Kulutuksen tietoisuus

18.8.15

Keskustelimme tuossa äsken miehen kanssa eräästä aiheesta ja nyt kun molemmat lapset ovat yhtä aikaa päiväunilla, niin pääsen kirjoittamaan ajatuksista näin ihan uunituoreeltaan... Aikamoista.

Puhuin miehelleni siis sitä, miten välillä kauhistuttaa rahan meno ja meinaa vähän ahdistaa. Tämä nahistusahdistus nousi siitä, kun tässä on listannut ylös tämän vuoden pakollisia hankintoja, jotta osaa varautua. Lapsille on sisävaatteita ihan hyvin, mutta täytyy katsella, onko varaa odottaa joulualennuksia Sofian suhteen vai täytyykö 74 kokoa hankkia normaalihintaisena tai sitten voisi hyödyntää mid season -alennuskautta. Se on kuitenkin varmaa, että Anton tarvitsee talveksi kengät ja asusteet. Sofia taasen tarvitsee talveksi lämpöpussin, koska hänen äitiyspakkauksen toppapuku ei ole mikään teknillinen ihme ja osan talvesta hän on varmasti jo ratasistuimessa. 

Lämpöpussi tilattiin eilen, koska osui sopiva tarjous kohdalleen. Kuosi ei ole ihan niin mieleinen, mutta ominaisuudet täyttivät vaatimukset. Siitä joskus sitten, kunhan olen sen lopullisesti hyväksynyt meidän rattaisiin sopivaksi... Antonille katselin tänään talvipipoa ja hanskoja Reiman nettikaupasta, sillä sieltä saisi nyt tämän kuun ajan tilattua ilman toimituskuluja. Saa myös 20€ alennuksen, mikäli tilauksen kokonaisarvo ylittää 100 euroa. Ihan näin vain vinkkinä.

Noh, talvipipolle ja hanskoille tulisi hintaa jo 50 euroa. Noita kun en aikoinaan alennuksista sitten uskaltanut ostaa, koska esimerkiksi hanskoissa oli vaikeuksia päättää, ottaako 2,5-vuotiaalle Antonille koon, joka on 1-2 -vuotiaille vai sitten 3-4 -vuotiaille... Nyt osaan jo päättää, koska mallasin entisiä hanskoja käteen ja katsoin, miten pieniltä ne vaikuttavat. Kipuilin siis miehelleni, että ostaako nyt noin kalliita asusteita vai yrittääkö keksiä jotain muita vaihtoehtoja. Sitten minusta kuitenkin alkoi tuntumaan, että ulkovaatteissa ei ruveta liikaa säästelemään ja mietin miehelleni sitä, olenko minä jotenkin huono ihminen tai teenkö huonoja ratkaisuja, kun ostan lapsilleni jotkut päälle 20 euron hanskat. Miksi minä en osta käytettyä, kuten jotkut toisetkin? Voisiko jonkun H&M:n tai Lindexin talviasusteet olla riittävän hyvät?

Haluan siis käyttää rahojamme järkevästi. Minua ei haittaa maksaa asioista, mikäli koen ne rahansa arvoisiksi. Toki noinhan se varmasti menee miltei kaikilla, mutta ihmiset kokee eri tavalla sen, mikä on sitten järkevää... Kerran nimittäin puhuin yhden äidin kanssa, joka sanoi ostavansa lapselleen ulkohaalarin joko käytettynä tai halvalla jostain, koska lapsi on päiväkodissa. En ole varma, oliko se päiväkodissa oleminen siis argumentti hänen päätöksilleen ja jos oli, niin tarkoittiko hän sitä, että lapsi ei tarvitse mitään kalliita/erityisiä vaatteita päiväkotiin vai pelkäsikö tämä äiti, että vaatetta pidetään jotenkin huonona päiväkodissa... Mutta tästä minulle nousi taas se ajatus, miten eri tavoin me mietimme hankintojamme. Koska jos minun lapsi olisi päiväkodissa, niin olisin varmaan vieläkin tarkempi siitä, onko lapsen ulkovaatteet riittävän hyvät. Päiväkodissa kun ulkoillaan hirmu paljon ja vaatteen tulee siten kestää enemmän kulutusta. Ajatteleeko siis jotkut niin, että jos jokin kuluu niin silloin siihen ei kannata satsata? Vaikka eikös sen luulisi menevän enemmän niin, että jos jollekin aiheutuu kulutusta, niin silloin siihen pitäisi nimenomaan satsata niin, että se kestää... 

