Anton 2v9kk

28.4.16

Anton täyttää tänään kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Tämä on myös samalla se hetki, kun tässä blogissa tapahtuu eräänlainen muutos. En nimittäin tule enää julkaisemaan Antonista selkeitä kasvokuvia. Tein tämän päätöksen siksi, koska minua on tämän vuoden puolella koko ajan enemmissä määrin mietityttänyt Antonin blogijulkisuus. En ole enää asian kanssa sinut samalla tavalla kuin silloin, kun Anton oli pienempi. Sekin vaikuttaa, että Anton aloittaa elokuussa hoitotaipaleensa. Saimme muuten hoitopaikasta päätöksen juuri eilen.

Antonin kuvat eivät sinänsä ole itsessään ongelma. Jos julkaisisin vain kuvia, niin mikäs siinä. Kyllähän Antonin naamaa näkee julkisilla paikoilla. Mutta koska blogiin tulee myös asiasisältöä, niin fiilis sanoo, että on parempi alkaa haihduttaa Antonia näistä blogikuvioista. Nyt toistaiseksi muutos koskee kuvia, en tiedä laajeneeko se ajan myötä kuinka teksteihin.

Mietin sitäkin, josko jättäisin jo pois nämä Antonista kertovat kehityspostaukset mutta en sitten nähnyt mitään pahaa näissä. Nämä on kuitenkin minun näkemyksiäni Antonista ja näihin ikäkirjoituksiin itse palaan kaikista useimmiten. 

Tähän päätökseen tultuani on pakko myöntää, että se on aavistuksen haikea päätös. Koska Antonin odottamisestahan tämä blogi sai alkunsa. Ilman Antonia ei olisi ollut Vauvasekoitinta eikä nyt Laineilla-blogia. 

Mutta mennäänpäs jo siihen varsinaiseen postauksen aiheeseen... Tällainen vajaa kolmevuotias meillä asustaa:

Perustietoja:
- Painaa vajaa 12kg ja on noin 86cm pitkä.
- Käyttää vaatekokoa 92.

Nukkumisesta:
Anton menee yöunille samaan aikaan kuin Sofiakin eli klo 22. Aamuisin hän herää 8-9 välissä. 

Päiväunia nukkuu vaihdellen. Joskus saattaa nukahtaa rattaisiin, jos ollaan klo 15 jälkeen liikenteessä. Kotona ollessa ei muuten laiteta enää päiväunille, koska ei näytä niitä sinänsä tarvitsevan. Jos hän nukkuu päiväunet, niin se melko nopeasti vaikuttaa siihen, miten nopeasti hän käy yöunille. 

Syömisestä:
Anton on edelleen todella huono syömään. On ollut jo tosi pitkään tarkoitus kirjoittaa tästä asiasta erikseen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Anton ei oikein syö tavallista kotiruokaa. Hän ei suostu syömään hedelmiä eikä vihanneksia. Ainoa lämmin ruoka, mitä hän suostuu syömään on edelleen italianpata. Leipää, pähkinöitä ja muita vastaavia kuivaruokia hän syö mielellään. Tämä ruoka-asia on selvästi ollut myös sellainen, minkä suhteen meillä on välillä miehen kanssa kinaa. Mutta yritän tosiaan palailla tähän erinäisen kirjoituksen kera. 

Herkkuja Anton söisi. On alkanut osoittaa enemmissä määrin kiinnostusta karkkia kohtaan, mutta ei kyllä vielä kaupassa ole koskaan sitä vaatinut. 

Vaikka Antonilla ei enää maitoallergiaa ole, niin hän silti juo kaurajuomaa eikä varsinaista lehmänmaitoa. Taloudellisesti maito olisi toki parempi, mutta kun noita syömisongelmia on muutenkin jo niin paljon niin ei olla lähdetty viemään tuota kaurajuomaa pois.

Luonteesta:
Heti, kun aloin miettimään Antonin luonnetta niin minua alkoi hymyilyttämään. Anton on mielestäni varsin hurmaava. Hän saa monet ihmiset iloiselle tuulelle ja useat tuntuvat viihtyvän Antonin kanssa. Vaikka Anton välillä Sofiaa muksauttaakin, niin on hän melkoisen empaattinen. Useasti puistoleikeissä, jos joku lapsi pahoittaa mielensä siitä, että Antonilla on jokin lelu niin Anton antaa lelunsa sille toiselle. Eilen kävellessäni keittiöön hieroin silmiäni ja Anton juoksi välittömästi luokseni kysymään: "Mikä hätänä?" Sinänsä vaikka Anton onkin reipas lapsi, niin koen hänet myös melko herkäksi.

Kolme kuukautta sitten kirjoitin, että meillä esiintyy Antonin suunnalta lyömistä. Tuo vaihe on selvästi mennyt ohitse. Nyt kun asiaa mietin, niin Anton ei ole ollut pitkään aikaan kovinkaan uhmakas. Kaippa se sitten aaltoilee.

