Toinen palautuminen: 6kk

5.12.15

Siitä on jokunen aika kulunut, kun viimeksi olen kirjoitellut omasta palautumisestani. Aikeissa oli, että kirjoittelen viimeistään, kun on kulunut puoli vuotta ja tuohan tuli täyteen vähän aikaa sitten. 

Jos alkuun kertoisin näistä pinnallisista eli ulkonäöllisistä seikoista, niin se kertomus onnistuu parhaiten kuvien kautta. Tältä siis näytän nyt:



Kovin luontevalta ei tuntunut olla toisen kuvattavana, mutta enpä mihinkään kauneuskuviin pyrkinytkään. Paino on lähtenyt laskuun ja painan itseasiassa nykyisellään vähemmän kuin raskauduttuani toisen kerran. Ero ei ole hirmuisen iso, ennen raskautta painoin 53,5kg ja nyt tänään 51,6kg. Jälkitarkastuksesta on lähtenyt 3,4kg pois, eli tuon verran on paino tippunut neljässä kuukaudessa. Olen oikeastaan nykytilanteeseen ihan tyytyväinenkin, koska en ole tarkoituksellisesti pyrkinyt laihduttamaan enkä erityisemmin ole harrastanut liikuntaa varsinaisessa harrastusmielessä. Ajattelen siis, että voisin kyllä varmaan näyttääkin paremmalta, jos olisin tehnyt sen eteen enemmän töitä mutta työn määrään suhteutettuna tulokset on ihan jees. 

Vaikka nyt sanonkin, että en liikuntaa ole erityisemmin harrastanut, niin autottomana tulee kuitenkin käveltyä yleensä ainakin tunti päivässä asunnon ulkopuolella. Olen myös syönyt vähemmän eineksiä ja vähentänyt sokerin kulutusta, joten luulen tuon vaikuttaneen myös painonpudotukseen, vaikka en noita muutoksia tehnytkään siinä toivossa, että pitäisi laihtua vaan ihan yleisen terveyden takia. 

Mahassa on tuollainen reppu ja suurin ongelma mahani suhteen on se, että lihakset eivät ole vielä riittävän vahvat, että ne jaksaisi pidellä vatsaa ylhäällä. Tuntuu siis usein, että se väkisin työntyy ulospäin ja sitten valahtaa. Ihollakin on vielä työtä vetäytymisessä, mutta voihan se hyvinkin olla, että jonkinlainen säkki siihen jää pysyvästi. Kieltämättä arkailen vatsaani ja ahdistun, jos pitäisi pukeutua jotain erikoista tapahtumaa varten, mutta nuo ahdistumiset lienee hyvin tavallisia, olipa saanut lapsia tai ei. Ihmisillä on tapana löytää itsestään virheitä ja nyt omassa tapauksessani keskityn näihin virheisiin, mitkä tuli raskauden jäljiltä. Pyrin hyväksymään itseni juuri tuollaisena, joka paikoin ahdistuu mutta kuitenkin osaisi olla pitämättä niitä maailmanlopun asioina.

Tietenkin haluaisin näyttää paremmalta, mutta en odota, että niin kävisi kovin nopeasti. Tutkimusten mukaan naisella menee se kaksi vuotta, että keho palautuu raskaudesta. Jotkut toki näyttävät palautuvan nopeammin kuin toiset ja jotkut taas eivät näytä palautuvan ikinä... Nyt kun miettii, niin tuo palautuminen on vähän ongelmallinen termi ihan alkuunsakin. Eihän sitä elämä palaudu entiseensä, kun vauvan saa, niin miksipä kehokaan niin välttämättä tekisi. 

Yhtä "palautumista" kylläkin odotan kovasti ja se on tissien pienentymistä. Nyt kun vielä imetän tiuhaan, niin rinnat on kookkaammat enkä sinänsä itse tuolle koolle mahda mitään ellen vähentäisi/lopettaisi imettämistä. Se taas ei tule kyseeseen, niin antaa ajan kulua ja imetyksen vähentyä omalla painollaan. Mutta siis, ulkonäöllisestikin minusta tuntuu, että rinnat aiheuttavat sen, että näytän isolta ja paidat eivät istu niin hyvin, kun keho on aika epäsuhtaisen kokoinen.

Palautumiseen liittyen kai voisi kertoa myös sen intiimin seikan, että Sofian saamisella ja hänen imettämisellä ei ole ollut samanlaisia vaikutuksia seksiin kuin mitä Antonista oli. Antonin saatuani meni miltei vuosi, että seksistä tuli tuntumaltaan samanlaista kuin ennen hänen syntymää. Arvelen, että tuo tuntumaero johtui pitkälti imettämisestä, mutta sitä en kyllä tiedä, miksi tällä kertaa tuota ei tullut. 

Haavasta en muuten tajunnut ottaa kuvaa, mutta se on sellainen rusehtavanpunaisenihonvärinen ja ihan siisti. Haava-alueella ei ole ollut kovinkaan usein enää mitään tuntemuksia ja mielestäni hermot siinä lähistöllä on nyt palautunut paljon nopeammin kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Toki siinä on vielä jonkin verran tunnottomuutta, mikä kuuluu asiaan. 

Kokonaisuudessaan sanoisin, että palautuminen toisesta raskaudesta on ollut helpompaa kaikin puolin. Mutta lähtökohdatkin ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa olivat aika erilaiset, että ei näitä nyt suoraan voi edes verrata toisiinsa. Viimeksihän raskauduin uudelleen päälle vuoden päästä siitä, kun ensimmäinen sektio oltiin tehty, joten keho ei ollut täysin edes ehtinyt palautumaan. Nyt ei ole ollut mitään suunnitelmia tehdä kolmatta niin pian, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten keho muokkaantuu tässä parin vuoden kuluessa. Aika paljon tuohon toki vaikutan omilla päätöksilläni ja teoilla. 

You Might Also Like

0 kommenttia