Mies sitten kysyi minulta, voisiko olla, että minä painotan liikaa joitain eri asioita. Esimerkiksi pärjäisikö lapsi kuitenkin myös niissä halvemmissa/ei niin teknillisissä vaatteissa. Ehkä hän pärjäisi. Tosin minä olen ulkovaatehankinnat miettinyt enimmäkseen niin, että ne kiertää Antonilta Sofialle, joten niissä pitäisi kahden lapsen pärjätä. Kestäisikö H&M ja vastaavat samalla tapaa kuin Reima/Polarn O Pyret? Jaa-a. 

Olen viime aikoina ruvennut ottamaan myös paljon huomioon jälleenmyyntiarvoa. Jos jokin tuntuu minusta aavistuksen liian kalliilta, mutta sitten uskon sillä olevan suht hyvä jälleenmyyntiarvo, niin silloin hankinta tuntuu heti järkevämmältä. 

Tämän ulkovaatepohdinnan jälkeen ajatteluni levisi lasten sisävaatteisiin. Siihen, kuinka jotkut ehkä käyttävät samaa ajattelua sisävaatteissa kuin minä ulkovaatteissa: toki ne maksavat enemmän, mutta ne myös kestävät paremmin ja niistä saa myöhemmin ihan hyvin rahaa takaisin. En itse osaa mennä kovinkaan arvioimaan merkkivaatteiden kestävyyttä sisävaatteissa, koska meiltä ei paria vaatekappaletta lukuunottamatta niitä löydy. Sinällään jälleenmyyntiarvo-argumentin kyllä ymmärrän, mutta totesin sitten miehelle kuitenkin sitä, että meillä ei lähtökohtaisestikaan olisi laittaa sellaisia summia sisävaatteisiin, vaikka niistä myöhemmin saisikin omansa takaisin. En siis voi ostaa Sofialle merkkivaatteita useammalla satasella, vaikka niistä saisikin 30-50% takaisin. Olen laskeskellut, että meiltä on mennyt arviolta noin 100-150 euroa yhteen vaatekokoon. Nykyisellään Antonin vaatteisiin kyllä taitaa mennä hitusen enemmän, koska vaatteet ovat pidempään käytössä, mutta toisaalta niitä harvemmin ostaa yhtenä klönttinä vaan osaa siirtyy hiljalleen aina pois ja uutta tulee satunnaisesti myös tilalle. Mutta tuo summa ei minusta tosiaan mikään hirmuisen iso ole, vaikkakin tietenkin se voisi olla vielä pienempi, jos ostaisin käytettynä. Tosin mainittakoon, että nykyään alennuksista bongaaminen tuntuu olevan järkevämpää suhteessa laatuun ja hintaan. Kierrätysseikat ja niihin liittyvät arvot on sitten asia erikseen.

Kun siis mietin itseäni kuluttajana ja erityisesti kuluttajana suhteessa lapsille tuleviin hankintoihin, niin muutama seikka nousee pinnalle: 1. Ostan lapsieni vaatteet uusina. Voi hyvinkin olla, että karsastan liikaa sitä ajatusta, että en tiedä vaatteiden alkuperää ja siten minua inhottaa käyttää lapsillani käytettyä. Tutuilta voin kyllä ostaa ja ottaa vastaan, mutta aika vähän noita nyt lähipiiristäni löytyy. 2. Pyrin kuitenkin hyödyntämään alennuksia ja ajattelemaan ennakoivasti sitä, missä on mahdollista säästää. Nyt hiljalleen olen kyllä kieltämättä halunnut ottaa myös muita nautintoja irti lastenvaatteista. Saatan siis ostaakin vaikka jotkut kivat housut, vaikka housuista ei olisi puutetta. 3. Kierrätän kyllä vaatteita lapseltani toiselle, mikäli koen sen mahdolliseksi. Tästä johtuen saatan olla valmis maksamaan enemmän jostain tuotteesta, mikäli koen hinnalle oikeutusta sillä, että se käy kahden lapsen päällä. 

