Höpöti höpöti

17.9.15

Pitkästä aikaa ihan vain tällainen ajatuksien ja kuulumisten sekamelskakirjoitus:

Olen viime aikoina vähän väliä miettinyt tämän blogin kohtaloa. Tahti on selvästi hidastunut ja se johtuu enimmäkseen ajan puutteesta. Sofia ei nuku enää niin paljon ja Anton vaatii aika paljon virikkeitä. Olen huomannut, että nyt se uupumus alkaa hiljalleen tuntumaan. Se uupumus, kun ei ole oikein päälle kolmeen kuukauteen voinut nollata kunnolla. Osittain se on omaakin vikaa, koska usein käy niin, että jos lapset hyvässä lykyssä nukkuvat samaan aikaan, niin silloin tuntuu, että nyt täytyy tehdä niitä omia asioita, kun kerrankin saa tehdä rauhassa. Vaikka mielellään kirjottelisinkin blogiini useammin, niin minun täytyy opetella siihen, että välillä menen ihan vaan istumaan sohvalle. Välillä täytyisi jättää kaikki tietokoneet, kännykät pois ja korkeintaan tuijottaa televisiota - eli siis olla vaan. Toki onnistun istumaan sohvalla lapsien ollessa hereilläkin, mutta ei se ole sama. Olen huomannut, että paikoin minun on hirmuisen vaikea rentouttaa itseäni ja luulen sen johtuvan tästä tilanteesta, että on kaksi pientä lasta ja se "vapaa-aikakin" tuntuu usein siltä, että nyt on muuten listalla näitä ja näitä juttuja, mitä halusin tehdä... 

Kun aikaa on niin rajatusti, niin on alkanut myös kyseenalaistamaan sitä, onko sitä vähäistä aikaa järkevää käyttää yhtään tähän blogiin. Pidän kirjoittamisesta ja pidän siitä, että minulla on kanava, minne voin suoltaa ajatuksieni syövereitä... Mutta lähiaikoina ajatukset ovat sitten kai olleet lähinnä siinä, että onnistuu pyörittämään arkea niin, että sen eläminenkin on miellyttävää. Olen myös kysynyt, mitä tämä blogi minulle enää antaa. Varsinainen kosketus ulkomaailmaan jää melko vähäiseksi ja toisaalta kuitenkin blogin läsnäolo pyörii välillä mielessä niin, että enpäs ole taas pitkilleen kirjottanut... En ole blogiani nyt sulkemassa ja tuskin lopetan vielä kirjoittamistakaan, mutta en ainakaan tällä hetkellä näe niin voimakkaita syitä jatkaakaan. 

Tämä kaikki voi hyvinkin johtua vaikeammasta kaudesta, näitä kun tulee ja menee. Antonilla on taas noussut oma tahto voimakkaammin esiin ja huomaamme miehen kanssa, että lapsen muuttuessa meidänkin täytyy keskustella ja tutkia, millaiset kasvatusmenetelmät me näemme parhaaksi. Tästä viimeaikaisimpana esimerkkinä se, onko jäähyt hyvä metodi vai ei. Sofia puolestaan on usein melko turhautuneen oloinen, hän elelee juurikin sitä vaihetta, kun haluaisi mennä paljon enemmän kuin mihin on kykyjä. Sylissä ollessa hän yrittää punkea itseään koko ajan istumaan. Iltaa kohti hän vaikuttaa turhautuvan yhä enemmissä määrin ja sitten illat meneekin siinä, kun miehen kanssa vuorotellaan siinä, että pyöritellään Sofiaa erilaisissa asennoissa, joissa hän hetken viihtyy. Sofia ei edelleenkään itkeskele, mutta "valitusääntelee" sitäkin enemmän.

