Anton 2v3kk

28.10.15

Anton täyttää tänään kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Ensimmäinen vuosi tarkasteltiin kehitystä kuukauden välein, vuodesta kahteen ikävuoteen tein katsauksen kahden kuukauden välein. Nyt ajattelin ottaa tavaksi tuon kolmen kuukauden välin ja tässäpä tulee ensimmäinen osa neljästä:


Perustietoja:
- Arviolta 85cm pitkä ja hitusen päälle 10kg. (Anton on nyt kasvanut tosi pitkään sen 1cm kuussa.)
- Käyttää enimmäkseen vaatekokoa 86, housut tuossa koossa ovat vielä vähän reiluja mutta paidat taas ei niinkään. Muutamia 92 vaatteita löytyy myös.
- Käytössä edelleen Liberon 4 teippivaippa. Paikoin hänellä on ollut myös Liberon housuvaippoja 5 koossa, mutta Anton itse ennemmin valikoi teippivaipan, joten ollaan siinä sitten pysytty.


Nukkumisesta:
Anton viedään yöunille klo 22 ja usein hän on unilla 30 minuutin sisällä. Välillä Anton herää yöllä ja huutaa meistä jompakumpaa tai sitten tulee itkemään meidän huoneeseen. Olen tulkinnut nämä heräämiset juurikin niin, että hän ei haluaisi nukkua yksin ja sitten jos syystä tai toisesta herää, niin hän haluaa taas jonkun olevan läsnä. Olisihan tuo toki kiva, että Anton nukkuisi yönsä putkeen, mitä hän tekikin meidän sängyssä nukkuessaan mutta eiköhän joskus tule vielä aika, kun hän nukkuu säännöllisesti heräämättä omassa huoneessaankin. Kunnolla Anton herää yöunilta 8-9 aikoihin eli nukkuu keskimäärin 10 tuntia.

Päiväunille Anton viedään klo 13-14. Päikkäreiden suhteen ollaan kokeiltu erilaisia menetelmiä suhteessa siihen, miten Anton nukkuu yönsä. Oli esimerkiksi kokeilu, josko Anton jättäisi yöheräilyt pois, jos nukkuisi lyhyemmät päikkärit. Tuolla ei tuntunut olevan merkitystä, joten nykyisellään Anton saa nukkua minkä nukkuu ja se on usein tunnista kahteen. Ollaan kuitenkin koettu, että Antonin on hyvä nukkua päiväunet; muuten hän tulee päivän mittaan liian väsyneeksi.


Syömisestä:
Tämä asia tuntuu vaan pahenevan koko ajan, mutta yritän vielä suhtautua asiaan jokseenkin rennosti. Lasta ei voi pakottaa syömään eikä se painostaminen auta yhtään. Anton ei ole nyt saanut pariin kuukauteen purkkiruokia, hedelmäsoseita kyllä. Toivotaan, että hän vielä alkaisi lämpeämään sille itsetehdylle kotiruualle. Antonin ruokailu koostuu siis nykyisellään pitkälti leivästä, pähkinöistä, hedelmäsoseista ja jogurtista. Kyllä hän usein innoissaan on tulossa ruokapöydän ääreen, mutta sitten kun olisi aika syödäkin se ruoka, niin hän siirtää lautasta pois edestään ja pudistaa päätä.

Maitoallergia vaikuttaa tosiaan olevan poissa, maitoa Anton on saanut mutta hänelle tyypilliseen tapaan hän ei sitä erityisemmin suostu juomaan vaan haluaa tuttua ja turvallista kaurajuomaa.

Herkkuja Anton saa satunnaisesti, mutta hyvin vähän kerrallaan. Karkkipuolelta hän saa pitkälti vain vaahtokarkkia tai jogurttirusinoita, leivonnaisesta hän saattaa saada yhden haukun mikäli huolii.


Luonteesta:
Minä en ole oikein ikinä, ainakaan muistaakseni, kokenut Antonia temperamenttiseksi enkä koe edelleenkään. Mutta selvästi iän tuoma kehitys ja muutokset näkyy Antonin käytöksessä ja siinä, kuinka hän hallitsee mielialaansa. Hänellä on nyt paljon esiintynyt sitä, että hän haluaa asioiden kulkevan tietyllä tapaa ja usein ne vaatimukset on melko järjettömiä. Hän vaikkapa tahtoisi, että minä seisoisin jossain tietyssä kohtaa. Hän myös komentelee. Oma tahto on siis selvästi kyllä esillä. Useimmiten tuollainen käytös kylläkin esiintyy silloin, kun Anton on joko väsynyt tai turhautunut. Olen tietoisesti pyrkinyt tunnistamaan, mikä käytös on sellaista uhmaa, mikä tulee rajojen rikkomisesta ja mikä käytös seurausta vain jonkinlaisesta myllerryksestä hänen sisällään. Jos siis vaikuttaa siltä, että Antonilla on lähinnä vain hankalaa niiden sisäisten tuntemuksien kanssa, niin sitten usein otan hänet halaukseen ja pyrin auttamaan. Jos taas käytös on selvää tottelemattomuutta, niin sitten on syytä reagoida eri tavalla.

Vaikka Anton omaakin nykyään enemmän omaa tahtoa ja sen mukana tulevaa temppuilua, on hän edelleen iloinen ja positiivinen tapaus. Anton innostuu hyvin helposti tekemään erilaisia juttuja ja on muuttunut taustalla seuraavasta heti mukaan heittäytyväksi. Usein puistoissa hän rientää leikkimään muiden seurueiden kanssa ja juttelee erityisesti aikuisille.