Vielä ehkä vuosi sitten ajattelin, että minä en ikinä maksaisi jostain collegehupparista/haalarista yli 50 euroa, missä summissa useimpien merkkivaatteiden vastaavat pyörii. Nyt huomaan ajatuksissani muutosta, mutta tuo muutos on vielä eräänlaisessa ristiriitojen tulessa. Tavallaan kun summa on mielestäni korkea, mutta nyt kun on se mahdollisuus, että vaate kävisi kahdella lapsella päällä ja sitten siitä saisi jälleenmyydessä ehkä jotain vielä takaisinkin. Mutta sitten huomaan taas miettiväni sitä, miten joku 10-20e huppari/haalari voi ihan yhtä hyvin mennä molemmilla lapsilla ja kai siitäkin voi muutamia euroja vielä joskus takaisin saada. Sitten taas mietin, miten paljon iloa tuo kalliimpi vaate toisi. Olisiko se jotenkin kivemman näköinen suhteessa siihen halvempaan? Onko se ilo riittävän suurta siihen hintaan nähden? Onko kalliimpi laadukkaampi? Mietin myös sitä, kuka vaatteen on tehnyt. Haluaisinko kenties tukea vaikka suomalaista suunnittelua ja muotoilua, jos kyseessä olisi vaikkapa Mainion vaate. Ehkä. Sitten taas mietin, onko minulla varaa toimia noin: onko minulla varaa ostaa tuo vaate sillä perusteella, että tuen suomalaista yritystä? Minulla ei varsinaisesti ole vastauksia näihin kysymyksiin, mutta halusin tuoda kuitenkin ilmi, millaisia asioita minulla käy päässä, kun mietin sitä, mistä ja millaisia vaatteita lapsilleni ostan. 

Ja kyllä, useasti minulla käy päässä myös ne moraaliset seikat mitä liittyy halpisvaateketjujen tuotantoon. Jotenkin minusta tuntuu, että yritän sulkea noita asioita mielestäni, koska en kestä sitä huonoa omatuntoa, mikä tulee ajatuksesta, että joku toinen lapsi on mahdollisesti tehnyt ne vaatteet, mitä minun lapset pitää yllään. Maailma on paikoin hirveä paikka ja minun on myönnettävä, että suljen välillä niiltä hirveyksiltä silmäni. Osittain siksi, koska koen että minulla ei ole varaa olla niin aatteellinen, mitä haluaisin mutta toisaalta myös siksi, koska ongelma tuntuu olevan niin laaja. Samoista maista ja paikoista ne useimmat vaatteet on tänne Suomeen kuljetettu merkistä ja kaupasta huolimatta. Koska minulla ei ole myöskään voimavaroja selvittää kaikkien vaatteiden alkuperää, niin olen tehnyt tietoisesti valintoja, joista koen samalla pientä syyllisyyttä.

Kirjoitus levisi jokseenkin käytännön valinnoista moraalisiin valintoihin, mutta tässä oli jonkinlainen otos siitä, kuinka minä päädyn valikoimaan lapsilleni vaatteita. Kiinnostaisikin tietää, millä kriteerein te teette näitä valintoja? Ohjaako teitä vaatteen ominaisuudet, alkuperä, ulkonäkö, hinta vai kenties kaikki tai jokin muu?

EDIT: Niin ja vinkatkaa muuten, miltä vaatemerkeiltä voi ostaa vaatteita, mikäli haluaa olla varma, että ne on valmistettu ns. puhtaan omatunnon kautta?

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Hmm...no ainakin tuntuu että nykylapsilla (ja aikuisilla) on vaatteita ihan liikaa, joka "välikaudelle" omansa.

    Itse ostan vaatteita kirpputoreilta, erityisesti lasten vaatteet ovat pääsääntöisesti siistejä ja (valitettavankin) lyhyen aikaa käytössä olleita, laitan käytetyt vaatteet kiertoon, suosin luomupuuvillaa (puuvillahan ei ole kovin eettinen matsku sinäänsä, kestää kyllä hyvin pesua) ja viskoosia ja tsekkaan ennen ostoa vaatteen valmistusmaan yrittäen välttää lapsityövoimalta kalskahtavia maita.