Minun oloa verottaa myös aikamoisesti nämä päänsäryt, mitä minulla esiintyy usein. Välillä saattaa olla harvinainen viiden päivän putki, että ei koske mutta yleensä päähän koskee 4-5 päivää viikossa. Ja vaikka tuo päänsärky ei olekaan sellaista migreenipohjaista, joka ajaisi minut sänkyyn, niin kyllä se silti selvästi vaikuttaa jaksamiseen ja yleiseen mieleen. Tämäkin päivä on menty päänsäryllä, välillä se helpottaa ja tulee taas takaisin. Olen yrittänyt tutkia, mistä se voisi johtua mutta en osaa sanoa. Veden juontia lisäsin, se ei auttanut. Nukkumisvälineistö vaihdettu ja se auttoi aavistuksen. Olen pyrkinyt syömään tasaisin ajoin, mutta eipä sekään tuonut muutosta. Säännöllisempi liikunta olisi varmaan seuraavaksi vuorossa, vaikkakin se on sitten sitä, että on pakotettava itseään liikkeelle siitä päänsärystä huolimatta. Hetken tänään jo mietin, kokeilisinko jättää minipillerit pois mutta sitten muistin, että päänsäryt olivat säännöllisiä jo ennen niiden aloittamista. Tuntuu, että ne olisi yleistyneet Sofian syntymän myötä ja kun nyt tutkiskelin blogia, niin olin valitellut päänsärkyjä paljon myös silloin, kun Antonia imetin... Eli olisiko tämä sitten jotain niin syvää lihasjännitysjumia, että siihen ei tunnu miehen hieronnatkaan auttaa? Imetän kyllä usein sängyssä kyljelläni juurikin sen takia, että niska/hartiaseutu rasittuisi mahdollisimman vähän. Toki kyse saattaisi olla myös ihan yleisesti rintojen paino ja niiden aiheuttama rasitus. Vaikka kuinka olisi sopivat rintaliivit, niin kyllähän tuo rintavuus vaikuttaa ryhtiin merkittävästi. Olisi kiva saada syy näille päänsäryille, mutta kieltämättä pelkään, että se syy on sellainen, mille en voi hirmuisesti mitään. Jos se on imetyksestä/rintojen koosta johtuvaa, niin tuskinpa kuitenkaan raaskisin lopettaa imettämistä...

Oi ja voi. On ollut hiukan tahmainen syksyn alku, mutta eiköhän se tästä taas.

You Might Also Like

13 kommenttia

  1. Voisiko päänsärky olla näöstä johtuvaa? Esim silmälasien tarve tai jos ne jo on, niin väärät vahvuudet? Itselläni tuli esikoisen imetyksestä aika pahoja niskajumeja ja niin ihanaa kun oman miehen hieronta olikin, niin se ei avannut jumeja kunnolla. Jumit lähti, kun kävin urheiluhierojalla muutaman kerran imetystaipaleen aikana :) kiva blogi sinulla, toivottavasti et lopeta kokonaan. Ymmärrän kyllä hektisen elämäntilanteen, samassa veneessä ollaan kahden pienen lapsen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laseja minulla ei ole, mutta näköäkään ei olla aikoihin tutkittu... Toki se voi siis olla syynä, mutta laitoin merkille, että päänsäryt ovat olleet nyt toistuvia ja Antonia imettäessä myös. Tuosta johtuen mietin, liekkö kyse niskajumista/rintojen painosta.

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Moikka,
    olen joskus ennenkin kommentoinut ja "ilmiantanut" itseni sun lukijaksi. :)
    Mulla on siis samanikäinen poika, ja paras keino/vinkki, minkä voi antaa, on se, että hanki niitä virikkeitä! Aloittakaa kerho, muskari, jumppa, mitä tahansa. Sopikaa leikkitreffejä ja tutustukaa toisiin lapsiperheisiin. Käykää uimassa, kirjastossa, kaupungilla, etsikää yleisiä leikkipaikkoja ym..

    Meillä ne aamupäivät on suorastaan tosi tuskaisia, jolloin ollaan vaan kotosalla eikä muita virikkeitä ole, kuin omat lelut ja äiti. Sitten taas kerho/harrastuspäivinä kaikki sujuu paljon paremmin, kun kaksivuotias saa leikkiä ja touhuta ikäistensä kanssa, eikä tuijotella aina samoja seiniä ja leluja tai saman kotipihan keinua. ¨

    Ja se tekee itsellekin ihan älyttömän hyvää. Jaksan paljon paremmin, kun ei tarvitse itse olla joka ikinen sekunti keksimässä uutta virikettä taaperolle, joka kyllästyy ja turhautuu helposti. Myös vauva osaa jo omalla tavallaan nauttia näistä! Suosittelen siis enemmän kuin lämpimästi, jostain sain sen käsityksen, ettette hirveästi tällaisia harrastele?

    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me usein ulkoillaan aamupäivästä ja sitten saatan käydä ulkona vielä myöhemmin päivästä pelkästään Antonin kanssa, kun Sofia nukkuu ja mies opiskelee samalla kotona. Vaikka toki ymmärrän, että noissa kerhoissa ja vastaavissa on omat puolensa niin ainakin nyt niihin lähtö tuntuisi myös todella stressaavalta, erityisesti sen takia koska on se toinen pienempi. Ja toisaalta olen laittanut myös merkille sen, että jos Anton on vaikkapa mummonsa kanssa päivällä ja silloin takuulla saa paljon virikkeitä, kun yksi ihminen keskittyy usean tunnin ajan vaan häneen, niin kotiuduttuaan Anton käy vaan ylikierroksilla vaikka luulisi, että asia olisi päinvastoin.