Anton on myös huomaavainen ja vaikka leikin tiimellyksessä hän saattaakin todeta "minun autoni", antaa hän myös toisten leikkiä. Olen usein hymyillyt sille, miten sopuisasti Anton leikkii.


Taidoista:
Kaksivuotiaana Anton puhui enimmäkseen 2-3 sanan lauseita, mutta nyt kolme kuukautta myöhemmin hänen lauserakenteet on monimutkaistunut huomattavasti. On aika vaikea edes kuvailla hänen puhettaan, koska se on hyvin lähellä aikuisen ihmisen osaamista mutta sitten ei kuitenkaan ole. Sanavarasto hänellä on hurjan laaja ja jos hän ei tiedä jonkun asian nimeä sen ollessa vieras juttu, niin hän kysyy mikä se on. Anton puhuu ja paljon, useampi vieras ihminen on sitä ihmetellyt ja sanonut Antonin puhuvan yllättävän selkeästi.

Anton osaa paljon värejä ja paikoin yllättää minut osaamisellaan. Esimerkiksi kerran yksi nainen tuli kanssamme hissiin ja naisen painettua numeroa 7, Anton alkoi huutamaan: "Ei seittemän!" Tuossa näkyy tuo Antonin järjettömyys joidenkin vaatimuksien suhteen, mutta en aina tule ajatelleeksi, että hän osaa jo numeroidenkin muotoja nimetä vaikka niitä ei olla mitenkään tarkoituksella opeteltu noin pitkälle.

Liikunnalliselta puolelta Anton oppi jokin aika sitten hyppäämään niin, että molemmat jalat irtoavat maasta.


Suosikit ja inhokit:
Anton ei pidä erityisemmin paitojen pukemisesta enkä kyllä ihmettele: ilmeisesti meidän pojalla on liian iso pää suhteessa siihen, millaisia pääaukkoja hänen kokoiselleen tehdään. Tosin useammalla suomalaisella on ilmeisesti tätä vikaa, koska luin juuri tutkimuksen, missä kerrottiin että suomalaisilla lapsilla on huomattavasti isommat päät kuin muilla eurooppalaisilla -tällaisena sivuhuomiona. Anton ei pidä myöskään hiuksien pesusta, mutta on kyllä viime aikoina rohkaistunut itsekin kastelemaan päätä suihkussa.

Anton tykkää painimisesta isänsä kanssa, leikkimiekkailusta näkymättömillä miekoilla, autoilla leikkimisestä, sohvatyynyjen tiputtamisesta, kaurakekseistä, juoksemisesta keittiö-olohuone-eteinen -seinän ympäri. Anton lähtee mielellään mummolleen ja puhuu usein mummon autosta. Anton haluaa usein puhua puhelimeen ja rientää aina pallon luo, mikäli näkee joidenkin sellaisella potkivan. Iltaisin Anton haluaa kuulla "juttua" ja useimmiten hän pyytää juttua helikoptereista ja lentokoneista. Myös planeetat ja supersankarit ovat nyt kova juttu.

Kyllä Anton tuntuu myös Sofiasta tykkäävän ja usein hän pyrkiikin naurattamaan Sofiaa.


Jännä muuten, miten sitä kuitenkin tämänkin ikäinen kasvaa ja muuttuu lyhyessä ajassa. Nyt kun katsoin Antonin kaksivuotiskuvia, niin näyttää hän niissä asteen nuoremmalta ja sitähän kyllä onkin. Mutta aina kun on nykyhetki, niin se lapsi vaikuttaa isolta. Jännä nähdä, miltä tuntuu taas kolmen kuukauden päästä tarkastella tätä aikaa.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. "Ihanaa" että on joku muukin pikkulapsi, jolle eivät maistu hedelmät sellaisenaan! Syökö Anton lainkaan esim. banaania tai omenaa sellaisenaan, entäpä kasviksia?

    Meillä vaan olen ollut välillä ihan hukassa, kun poika (2 v 1 kk) ei syö kuin herneitä ja vähän viinimarjoja, mitkään muut hedelmät, marjat tai kasvikset eivät uppoa. Ruoassa kypsennettynä saa joskus huijattua syömään esim. porkkanaa ihan pieninä paloina (vaikka makaronilaatikkoon piennnettynä, tai karjalanpaistissa), mutta jos vaikka koetan tarjota välipalana hedelmiä pieninä paloina, niin ei todellakaan uppoa. Vähän pienempänä (reilun vuoden iässä) söi hetkellisesti omenaa haukkaisemalla muutaman palan, mutta nykyään alkaa melkein yökkäillä, jos tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antonilla oli kausi, jolloin hän suostui syömään satsumia/mandariineja. Välillä hän suostuu myös ottamaan esimerkiksi viinirypäleen suuhun, mutta melkein heti suoraan haluaa sylkäistä sen pois. Siinä vajaan vuoden iässä hän makusteli myös omenanpaloilla ja vastaavilla, mutta iän myötä nuokin on jäänyt pois kun oikein mitään vihanneksia/hedelmiä ei suostu syömään sellaisenaan. Kesällä sain hänet syömään muutaman mansikan. Tässä saattaa esiintyä myös sitä ongelmaa, kun meillä miehen kanssa on aika paljon allergioita noilla puolilla niin ei voida näyttää myöskään esimerkkiä, että syöpäs tästä omenaa kun äitikin syö...

      Teillä sentään syödään noita kotiruokia ilmeisesti. Meillähän Anton nirsoilee paljon niidenkin suhteen, joten hankalaa on kyllä löytää ruokaa, jonka Anton suostuisi syömäänkin.

      Poista