    Vielä parempi olis jos tekaisisi perus trikookoltut itse, ehkä joskus vielä...Tietty turhia ihanuusheräteostoksia pyrin myös välttämään.

    Ainakin jos valmistus on jossain EU-maassa, USA:ssa tai Kanadassa, lainsäädäntö takaa lähes varmasti ainakin jotenkin inhimilliset työolot. lisäksi ois kiva tietää koko valmistusketju langan ja kankaan valmistuksesta, värjäykseen ja ompeluun..mut se onkin jo vaikeeta!

    Vauvan vaatteista eettisiä ovat ainakin perinteinen Marlon (myydään Prismassa, eivätkä ole kalliita http://www.marlon.fi/marloninfo.php) ja lasten kengistä Tepsut (http://www.tepsut.fi/).Eivät ehkä trendikkäitä mutta eivät myöskään lasten hikipajoissa värkkäämiä :) Punainen norsu- merkin vaatteet valmistetaan Suomen Turussa.. ja Suomessa tehdään tietääkseni myös Kimperin vaatteet, niillähän taitaa olla liike jkylässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteita varmasti löytyy hyvin monilta enemmän kuin välttämätön määrä. Mietin, mitä tuolla välikaudella mahdollisesti tarkoitat... Kun kyllä minä koen, että kesällä on parempi käyttää esimerkiksi ohuempia vaatteita ja sitten kylmempinä kausina neuleita. Toki on myös vaatteita, joita voi mielestäni käyttää melkein aina mutta itsessään sellaiset ei ainakaan minusta tunnu riittäviltä.

      Minullakin on käynyt joitain kertoja mielessä, että sepäs olisikin, jos osaisi tai opettelisi tekemään lapsille itse vaatteet. Toinen juttu tietty, löytyisikö aikaa siihen. Mutta tuosta tuli myös mieleen, että tietenkin sitä täytyisi tarkistaa myös niiden kankaiden eettisiä puolia, mikäli siis ne eettiset syyt johtaa siihen, että haluaa itse tehdä ne vaatteet...

      Mainitsemasi merkit ovatkin tuttuja, mutta hyvin vähäisesti niistä on kokemusta. Kimperiä ja Marlonia muistan joskus meillä olleen, mutta silloin ne oli malliltaan tosi vaikeakäyttöisiä vauva-Antonilla.

      Poista
  2. Itse olen miettinyt paljonkin näitä lapsenvaatteisiin liittyviä moraalisia kysymyksiä, vaatteita ku käytetään parhaimmillaankin vain muutamia kuukausia ja pahimmillaan vuodenaika vaihtuu vaikka sama koko passaisi vielä. Niinpä olen päätynyt käyttämään käytettyjä vaatteita. Syinä ovat lähinnä ekologiset ja vaatteisiin liittyvät eettiset kysymykset, mutta yksi tärkeimpinä syinä on se, että käytetyistä vaatteista haitalliset kemikaalit ovat jo haihtuneet pois. Meillä on nyt vaatekoko 86-92 käytössä ja vaatteisiin on tainnut mennä rahaa jokin 130 euroa. Osa tästä summasta on miehen ostoksia joka ei ole voinut vastustaa kiusausta jonkin söpön vaatteen kohdalla. Meillä on tosin ollut tuuri että täällä kylällä vaatteet kiertävät hyvin perheestä toiseen. Onpa kiertänyt vielä niin hyvin, että olen voinnut valita Reiman ja POPin villavaatteita käyttöön ja haalareina on ollut Reiman haalarit. Kinttaista puheenollen Reiman kinttaista en ole tykännyt vaan suosikkeina on ollut Hestralta malli jossa on vetoketju peukaloon asti. Aivan loistavan helppo laittaa käteen ja lämpivyyskin on riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen oikeastaan ostanut lapsille melko usein vähän reilumpaa kokoa, joten harvemmin meillä vaate menee vain muutaman kuukauden. Antonillakin oli tänä kesänä paljon samoja kesävaatteita käytössä kuin viime kesänä. Mutta Anton ei toisaalta olekaan kasvanut hirmu nopeaa vauhtia, joten se selittää.

