Anton 2v6kk

29.1.16

Tänään on sitten vuoro katsoa, millainen meidän esikoinen on kahden ja puolen vuoden iässä. Antonin kuvaaminen on huomattavasti haastavampaa ja nämä kuvaussessiot kestääkin usein alta vartin. Yritän aina kehitellä jotain kivaa tekemistä siihen oheen, nyt rakennettiin Antonille laiva. Antonilla alkaa olemaan myös kokoa sen verran, että pienessä olohuoneessa 45mm objektiivilla kuvaaminen on vähintäänkin haasteellista. Ei nimittäin meinaa saada riittävää etäisyyttä, että saisi koko ukon kuvaan hyvin. Mutta kyllä näistä nyt siedettävät kuvat tuli kuitenkin.




Perustietoja:

Painaa 10,9kg ja on 84,7cm pitkä. Mitat otettiin eilen neuvolassa Sofian lääkärikäynnin yhteydessä.
Käyttää vaatekokoja 86 ja 92.




Nukkumisesta:
Nukkuu nykyisin Sofian pinnasängyssä, joka on minun sängyn vieressä. Haluaa pitää kädestä kiinni ennen nukahtamista. Käy nukkumaan samoihin aikoihin kuin minä ja Sofiakin eli siinä klo 23. Herää 9-10 välillä. Ei herää kovinkaan usein yöllä, mikäli saa tosiaan nukkua meidän lähellä. Tämä on iso syy siihen, miksi ei olla nyt lähdetty taas totuttelemaan siihen omassa huoneessa olevaan omaan sänkyyn.

Päiväunet on ollut pitkän aikaa hankala juttu. Tavallaan tuntuu, että hän tarvitsisi ne mutta taas toisaalta päikkärit tekee yönukahtamisesta vaikeampaa. Ollaan sitten enempi katsottu Antonin jaksamisen mukaan, laitetaanko häntä päiväunille vai ei. Päiväunet hän kyllä nukkuu omassa sängyssään, mutta silloinkin joku aikuinen makoilee vieressä, kunnes hän nukahtaa. Jotkut on sitä mieltä, että tämän ikäisen ”pitäisi” jo nukahtaa itse mutta meistä tuo ei ole kauhea vaiva olla Antonille läsnä, jos se hänelle on tärkeää.




Syömisestä:
Tämä on ollut kaikkein vaikein asia Antonin suhteen. Noin vuosi sitten hänellä alkoi kausi, kun hän syö huonosti erityisesti kotiruokaa. Edelleenkään häntä ei saada syömään kotiruuista mitään muuta kuin italianpataa. Kasviksia ja hedelmiä ei mene yhtään sellaisessa normimuodossa, hedelmäsoseena kyllä. Syö mielellään leipää, pähkinöitä ja kaikkea sellaista ”kuivaruokaa”, mitä saa käsin syödä.

Herkuista pitää eniten sipseistä, karkkeja ei niinkään hänelle edes anneta kuin harvakseltaan. Joitain leivonnaisia haluaa välillä maistaa, mutta joskus nyrpistää vaan nenäänsä niille.

Sain joku aika sitten ravintoterapeutin numeron ja olenkin yrittänyt saada häntä kiinni, mutta huonolla menestyksellä. Anton on kuitenkin juuri sopivan painoinen suhteessa pituuteensa, mikä edes vähän rauhoittaa mieltäni.




Luonteesta:
Ujo Anton ei ole enää paljon yhtään, päinvastoin. Ihmisiä tuntuu usein ilahduttavan, kun Anton on kova puhumaan. Anton varmasti siis näyttäytyy iloisena ja reippaana ja onkin näitä asioita, mutta kotona näkyy myös se uhmakas ja suuttuva tapaus. Jonkin aikaa on esiintynyt läpsimistä ja lyömistä, mikä lukemani perusteella on hyvinkin yleistä tämän ikäiselle. Anton taitaakin olla suuttuessaan enemmän fyysinen kuin sitten huutava/itkevä. Kovinkaan temperamenttinen hän ei silti ole ja nuo suuttumispuuskat kohdistuu aina vain äitiin ja isiin. Anton ei ole tavaroista omistushaluinen ja mielellään antaa muidenkin leikkiä tavaroilla.

Anton on myös melkoisen rakastava henkilö. Hän puhuu paljon ja usein siitä, kuinka hän rakastaa ja kuinka häntä rakastetaan. On se melkoisen ihanaa kuulla lapselta aamulla: ”Anton lakastaa äitiä.” Hän myös tässä taannoin ihmetteli ääneen: ”Miten sinä Sofia olet noin ihana?” Toki nämä kumpuaa siitä, kun Anton kuulee minun puhuvan tuollaisia juttuja.



Taidoista:
Minusta Anton vaikuttaa todella älykkäältä ikäänsä nähden. Ei minulla sinänsä ole mitään laajaa vertauspohjaa, mutta välillä katson silmät pyöreinä, kun hän ratkoo nopealla tahdilla tabletilla ongelmanratkaisupelejä. Sormi vaan viuhuu ja taso on läpäisty. Anton osaa käyttää siis tablettia siinä määrin, että valikoi erilaisia pelejä ja jopa lataa niitä play-kaupasta. Mieleen on jäänyt, kun palasin katsomaan hänen toimia ja kysyin, mitä hän tekee niin vastaus kuului: ”Minä tutkin uusia pelejä.” Tästä peliasiasta meinaankin kirjoitella erikseen tässä jossain välissä.

