Joulukatsaus

29.12.15

Tuntuu jokseenkin tylsältä kerrata enää joulujuttuja, mutta kaippa nuo päivät voisi jotenkin tiivistää. Kuopioon siis mentiin, siellä oltiin ja takaisin tultiin. Takaisin ei päästykään ihan ongelmitta nimittäin tarkoitushan oli, että isäni ajaa osan porukasta Jyväskylään. Lähdettiin sitten matkaan ja puolisen tuntia autossa istumisen jälkeen huomattiin, että pyyhkijät lakkasivat toimimasta. Mies ajoi pakettiautolla edessäpäin ja kertoikin, että lumipyry tihenee. Ei siinä tilanteessa tietenkään voinut lähteä ajamaan, joten oli pakko kääntyä takaisinpäin ja toivoa, että taivaalta ei erityisemmin mitään tuulilasille laskeudu. Kerran jouduimme ajamaan sivuun, mutta onneksi aika vähällä selvittiin. Minä tulin sitten Sofian ja siskoni kanssa bussilla Jyväskylään.

Tuo taisi olla se jouluajan jännittävin hetki, ainakin minulle siis. Enää ei vaan millään onnistu saamaan joulusta samanlaista fiilistä kuin lapsena, ehkä turhaan sitä odottelee. Perusmukava joulu kuitenkin oli ja kivoja lahjoja saatiin. Minun lahjani olivat pitkälti mustavalkeita: Marimekon kaksi astiaa, Iittalan Taika-sarjan mukeja, mustavalkoruudulliset lakanat ja karkkilaatikkokin oli mustavalkea. Yhteiseksi saatiin myös Hackmanin kasari ja miestä lahjottiin perinteisillä sukilla, boxereilla ja suklaalla. Sofia sai yhden lelun ja muuten vaatetta. Anton taasen sai leikkiruokajuttuja, lakanat, dinoja, Ikean junaradan, Plaston autosetin, kaksi Lego säilytysrasiaa, BR-lelujen "työkalupenkin", A-kirjain valaisimen, H&M automaton ja vähän vaatteita. Anton sai siis melkoisesti paketteja. Lapsien kummi, minun veli, antoi minun valita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä lapsille vaatteita. Näistä uusista asioista kirjoittelen ehkä sitten joskus erikseen, jos tulee inspiraatiota.

Kauheasti ei sanoja joulusta irtoa, mutta antaa kuvien kertoa minun puolesta:








Niin ja ai kamala, kun lomailun jälkeen on hirmuisesti kirittävää normaaliin arkeen. Sitä on yleensä aika väsynyt kotiuduttua ja ensimmäinen kotipäivä menee palautuessa. Sitten, kun on vähän akkujaan ladannut niin havahtuukin, miten sekaisin koko asunto on ja mikä hirvittävä määrä pyykkiä odottaa pesemistä... Anton sai nukkua Kuopiossa minun vieressä ja nyt tietenkin täällä kotona hän on taas vaatimassa samaa. Mieskin tuli sairaaksi, kun hänen kehonsa aina jotenkin ylirasittuu muissa ympäristöissä. Puuuuh. Sitä ei välillä osaa käsittääkään, miten sekaisin perheen arki menee noista juhlapyhistä ja paikan muutoksista. No, mutta Antonilla oli ainakin kivaa ja hän sanoikin jäävänsä yksin Kuopioon...

You Might Also Like

0 kommenttia