      Kiinnostaisi tietää, mitä varsinaista haittaa noista kemikaaleista on? Millaista tutkimusmateriaalia tästä aiheesta löytyy? Toki voisin googlettaa, mutta sinulta varmaan löytyy aiheeseen liittyen tietoa kerta olet tuollaiseen ratkaisuun päätynyt.

      Meillä oli viime talvena Reimalta sellaiset vetoketjulliset hanskat. Ne sai sinänsä kyllä helposti käteen, mutta sitä peukola en kyllä saa edelleenkään helposti hanskaan. Täytyy tarkistaa tuo mainitsemasi merkki, en olekaan ennen siitä kuullut.

      Poista
    2. Meillä toi poika on roihahtanut koosta toiseen hujauksessa (on "kiivennyt" kaksi kasvukäyrää ylöspäin omasta syntymäpaino ja -pituus käyrästään. Synty pienenä rääpäleenä mutta on nyt isokokoinen). Hän on ollut vielä niin liikkuvaa sorttia että mitään hirmuhelmavaatteita ei ole voinut käyttää vaan niissä on pitänyt pystyä liikkumaan. Jätkä ku lähti juosta vilistelee jo 11 kk vanhana viime syksynä, ni siinä sai jo katella talvivaatteita joissa pysty liikkumaan ketterästi ulkona mutta olivat silti lämpimät. Mutta eiköhän toi kasvuvauhti oo nyt hidastumassa ja jospa toi koko 92 riittäis tän talven.

      Tässä kemikaaleista alkupalaksi ihan tämmöinen tavallinen lehtiartikkeli: http://m.taloussanomat.fi/myynti/2011/06/26/varo-nama-vaatteet-voivat-vieda-terveyden/20118770/135. Aiheeseen voi tutustua syvemminkin. Allergiat ja ihoärsytykset ovat "pienempiä" harmeja, enemmän hirvittää kemikaalit jotka vaikuttavat suoraan lapsen hormonitoimintaan. Tyttöjen murrosiän alkaminen on aikaistunut kovasti viime vuosikymmeninä ja yksi epäilty syy tähän on ympäristöstä tulleiden hormoneitajäljittelevien kemikaalien kasaantuminen lasten elimistöön. Vaatteet eivät ole tietenkään ainut ja suurin ei-toivottujen kemikaalien lähde, yhtälailla niitä tulee leluista, hoitotarvikkeista ja pinnoitteista. Eli meillä haitallisten kemikaalien välttäminen ei ulotu pelkästään vaatevalintoihin. Mutta jokainen taaplaa tyylillään :)

      Reiman vetoketjukintaissa vetoketju tulee kämmenselkään, Hestran kintaissa se tulee peukalon viereen, joten peukalon voi työntää suoraan paikalleen avoimen vetoketjun vierestä. Meillä hermot ei tahdo riittää yhtään peukalonmetsästykseen.

      Poista
    3. Niin tietenkin erityisesti housuissa täytyy olla suht sopivaa kokoa tuollaisella, joka liikkuu kahdella jalalla. Mutta tosiaan Anton on kasvanut keskimääräistä hitaammin, meillä kun menee nyt koko 80-86 :)

      Okei, täytynee tutustua aiheeseen. Tosin välillä tuntuu, että tässä maailmassa voisi tehdä niin monet asiat aina vaan paremmalla tavalla ja helposti siitä tulee ylikuormittunut olo, jos pyrkii olemaan koko ajan hyvä. Voi siis hyvinkin olla, että ei ole voimavaroja olla aina vaan parempi vaan on tyydyttävä tekemään joissain asioissa hyvin ja toisissa vähemmän hyvin.

      Mun pitänee vielä miettiä tuota hanska-asiaa ja tutustua tuohon merkkiin ja malliin tarkemmin. Kiitos kuitenkin vinkistä; mietin vielä laitanko Reimalta hanskoja tilaukseen vai en.