Tabletin lisäksi Anton osaa laittaa sekä tietokoneessa että televisiossa Netflixin päälle. Eipä tämä minua ihmetytä, koska lapsilla yleensäkin on taipumus omaksua elektroniikan käyttö todella nopeaa.

Anton on myös jonkin aikaa yhä laajemmin sanoittanut tunteitaan. Hän sanoo mm., että jokin on ällöttävää, pelottavaa tai jos hän on iloinen tai surullinen. On se kieltämättä myös melko somaa, kun hän sanoo kädet puuskassa: ”Minä olen suuttunut.” Sitten yhdessä keskustellaan siitä, mikä näitä kyseisiä tuntemuksia aiheuttaa.

Anton on pidemmän aikaa osannut laskea kolmeen, muissa numeroissa hän menee välillä sekaisin. Kirjaimia Anton myös tunnistanut pitkään, niin kuin olen maininnutkin. Värejä tunnistetaan myös laajasti.

Sinänsä mitään uusia taitoja ei tule edes mieleen, koska Anton on jo siinä iässä, että ne taidot enemmänkin parantuu koko ajan. Lauserakenteet monimutkaistuu ja sanoissa alkaa näkymään syy-seuraussuhteita. Anton saattaa kysyä esimerkiksi: ”Voisitko äiti silittää jalkaa, niin ei tule kylmä?” Ja tuo on mielestäni ihanaa, että olen saanut opetettua Antonille, että asioita ei niinkään vaadita vaan niitä kysytään. ”Voisitko äiti antaa kauraa?”, ”Saisinko tulla syliin?” ja vastaavat muuten toimivat niin, että niistä ei millään edes raaski kieltäytyä. Yritän myös muistuttaa itselleni, että pyydän Antonia toimimaan tietyllä tavalla enkä määrää, koska Antonillekin se pyytäminen tuntuu toimivan paremmin.



Suosikit ja inhokit:

Ruuista mainitsinkin jo. Juomista Anton juo pitkälti vain kauraa ja vettä. Meillä ei mehua ole kuin satunnaisesti, mutta joskus sitäkin Anton saa. Vaahtokarkkeja ja keksejä Anton pyytää aika usein, vaikka ei niitä sitten saakaan aina kysyessään.

Leluista Anton leikkii eniten yhä autoilla. Pallot, legot ja junajutut on sitten käytössä jos joku aikuinen touhuaa hänen kanssaan. Anton leikkii paljon myös sellaisia leikkejä, että joku olisi maila ja hän sillä yrittää lyödä jotain. Ei olla hänelle mailaa hankittu, mutta ehkä pitäisi kerta hän huitoo muilla tavaroilla kuitenkin. Nuo huitomisleikit on vain vähän sellaisia, että siinä joutuu muistuttelemaan, että varoo Sofiaa.

Sofiasta Anton pitää selvästi paljon. Hän pyytää Sofian mukaan leikkimään, tai siis sinne lastenhuoneeseen enemmänkin. Kun Anton tulee päiväunilta ja näkee Sofian, niin aina hän huudahtaa riemuisasti: ”Popiaaa!” Mustasukkainen Anton ei muuten ole Sofiasta lainkaan, mutta ei halua, että muut pitävät Sofiaa sylissä kuin me vanhemmat. Kuopiossa ollessa Sofia kun oli äitini sylissä, niin Anton komensi: ”Anna Sofia äidille.”

Anton tykkää myös todella paljon pelata erilaisilla laitteilla. Hän saakin tehdä noin, mutta siinä pitää olla rajoittamassa, koska muuten hän saattaisi uppoutua peliin hyvinkin pitkäksi aikaa. Minä henkilökohtaisesti annan kuitenkin hänen ennemmin pelata kuin katsoa vain piirrettyjä, pelaaminen kun ei samalla tavalla passivoi.

Inhokkeja on taas paljon vaikeampi saada mieleen… No ainakaan Anton ei pidä siitä, että pitäisi mennä nukkumaan omaan sänkyyn yksin. Anton ei pidä myöskään siitä, jos minä en haluaisi hänen näpräävän hiuksiani tai jos en heti voi antaakaan illalla sitä kättä. Ylipäänsä kai se on hänestä rasittavaa, jos hänen toiveet ei toteudukaan. En ole ihan varma, rasittaako häntä pukeutuminen ja vaipan vaihto vai onko hänestä vaan kiva lähteä karkuun.



Anton on varmasti monipuolisempi ja monisävyisempi kuin tässä tekstissäni kerron, mutta nämä asiat nousi nyt päällimmäisenä mieleen. Kaikenkaikkiaan Anton alkaa mielestäni olemaan hyvin lähellä sitä, mitä sanasta ”lapsi” tulee mieleen. Hän ei ole ainakaan enää vauva enkä kyllä taaperoksikaan häntä kovin luontevasti osaa nimittää.

Melko usein pysähdyn katsomaan Antonia ja mietin sitä, kuinka tuossa nyt on tuo ensimmäinen vauvani jo noin isona. Loppuukohan tuo ihmettely koskaan?

You Might Also Like

0 kommenttia