Nami, nami, pusi, pusi!

7.10.15







Huh. Tuntuuko muista siltä, että nämä päivät vaan juoksee ja sitten kuitenkin päivän päätteeksi tuntuu siltä, että ei ole ehtinyt tekemään paljon mitään? Minun, tai meidän, päivät täyttyy pitkälti ihan perusjutuista, kuten ulkoilusta, ruuan laitosta, syömisestä & syöttämisestä... Nytkin on sellainen olo, että jos pitäisi kertoa päivän kulusta, niin tuntuisi olevan hirmu vähän kerrottavaa, mutta sitten samassa ei minulla ole kyllä ehtinyt olemaan yhtään ns. tyhjää hetkeä. Olen tosin melkein päivittäin saanut 30-60min "omaa aikaa", mutta sen olen käyttänyt itseni ulkoiluttamiseen. On nimittäin ihan eri homma mennä lasten kanssa puistoon kuin sitten kävellä yksinään omien ajatuksien kanssa. Pitäisi ehkä yrittää tehdä sellainen "meidän päivä"-postaus, niin näkisi itsekin, minne se aika oikein menee.

Minulla ei nyt ollut tämän kummempaa asiaa. Tai siis, asiaa olisi mielessä aivan hirmuisesti. On monta isompaa juttua, joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta siinä missä jonkun tuotekirjoituksen kirjoittaa aika nopeasti, on syvällisemmän aiheen tarkastelu paljon työläämpää ja aikaavievää - vaikkakin kieltämättä myös palkitsevampaa. Voi siis olla, että blogi on nyt paikoin pinnallisempi, mutta toivottavasti löydän sopivia hetkiä kirjoittaa niistä monimutkaisemmistakin asioista.

Minä en kovinkaan tarkasti kirjoita henkilöistä, jotka ovat läheisiäni tämän "minun perheen" ulkopuolelta mutta viime aikoina lähipiirissä on ollut paljon murheita terveyden osalta. Tai oikeastaan tämä koko vuosi on ollut tuon osalta melkoisen rankka. Lähipiiristä on löytynyt erilaisia syöpiä, alzheimeria ja vakavia tulehduksia. Olen ollut huolissani ihmisten jaksamisesta sekä omaa ja muiden kuolevaisuuttaan on myös miettinyt enemmissä määrin. Meneepäs tämä kirjoitus nyt sitten lopulta synkäksi... Mutta siis, tämä nyt toi mieleeni kuitenkin sen, että vaikka minulla päivät tuntuu juoksevan silmissä ihan näiden perusasioiden hoitamisessa, niin saa sitä kyllä olla monesta asiasta kiitollinen. 

Ja tästä taas nousi mieleen lukemani juttu, että noin 40% onnellisuudesta tulee asenteesta. Yksi tapa saavuttaa positiivinen asenne on kehumalla muita. Kokeilin tätä yksi ilta lähinnä huvittuneena, mutta oli se vaan todettava toimivaksi. Kannattaa siis kehua muita enemmän ja muutenkin viljellä positiivisuutta. "Nami, nami, pusi, pusi!", sanoi Marco Bjurströmkin jo nyt lähestulkoon antiikkisessa Bumtsibum-ohjelmassa.

Niin ja hei, kysymys: pidättekö enemmän siitä, että kuvat ja tekstit on erillään vai kuvat ripoteltu pitkin tekstiä? En nimittäin itse osaa päättää, kummin olisi parempi.

You Might Also Like

0 kommenttia