Kohmeisia ajatuksia

24.8.15

Väsyttää. Vaikka nämä hellepäivät ovatkin mukavia, niin ovat ne omalla tavallaan myös ikäviä. Erityisesti öistä tulee vaikeampia ja se näkyy päivällä väsymyksenä. Sitten kun väsyttää, niin kaikki tuntuu rasittavammalta.


Aika pitkä tauko on blogiinkin tullut, mutta eipä minulle kovinkaan tule nytkään mieleen kerrottavaa asiaa. Kävimme hakemassa meille uuden sängyn ja koti oli sen jäljiltä pari päivää jokseenkin kaaostilassa. Yksi yö nukuttiin olohuoneessa - minä sohvalla Sofian kanssa ja mies lattialla sijauspatjojen kera. Nyt on kuitenkin sänky vihdoin koossa, mutta makuuhuoneen muutoksista voisin kertoa sitten, kun viimeisetkin silaukset ja poraukset on hoidettu.

Muuten meidän päivät menee nopealla vauhdilla paikoin tylsien rutiinien mukaisesti. Aamulla heräillään klo 9, hoidetaan aamupalat ja mahdolliset peseytymiset. Käydään päivän asioilla esim. ruokakaupassa ja kotona onkin taas lounasaika. Siinä hetkinen hengaillaan, minkä jälkeen ainakin Anton menee päiväunille klo 14. Mies yleensä opiskelee päiväuniajan tehokkaammin ja minä teen omia juttujani, mikäli Sofiakin nukkuu. Sitten klo 16 Anton heräilee ja aletaan valmistaa päivällistä. Syönnin jälkeen käydään ehkä vielä iltaulkoilemassa ja muutenkin usein loppupäivä menee siinä, kun pitää lapset tyytyväisenä. Kunnes klo 23 maissa molemmat lapset yleensä nukkuu ja tunnin päästä itsekin olen yöunilla. Rutiinit on varmasti lapsille hyvä asia, mutta välillä tulee kausia, kun minua ne puuduttaa.


Yksi päivä siskoni kysyikin minulta, minkä verran minulla on omaa aikaa ja olisiko minun mahdollista harrastaa jotain sellaista, mikä vaatisi kellotettua käyntiä jossain. Kyllähän sitä omaa aikaa sinänsä löytyy, mutta kyse on useimmiten alle tunnista. Jos saa tunnin tehdä jotain ns. rauhassa niin se on jo hirmuisen hyvin. Uskoisin kyllä, että pystyisin harrastamaan, mutta se vaatisi suunnittelua ja neuvottelua miehen kanssa. Lisäksi se vaatisi myös sen, että en voisi elää niin vauvantahtisesti vaan välillä olisikin ehkä pakkoherättää, jotta hänet saa syötettyä tai sitten pitäisi ruveta pumppailemaan. Tämä oli siis vastaukseni siskolleni. 

Harrastuksista puheenollen, kävin tässä yksi päivä siskoni kanssa kuvailemassa. Viime kesänä tuli kuvattua paljon enemmän, mutta onhan se ymmärrettävää, että vauvan kanssa omat harrastukset kärsii. Ja sitten, kun vaikkapa olisikin hetki sitä aikaa, niin on vaikeahkoa saada itseään käyntiin... Vähän niin kuin nytkin kun olen ollut taas bloggaamatta pienen tovin, niin kirjoittaminen tuntuu hitusen kohmeiselta.


Olisiko teillä mitään toiveita, mistä haluaisitte kuulla tai mistä olisi kiva lukea? Nyt nimittäin ainakin tuntuu siltä, että täällä päin on hiljaista.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Miten Antonin maitoallergian kanssa menee. Kyselen mielenkiinnolla ku meidän poika 1 v 9 kk näyttäis nyt sietävän pieniä tarjottuja määriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antonille ei ole tullut mitään niistä, mitä hän on lähtökohtaisesti suostunut syömään. Ruuat, missä on kermaa ei ole aiheuttanut mitään eikä rahka. Lehmänmaitoa en ole uskaltanut kokeilla vielä, vaikkakin pitäisi varmaan. Mutta siis parempaan suuntaan se on kehittynyt, mutta hänellä todettiinkin vuoden alussa se maitoallergia lievänä.

      Poista
  2. Hyvä kuulla että maitopitoiset ruuat käy jo. Itse asiassa mekään ei olla vielä uskallettu antaa lehmänmaitoa juomaksi asti, mutta elämää helpottaa jo kovasti että voi syödä samaa ruokaa kuin me vaikka siinä olisikin maitotuotteita. Jugurttia tai vastaavaa tosin ei halua edes syödä, irvistelee vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa uskaltauduin antamaan sitä maitoa, kun nyt kommenttisi jälkeen se nousi mieleen... Kovin paljon Anton ei sitä ole tosin suostunut juomaan, mutta ei se vähäinen määrä ainakaan mitään aiheuttanut :) Antonkaan ei yleensä maitotuotteita paljoa halua, vaikka saattaa alkuun rahkaa pyytääkin itse.

      Poista