      Poista
    4. Jeps, näitten lasten kanssa on niin paljon mietittävää, että pitää laittaa itselleen omat arvot järjestykseen jotta voi tehdä valintoja tässä monimutkaisessa maailmassa. Mutta kunhan on tyytyväinen omiin valintoihin, ni sillä pääsee jo pitkälle. Kaikkea ei voi ottaa aina huomioon. Meille tärkeintä on puhdas kasvuympäristö ja toimivat ja käytännölliset vaatteet, sen sijaan ulkonäkö, kuosit ja vaatteiden uutuus on aivan toissijaista. Mutta annamme ymmärryksen niille jotka ostavat vaatteet ulkonäön tai teknisten ominaisuuksien mukaan. Me kiittelemme kun saamme huippuhyviä vaatteita käytettyinä :)

      Googlasin nopeasti noi Hestran kintaat: http://www.outnorth.fi/hestra/baby-zip-long-mitt#BlackBlack. Olivat näyttää ihan hintavat. Nekin päätyi meille ilmatteeksi "perintökintaina", mun mielestä vielä erittäin hyväkuntoisina ja ne päätyivät tosiaan meidän lempikintaiksi tuskasteltuamme ensin useiden muiden mallien kanssa.

      Poista
    5. Jep, noinhan se menee :)

      Katsoinkin, että hintaa on melkoisesti kun tuo Reimankin hintataso tuntuu jo melko kovalta. Noista Hestran hanskoista en pikaisesti katsottuna löytänyt mainintaa, saako kuivata kuivausrummussa. Reiman hanskat kun saa, mikä on siinä mielessä hyvä että todennäköisemmin selvittäisiin talvi yksillä rukkasilla.

      Poista
  3. Mä ostan tosi paljon käytettyä vaatetta, itselleni ja lapsille. Ostaisin miehellekkin, jos tarjontaa olisi, muttei juuri ole. Joskus silloin tällöin tykkään ostaa uusia vaatteita (lapsille, itselleni en raaski :D), mutta silloinkin pyrin hyödyntämään alennusmyyntejä jne, jos ostan jostain ketjuliikkeestä. Puhun nyt siis lasten sisävaatteista. Mua ahdistaa tosi paljon myös toi ajatus, että lasteni vaatteet ommellaan mahdollisesti toisten lasten kustannuksella. Multa on tietoinen valinta sen tähden ostaa käytettyä myös lyhyen käyttöiän tähden. Silloin tällöin hemmottelen itseäni (joo, mun silmäähän ne vaatteet tässä vaiheessa miellyttää, eikä lasten) ja tilaan vaatteita lapsille kotimaisilta pienyrittäjiltä ja tuen näin yrittäjyyttä ja kotimaisuutta (facebookissa ommeltujen vaatteiden kirppis ryhmän kautta olen näitä löytänyt).

    Ulkovaatteissa tykkään kans, että materiaalit on laadukkaat ja ominaisuudet hyvät. Mielelläni näissäkin ostan käytettyä, jos löytyy hyväksi havaittuja merkkejä sopuhintaan (en tahdo kuitenkaan käytetystä maksaa lähes uuden hintaa), mutta jos sopivia ei käytettynä löydy, ostan uutena mieluummin, kuin sit taas jotain ihan tuntemattomia merkkejä, joiden ominaisuuksia en tunne jne..

    Nää nyt oli tämmöistä myöhäisillan tajunnanvirtaa, toivottavasti ei mennyt turhan sekavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eettisessä mielessä käytettyjen ostaminen onkin varmasti hieno homma. Tavallaan toivoisin, että osaisin itsekin suhtautua lempeämmin käytettyyn, mutta mulle tulee jokseenkin epämiellyttävä olo ellen tiedä, mistä käytetyt tekstiilit tulee... Mietin usein, että olen höhlä kun koen näin mutta en vaan pääse siitä eroon.

      Mä olen huomannut, että usein niistä "laatu"merkeistä pyydetään samoja summia kuin millä ne voi ostaa alennuksista uusina. Sen takia oonkin ostanut ulkovaatteita alennuksista, vaikka ne ei tulis vielä vuoteen käyttöön. Osan pyrin myös kierrättämään lapselta toiselle, erityisesti ulkovaatteissa.

      Noita pienyrittäjien ja "kotiompelijoiden" vaatteita pitäisi itsekin katsella, ne kun eivät ole lainkaan tuttuja.

      Poista