Sofia 9kk

27.2.16

Huh heijakkaa, kolme kuukautta ja meidän vauva on yksivuotias. Se tuntuu vähältä ajalta, mutta toisaalta kolme kuukautta on vauvan kehityksessä pitkä aika. Tänään meidän neitokainen täyttää siis yhdeksän kuukautta ja perinteiseen tapaan vähän katsausta siihen, millainen öttiäinen hän on nykyään.



Perustietoja:
- Paino jotain yli 8kg ja pituus vajaa 70cm.
- Käyttää vaatekokoa 74, housuissa myös kokoa 80.
- Kuusi hammasta puhjennut: neljä ylhäällä, kaksi alhaalla.
- Rintamaidolla ja kiinteillä.

Nukkumisesta:

Ailahtelevaa ainakin yöunien suhteen. Tavallisesti herää muutaman kerran, pahimpina öinä muutaman lisää. Yöunet nukkuu 22-08 välillä nykyisin. Ensimmäiset päiväunet 10-13 välillä ja toiset 15-17 välillä. Päikkärit kestää yleensä 1,5h. Nukahtaa kyllä suht helposti, onneksi. Kovasti odottelen sitä aikaa, että nukkuisi yönsä putkeen.



Syömisestä:

Tämä lapsi ei tunnu olevan poikkeus, vaan muiden lapsien tapaan jauheliha+makaroni -ruuat on se suosikki. Jos on hänen mieleistään ruokaa, niin sitten kyllä huudetaan siihen tapaan, että ruuan pitää tulla nopeasti suuhun. Jos ruoka taas ei ole niin mieleistä, esim. kanarisottoa, niin alkuun syödään vähän ja lopuksi syljetään ruoka vain suusta pois. Sormiruokien suhteen sama homma: ne menee suuhun, mutta jos se ei sitten kuitenkaan miellytä, niin ulos vaan. Syömisen onnistuminen on siis riippuvaista siitä, mitä tarjotaan mutta yritän kuitenkin antaa useammanlaista ruokaa. Rinnalla S käy 5-8 kertaa päivässä, plus yöllä 1-2.



Luonteesta:
Nyt on alkanut ilmaantumaan voimakasta eroahdistusta, mutta se ilmenee niissä tapauksissa, jos Sofia kokee, että minun on mahdollista olla läsnä mutta en ole. S ei siis itke, jos lähden ulos asunnosta mutta auta armias, jos menen vessaan ja hän ei pääse mukaan. Sitten kun sylittelen häntä hänen halutessa, niin kuitenkin hän vänkyröi. Hän ei siis itsekään tunnu aina tietävän, mitä haluaisi tai sitten haluaa useampaa asiaa, jotka on ristiriidassa toistensa kanssa. Olen myös huomannut, että hän osaa hakea meiltä vanhemmilta apua/huomiota, jos Anton härnää. Jos Anton vaikka vähän hipaisee ja minä sanon varoituksena Antonille, että on varovainen niin S jo tuossa vaiheessa katsoo minuun ja alkaa inisemään tyyliin ”äitiii, A kiusaa!”. Sofia tuntuu siis taas paljon tietoisemmalta kuin vaikkapa kuukausi sitten. Edelleen hän on pääosin hyväntuulinen, mutta niin se tunteiden kirjo laajenee koko ajan.



Taidoista:
Minusta on tuntunut jo jonkin aikaa, että Sofia osaisi kontata, mutta ei tee niin koska ryömimällä pääsee helpommin ja nopeammin eteenpäin. No, tässä joku aika sitten käytiin suihkussa porukalla ja kun laitettiin S vessan lattialle niin eikös se vaan siellä kontannut… Ilmeisesti halusi välttää vatsan koskemista kostean viileään lattiaan. Naurahdinkin, että kyseessä on siis varsin käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen vauva. Välillä olen kyllä nähnyt Sofian ottavan konttausaskeleita muissakin tiloissa, mutta aika nopeasti hän siitä pyllähtää mahalleen ja lähtee nopeammin liikkeelle.

Kuluneen kuukauden aikana Sofia oppi myös itse nousemaan kunnolla istumaan ja siitä pois. Aikaisemmin, kun hän käytti jotain kiipeysapuja, mitä kautta sitten istahti. Nyt hän nousee käden varassa istumaan ja lähtee sukkelaan siitä taas ryömimään. Niin ja Sofia on muutamaan kertaan noussut tukea vasten seisomaan, mutta aina kun hän tekee niin, niin sitten hän alkaa ikään kuin säikähtäneenä huutamaan.

Jutustelua tapahtuu ja se on selvästi vuorovaikutteista.



Suosikit ja inhokit:

Pastabolognese on se ruokasuosikki, toki hedelmäsoseet myös. Eikä tuo vielä koskaan ole tissistä kieltäytynyt… Äiti on suosikki-ihminen. Olen usein yrittänyt järkeillä sitä, miksi on niin että kun S herää yöllä niin hän saattaa vahingossa suunnata isänsä luokse ja itkee kauheasti ja sitten kun löytää minut, niin hiljenee ja nukahtaa melkein heti. Tuo ihmetyttää jo senkin takia, koska mies on meillä kuitenkin paljon läsnä ja lapsien kanssa. Toisaalta samaan tapaan Antonkin edelleen haluaa ennemmin, että minä olen nukkumistilanteissa mukana.

Sofia tykkää paljon vesileikeistä ja olen miettinyt, että senköhän takia hän niin kovasti aina yrittää vessaan suunnata. Leluista kivoimpia on sellaiset, mitkä eivät ole leluja. Jos hänelle vaikka eksyy käteen heijastin tai vastaava, niin sitä tutkaillaan pitkään. Usein S kiinnostuu myös kaikesta, mikä sattuu olemaan juuri Antonilla käytössä. Imurista S pitää myös ja aina kiipeilee sitä vasten, siinä saa imuroidessa sitten olla varovainen että ei imuria vetäessä vedä vauvaakin alas. Viime aikoina Sofia on myös pitänyt musiikista ja hytkyy/keinuu usein sen mukana.

Ei Sofialla ole oikein mitään inhokkiasioita. Toki hän paikoin pettyy, jos hänen tahto ei toteudu. Tai no, pipoa hän aina alkaa repimään päästä pois jos käsissä ei ole vielä hanskoja.


Sofian kasvu on sekä samassa jännää että haikeaa. Aika paljon odotan sitä ensimmäistä sanaa ja niitä ensimmäisiä askeleita, vaikka samassa haaveilen, että olisipa hän vielä se sama ryttynaamainen hirmu pieniin vaatteisiin mahtuva nyytti. Äitiyslomaa on jäljellä muuten tasan viikko ja ajatus siitä, että pitäisi laittaa tällainen tapaus hoitoon kuin Sofia, tuntuu todella rankalta. Kotonahan hän vielä kyllä on ja jos minä töihin pääsenkin, niin sitten pyritään setvimään miehen kanssa hänen opinnot niin, että S voi olla vielä kuitenkin kotona ainakin puolisen vuotta.

Millaisia vauvoja sieltä löytyy?

Ps. Behind the Scenes:

You Might Also Like

0 kommenttia