, mutta puheen ymmärrys on selvästi kasvanut. Hän tajuaa mennä keittiöön, jos sanon vaikka "isi antaa ruokaa". Hän nousee keittiön kaappia vasten, jos kysyn haluaako hän puuroa. Hän osaa näyttää, missä auto on jos sen perään kyselen. Muutenkin hän selvästi alkaa menettää sitä vauvamaisuuttaan ja tulee koko ajan enemmän lapsenomaiseksi.

Suosikit ja inhokit:
Sofia tykkää eniten leluista, joita voi irrottaa ja laittaa takaisin kiinni. Duploja hän ei vielä kovin hyvin saa takaisin yhteen, mutta ainakin sellaisilla leikkisyötävillä, missä on tarrat kiinni, hän tykkää leikkiä pitkään. Ja se leikki on siis sitä, että otetaan ne ruuat irti ja takaisin yhteen. Autot on edelleen myös tosi pop.

Ruuasta Sofia tykkää paljon ja vaikuttaa, että hän olisi koko ajan suostuvainen syömään. Tämän takia ollaankin hänen nyt annettu maistella vähän kaikenlaista, jos se auttaisi vastaisuudessa myös pitämään ruokailun monimuotoisena. 

Sofia tykkää käydä makaamaan tyynyille ja muutenkin pehmeillä alustoilla hän aina rymyää niin, että heittäytyy makoilemaan, nousee uudelleen ylös ja heittäytyy taas vatsalleen. 

Äiti on kyllä edelleen todella suosittu henkilö ja hänen syliin halutaan kaikista mieluiten. Kyllä Sofian ilmeistä huomaa myös aina ilon, jos Anton on ollut poissa ja palaa. 

Ihan kuin en koskaan keksisi mitään Sofian inhokkeja. Ei niitä nytkään nimittäin oikein tule mieleen. Toki hän pahoittaa mielensä, jos häneltä ottaa jotain sellaista pois mikä ei hänelle kuulu. Samaan tapaan suutahtaa, jos vaikka joku hyvä ruoka loppuu kesken. Sofialle on myös tärkeää se, että hän on samalla tasolla muiden kanssa. Hän ei pidä siitä, että on lattialla ja muut sohvalla. Ihminen saa seistä lattialla, mutta ei istua tuolilla. 

Niin se vain vuosi sitten vierähti. Onhan Sofia toki vielä hyvin pieni ja jotenkin hän tuntuu pienemmältä kuin mitä Anton yksivuotiaana. Ehkä se johtuu siitä, että on se esikoinen tuomassa vertauspintaa. Vaikka Sofia ei nyt enää vauva olisikaan, niin tiedän kyllä, että hän muuttuu vielä nopeaa tahtia ja kaikenlaisia kehityspykäliä on vielä edessä. Blogissa jatketaan Sofian osalta samalla kaavalla kuin Antoninkin eli nyt jatkossa Sofian kehityskuulumisia kerron kahden kuukauden välein sinne kaksivuotiaaksi. 

Millaisia yksivuotiaita sieltä löytyy?

You Might Also Like

10 kommenttia