      Täytyy nyt hetkinen katella ja miettiä eri vaihtoehtoja ja mahdollisesti kokeilun kautta selvittää, mikä meille toimii parhaiten.

      Kiitos!

      Poista
    2. Moikka!

      Jokainen perhe tosiaan testailee mikä toimii parhaiten, mutta komppaan kyllä edellistä kommentoijaa. Virikkeet ja ihmisten seura ja uudet paikat ovat varmasti hyväksi niin lapsille kuin vanhemmillekin. Jotenkin en nää asiaa samalla tavalla kanssasi että jos yksi ihminen keskittyy lapseen monta tuntia = paljon virikkeitä, vaan ennemminkin virikkeellinen on ympäristö jossa on omanikäisiä höseltäviä ja leikkiviä lapsia, uusia tilanteita jne. Varmasti se on aluksi myös stressaavaa (ainakin vanhemmille...), mutta myös tosi tärkeää. Lapsi saattaa käydä ylikierroksilla sosiaalisten tilanteiden jälkeen ihan vaan siksi jos ne ovat harvinaisia ja enimmäkseen on vain äidin kanssa? Itse olen erakkoluonne mutta siksikin yritän tsempata etten väkisin pakota/kasvata lastani samanlaiseksi kotihiireksi :D

      Blogisi on tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen, kiva että olet jaksanut kuitenkin kirjoitella vaikka elämäntilanteesi on stressaava perhe-elämän ja terveyshuolienkin osalta.

      Päänsärkyyn vaikuttavat tosi monet asiat, mutta fysioterapeutilta vois saada hyviä kotijumppa/venyttelyvinkkejä? Niitä pitää vaan tehdä tosi säännöllisesti joka saattaa olla (okei, on) pitkäveteistä mutta eron kyllä huomaa. Niska-ja selkälihaksia kannattaa varmaan treenata jos rintojen painokin vaivaa.

      Tsemppiä syksyysi!



      Poista
    3. Moi!

      Tarkoitinkin lähinnä sitä, että mummon kanssa ollessaan Anton saa takuulla enemmän virikkeitä kuin sitten kotona, jossa huomio ja aika pitää jakaa Sofian kanssa. Ja näin ohimennen, Anton tapaa kyllä muita lapsia välillä mutta minulla ei ole tapana kirjoittaa noista, koska en halua rikkoa muiden perheiden yksityisyyttä :) Mutta juu, joku useamman lapsen ympäristö voisi olla hyvä etsiä.

      Minussa(kin) on kotihiirtä ja huomaan väsyväni hyvin nopeasti ihmisten seurassa. En kuitenkaan onneksi pelkää sosiaalisia tilanteita; kerhojen stressaavuus tulee lähinnä juuri siitä, kun pitäisi katsoa kahta lasta ja yrittää pitää molemmat jokseenkin tyytyväisinä. Ellei sitten saada miehen kanssa jotenkin järjestettyä, että hän opiskelee ja on saman aikaa Sofian kanssa, kun minä käytän Antonia jossain... Pitää mietiskellä.

      Hah, muistu tuosta mieleen kun aikaisemmin tein fysioterapeutin antamia liikkeitä hoitaakseni lantiokipua raskaana... ja tylsiähän ne oli! :D Jep, lihaskuntoa pitäisi kyllä harjottaa enemmän.

      Kiitoksia!

      Poista
  3. Heippa!

    Meidän kaksvee aloitti kaupungin kerhon nyt syksyllä ja ai että hän tykkää siitä! Ollut tosi vähän missään hoidossa (tai ei oikeastaan missään) niin mietitytti kuinka "yksinolo"kerhossa sujuu. No sujuihan se kuin vanhalta tekijältä ja nyt saa kaksi kertaa viikossa peuhata 2,5h muiden ikäistensä kanssa. Ja mä voin keskittyä vauvaan (kohta 5kk) tai hoitaa muita hommia sen aikaa.
    Tämä missä me ollaan, on siis kaupungin järjestämä ilmainen leikkitoiminnan kerho.
    Sitten käydään myös muskarissa kerran vk kun tytsy rakastaa laulaa ja tanssia.
    Aiemmin ei käyty missään tuollaisissa (eikä kerhoon voi edes alle 2veenä hakea), mutta nyt kun tämä esikoinen on jo isompi niin olen huomannut, että hän kaipaa jo muutakin kuin koiralenkkejä tylsän äidin kanssa :D

