Kolmistaan

10.5.16
















Niin kuin olen ohimaininnut täällä blogissa, olen nyt jo jonkin aikaa viettänyt päiväni lasten kanssa. Mies on yleensä aamupäivästä käynyt salilla, piipahtanut kotona syömässä ja jatkanut kirjastolle. Sitten me ollaan nähty hänet joskus kuudelta uudelleen. 

On näitä kausia toki ollut useamminkin, että mies tekee opintoja muualla mutta nyt hän on systemaattisemmin mennyt muualle opiskelemaan ja pidemmäksi aikaa. Paikoin tuo on toki väsyttänyt pyörittää kotia kokonaan yksin, mutta on siinä ollut todella paljon hyvääkin.

Kun on itse vastuussa lapsista ja kodista, niin tulee tehtyä asiat omalla tavalla ja organisoidummin. Minusta on usein tuntunut siltä, että minun ja lasten arki pyörii paremmin, mikäli mies on kiinni muissa hommissa. Kai se sitten on sitä, että kun tietää olevan yksin niin ajoittaa kaikki tehtävät eikä jää vänkäämään sen toisen kanssa, mitenkäs tässä nyt hommat hoidetaan. Minä muutenkin olen aina ollut se, joka tietää milloin on hyvä laittaa lapsi nukkumaan ja milloin heillä on ruoka-ajat. Mieskin näitä toki on hoitanut, mutta enemmän siinä mielessä, että jos lapsi vaikuttaa väsyneeltä niin sitten hän laittaa lapsen nukkumaan. 

On siinä muuten ihan valtavasti hommaa, jos haluaa pitää kotia siistinä ja hoitaa/leikityttää lapset siinä samalla. Aikalailla kaikki "oma vapaa aika" minulla meneekin näihin blogijuttuihin. Ja sitten tässä sitä ollaan höpisemässä kodin- ja lastenhoidosta, hah. 

Halusin nyt kuitenkin tulla sanomaan, että minulla on ollut mukavaa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Kieltämättä kodin siistinä pitäminen on taistelu, mikä ei ole voitettavissa - jos imuroi, niin heti on muruja ja hiekkaa lattialla uudelleen ja sitä rataa. Olisin tosiaan ihan mieluusti lapsien kanssa pitkään kotona, mutta olen minä silti niitä töitä yrittänyt tässä ohessa etsiä. 

Ehkä se on tämä kesä, valo, lämpö. Ehkä se on lisääntynyt ulkoilu. En tiedä mikä, mutta just nyt tuntuu todella onnelliselta. Tuntuu onnelliselta istua näiden lapsien kanssa hiekkalaatikolla ja käydä kaupan kautta ostamassa jätskit. Kotiin tullessa väsyttää alkaa väkertää ruokaa, mutta se on pakkohomma ja lopulta, kun on sen tehnyt on tyytyväinen itseensä. Se on jännä juttu, että lopulta ne on ne arkiset jutut, mitkä tekee onnelliseksi.

You Might Also Like

0 kommenttia