Taidoista:
Tästä kategoriasta tuntuu olevan jo vaikea kirjoittaa, koska sellaiset ihmisen perustaidot on niin hyvin hallussa. Anton kommunikoi todella laajasti ja ymmärrettävästi. Meillä tosin oli miehen kanssa puhetta jokunen aika sitten, että tuntuu kuin Antonin puhe olisi ottanut taas yhden askeleen eteenpäin. Sitä on jokseenkin vaikea selittää, millä tavalla tuo näkyy mutta kuitenkin niin on. 

Antonin ajatusmaailma on muuttunut selvästi myös. Hän hakee asioille syitä ja selityksiä. Esimerkiksi yksi päivä hän kysyi, miksi täytyy totella isää. 

Ajatusmaailman muuttuminen näkyy leikeissäkin. Niistä on selvästi tullut enemmän sellaisia lapsen mielikuvitusleikkejä, missä hän puhuu ääneen niistä tapahtumista mitä leikissä tapahtuu. Anton saattaa kasata tyynyjä eteiseen ja kertoa, että hän on tehnyt auton. Sitten hän leikkii siinä "autossa". Anton rakentaa myös paljon kauppoja.

Suosikit ja inhokit:
Antonin lempileluja taitaa edelleen olla autot. Toisena olisi varmasti pyssyt, mutta sellaisia meiltä ei kovinkaan löydy... Niinpä Anton leikkii, että muut lelut on välillä pyssyjä. Duploilla hän on alkanut selvästi enemmän rakentelemaan ja onkin melko tarkka siitä, minkä värisiä legopalikoita missäkin kuuluu käyttää. Välillä on kuitenkin sellainen fiilis, että hän enempi tykkää vain sotkea eikä leikkiä. Aika perus on se, että kaikki lelulootat ja pussukat kaadetaan lattialle eikä mitään varsinaista leikkiä edes synny. Tai ehkä se vaan tuntuu minusta siltä; ehkä se sotkeminen on sitä leikkiä.

Lastenpiirretyistä suosikki on tällä hetkellä selvästi muovailuvahapiirretty Kummajaiset. Tuo lempipiirretty tuntuu vaihtuvan noin parin viikon välein.

Selvä Antonin suosikki on edelleen minun hiukseni ja paikoin muidenkin hiukset. Iltaisin hän usein nukahtaa näpräämällä minun hiuksia ja hakeutuu hänen käsi hiuksiini myös silloin, kun Anton tulee halaamaan.

Anton on kiinnostunut planeetoista, raketeista, kulkuneuvoista ja kirjaimista. Anton tykkää kuunnella erilaisia tarinoita ja välillä keksitään yhdessä tarinoita niin, että Anton saa täydentää lauseita. Kirjoja luetaan myös, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän.

Anton ei pidä hiuksien pesemisestä, imureiden ja hiustenkuivainten äänistä eikä kovinkaan monesta ruuasta. Anton ei myöskään enää ole pitkään aikaan halunnut antaa pusuja, mutta halailee ja tykkää olla sylissä.


Sinänsä Anton on vielä pieni lapsi, mutta on hän tavallaan jo kovin isokin.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Meidän poika on 18 kiloa ja kohta metrin pituinen, saman ikäinen. Isä on kyllä pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, lapsien koossa voi olla yhtä suurta vaihtelua kuin aikuistenkin. Meillä on mies "normipituinen" mutta itse olen alta 150cm, mikä mahdollisesti selittäneekin poikani pituutta.

      Poista
  2. Minulla on melkein päivälleen samanikäinen tyttö ja hän on ollut myös aina huono syömään. Tällä hetkellä on vain pari kotiruokaa, jotka menevät melko varmasti. Toisinaan asia stressaa minua enemmän ja toisinaan sitten taas vähemmän. Arjen ruokasuunnittelusta se tekee vaikeaa. Toivoisin, että pääsisimme tilanteeseen, jossa lapsi suostuisi edes maistamaan uusia makuja. Odotan siis mielenkiinnolla, jos kirjoitat tästä aiheesta enemmän. Oletteko saaneet neuvolasta mitään apua tai ohjeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä neuvolassa ollut puhetta ja pääneuvo on ollut siinä, että ruokailusta ei saa tehdä isoa numeroa. Ei siis saa painostaa lasta syömään. Saatiin myös ravintoterapeutin numeron, mutta silloin kun olen muistanut ottaa sinne yhteyttä niin ei saa yhteyttä... Ja se on tosi lyhyellä aikavälillä aina tavoitettavissa.

      Meillä Anton joskus, vaikkakin harvoin, suostuu maistamaan mutta useissa tapauksissa sylkee heti pois tai "panikoituu" että se ruoka pitää ottaa pois.

      Poista