    Kannattaa siis katsastaa kaupungin tarjonta jos asia kiinnostaa! :)

    Tsemppiä päänsärkyjen kanssa, kuulostaa tosi ikävältä :(

    T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Kuulostaa kyllä hyvältä tilanteelta, erityisesti kun lapsikin niin viihtyy. Vähän katselinkin kaupungin tarjontaa, mutta ne mitä nopeasti onnistuin löytämään olivat sellaisia, mihin menee sekä lapsi että vanhempi. Ei sekään huono juttu ole, mutta tuo teidän järjestely kuulostaa aika hyvältä laskeutumistavalta hoitoelämään. Monessa kerhossa oli myös ilmottautuminen mennyt jo aikaa sitten, mutta tulipa taas mieleen, että Antonin kerhojuttuja pitäisi alkaa jo hoitamaan kerta miehen kanssa oli jokunen aika sitten puhe, että jotain kerhotoimintaa aloiteltaisiin ens vuoden puolella... Ja sitten näin enskertalaisena ei tajua, miten aikaisin niitäkin täytyy varailla.

      Kiitos!

      Poista
  4. Moi! Sen verran haluan kommentoida että minulla päänsärkyä aiheuttaa narskutus :( en ollut sitä tajunnutkaan ennenkuin hammaslääkäri kertoi että on selvät jäljet jo hampaissa. Yllättävää kuinka monesta asiasta päänsäryt voi johtua..nyt huomaankin hyvin että päänsärky helpottaa kun hieron leukalihaksia. Toivottavasti saat helpotusta päänsärkyysi,tosi ikävää kyllä kun se on käytännössä sinun arkea..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota mietin myös, mutta ainakin Antonia odottaessani (eli päälle pari vuotta sitten) kävin hammaslääkärissä ja samalla kerroin lonksuvasta leuastani. Hän tarkisti hammaspinnat ja sen mukaan en ainakaan narskuta hampaita. Hän kylläkin sanoi, että on mahdollista, että puren hampaita yhteen, jolloin leuka kiristyy ja ajan myötä löystyy. Tuolloin minulla ei kuitenkaan ollut näitä päänsärkyjä. Sain sitten myös ne hammaskiskot, mutta niiden pitäminen jäi koska en sinänsä huomannut mitään eroa niiden käytössä ja käyttämättä jättämisessä (minkä hammaslääkäri sanoi olevan ok, että joillekin hammaskisko toimii ja toisille se ei ole tarpeen kuitenkaan)... Mutta siis, olen miettinyt olisko tilanne nyt sitten muuttunut mutta olen kuitenkin kallistunut enemmän siihen tissien vaikutukseen kerta tämä päänsärkyongelma on ilmennyt molempia lapsia imettäessä. Ja käsittääkseni ihmiset käyvät rintojen pienennysleikkauksissa juurikin näiden takia, kun tulee niskakipuja ja päänsärkyjä.

      Kiitos, yritän vielä selvitellä olenko teoriani kanssa oikeassa.

      Poista
    2. Niin ja halusin kysyä vielä sitä, että kun siskollani on hammaskiskot ja hän sanoi että hänelle ilmenee päänsäryt heti aamusta mikäli on vaikka unohtanut laittaa sen kiskon... Niin kun sinulla oli noita päänsärkyjä niin oliko ne säännöllisesti vaikkapa heti aamusta vai alkoiko päähän koskemaan hyvin erilaisina päivän aikoina?

      Poista
    3. Ennen oli heti aamusta lähtien mutta nykyään tällaisena kokeneena narskuttelijana päänsärky iskee milloin vain. Huomaan kyllä että kun jännitän niin kiristän leukoja automaattisesti ja kipu seuraa myöhemmin juurikin leukojen ja ohimoiden aikana. Itsellä tämä vain paheni pikkuvauva-aikana, imetys taatusti vetää vielä hartiatkin niin jumiin.

      Toivottavasti saat apua ongelmaasi!

      Poista
    4. Saitko purentakiskot tuohon ongelmaan ja oliko niistä sinulle apua? Minäkin paikoin havahdun siihen, että leuka-aluetta "jännittää" ja pitää tietoisesti yrittää sitä rentouttaa. Paikoin kyllä tunnistankin päänsäryn tuosta johtuvaksi, mutta tämä useammin esiintyvä päänsärky poikkeaa siitä.

      Kiitos!

      Poista