"Äiti"

25.8.15

Anton alkoi minua ja miestäni nimittämään aikoinaan meidän etunimillä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, koska tietenkin mieheni viittaa minuun aina Hannana ja siten Antonkin omaksui tuon kutsumanimen minulle. Oikeastaan sitten kun Sofia syntyi, tapahtui käänne: minusta tuli Antonille "äiti". 


En täsmälleen tiedä, miksi Anton alkoi kutsumaan minua äidiksi pari kuukautta sitten mutta yksi selittävä tekijä voisi olla siinä, että kun hän alkoi puhumaan selvästi ja ymmärtämään puhetta enemmässä määrin niin hänelle onkin puhuttu henkilöistä tyyliin "pyydä äidiltä/pyydä isiltä", "mene äidin luokse" jne. Kyllä hän aikaisemmin toki ymmärsi, kuka on äiti ja kuka on isä mutta hän ei käyttänyt niitä nimityksiä meistä. 


Nyt kun kuulen Antonin suusta sanaa "äiti" huomattavasti useammin, niin kyllä siinä usein sydän sulaa.


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Onpa jännä tuo etunimellä kutsuminen, siis mielenkiintoinen juttu, ei pahalla siis mitenkään. En vaan ole tainnut koskaan kuulla, että lapsi kutsuisi vanhempiaan näiden etunimillä, mutta noin kirjoitettuna ihan luontevaahan se olisi.

    Äiti on kyllä jotenkin yksi ihanimpia sanoja varmaan mitä on, eikö olekin ihanaa kuulla se lapseltaan. Muistan odottaneeni jostain syystä tosi paljon, että lapsi kutsuisi minua äidiksi. Ja sitten esikoispojalla todettiin haasteita puheen kehityksessä eikä hän juurikaan jokellellut tms., mutta silti ensimmäinen sana oli juuri äiti. Muistan varmaan ikuisesti sen hetken, kun hän tuli minua kohti seinää vasten kävellen ja sanoi Äi-ti, kumpaakin tavua selvästi painottaen, niiden välissä pieni, hyvin lyhyt tauko. Melkein aloin itkeä onnesta silloin, paitsi että poika sanoi äiti, myös siksi että hänen puheen kehityksestään olimme jo vähän olleet huolissamme ja näin, miten artikulointi oli hänelle haastavaa tuon äi-diftongin takia. Myöhemmin kaikki harvat sanat jäivät häneltä pois pikkuveljen synnyttyä. Voi että, miten taas olin onnellinen, kun ne sittemmin palasivat taas, äiti myös.

    Ihania, nauravaisia kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! Yleensä pyrin vastaamaan kommentteihin vuorokauden sisällä, mutta nykyään onnistuu kyllä harvemmin istahtamaan koneelle...

      Niin tavallaan mielenkiintoinen juttu kyllä, mutta toisaalta hyvin luonteva kerta etunimellähän minua kaikki muut kutsuu. Riippunee aika paljon siitäkin, miten ihmiset lapselle puhuvat muista. Sitten kun Anton omaksui tuon etunimen käytön, niin useimmat alkoivat myös puhumaan hänelle tyyliin "vie se Hannalla" sen sijaan, että käyttäisivät äiti-sanaa. Ei sillä hirmuista merkitystä sinänsä ole, mutta kyllä siihen "äitiin" sisältyy huomattavasti suurempi tunnelataus kuin omaan etunimeen.

      Kaunis tarina! :) Antonin ensimmäisiin sanoihin kuului "tabletti" ja se onkin minusta huvittavaa, mutta ilmaisee aika hyvin sitä, mikä kiinnittää hänen huomionsa.

      Kiitos :)

      Poista