Vauvan kanssa pikkumatkalla

24.7.15

Matkalta on kotiuduttu ja kotona ollaankin oltu jo vuorokausi. Tässä matkan kulusta lyhyesti kuvien kera:

Mies ja Anton lähti saattamaan meidät asemalle. Hiukan jänskäilin alkaako Anton haluta mukaan, mutta hän sanoikin iloisesti "hei hei" ja vilkutti pitkään.


Hesaan menin cityjunalla ja siellä oli vaunupaikkoja 2-3, riippuen vaunujen koosta. Minä sain omani ihan helposti vaunupaikalle, kun Jyväskylästä lähdin. Tampereella tuli neljät vaunut ja heidän pitikin taiteilla sitten sen kanssa, mihin omansa saavat. Menomatkalla paikkani oli vaunujen suuntaan ja kun Sofia nukkui lähtiessäni, niin jätin hänet vaunuihin nukkumaan ja menin itse istumaan. Siinä sainkin päälle tunnin olla yksinäni. Sitten Sofia kuikuili äänellään ja kävin ottamassa hänet loppumatkaksi syliin. Hän nukahti melko pian uudelleen ja heräsi vähän ennen Hesaan tuloa. Niin ja invavessaan mahtui ne vaunut myös, kun vessassa kävin.


Hesassa paikannettiin ensimmäisenä lastenhoitohuone ja sellainen löytyikin Stockmannilta, kuten arvelinkin. Kävin myös tekemässä ensimmäiset ostokset Zarassa ja sitten suunnattiin Espooseen ystäväni luo. Ilta vietettiin rennoissa merkeissä.

Seuraavana päivänä lähdettiin jo ysin aikoihin liikenteeseen. Suunnattiin Itikseen, koska minusta tuntui ainakin ajatuksena helpommalta olla vauvan kanssa ostoskeskuksessa ja muutenkin keskiviikko oli sateinen päivä. Itiksen jälkeen mentiin vielä Selloon ja siellä vierähti toiset neljä tuntia. Yhteensä siis pyörittiin kaupoilla 9h. Hauskaa oli ja pitkästä aikaa tuli tehtyä tuollaista ihan pidemmän kaavan kautta. Sofian läsnäolo ei vaikeuttanut asioita paljon lainkaan. Noin kolmen tunnin välein kävin hänet syöttämässä ja vaihdoin vaipan, muuten hän kulki rauhallisesti vaunuissa mukana.

Niin ja Hesassa oli kyllä hirmu helppoa, kun kaikkiin julkisiin pystyi menemään vaunujen kanssa ilmaiseksi ja niihin myös mahtui aina ongelmitta. Niin ja vaunut helpotti myös siinä suhteessa, että sinne alakoriin sai aina kaikki tavarat eikä tarvinnut kanniskella niitä mukana. Ehkä se oli osasyy siihen, miksi jaksoi niin hyvin. Plus Crocsin busyday-lenkkarit osoittautu todella hyviksi pitkässä käyttöputkessa, vaikka joskus aikoinaan kenkiä muuten kritisoinkin.


Torstaina pakkasin tavarat vaunuihin ja lähdettiin taas Helsinkiin ysin aikoihin. Juna takaisin Jyväskylään lähti 14.30, joten siihen jäi vielä aikaa pyöriä Helsingin keskustassa. Käytiin lounaalla Hard Rock Cafessa ja kaavailtu salaatti vaihtuikin loppumetreillä hampurilaiseen ja ranskalaisiin, hah. Siinä tein vielä viime hetken löytöjä ja lopulta nousin pendolinoon, jossa istuin olikin sitten toiseen suuntaan vaunujen kanssa eikä Sofia nukkunut, joten Sofia meni koko matkan sylissä. Hän olikin poikkeuksellisen virkeä...


...kunnes sitten viimehetkillä nukahti. Varsinainen sylimatkustaja hän.


Jyväskylään saapuessa mies ja Anton tulivat taas vastaan ja kun Anton pongasi minut junan ovensuussa, huusi hän kovaa: "tuolla äiti!!". Minun sylissä ollessa hän pongasi myös Sofian vaunuissa ja huudahti riemuisasti: "Popia!".

Niin ja kun tuolla matkalla junassa ja lastenhoitohuoneissa tuli kohdattua paljon muiden vauvoja, niin on se vaan taas todettava, että onpa nuo meidän lapset hiljaisia ja rauhallisia tyyppejä. Toki nekin osaa ääntä päästää, mutta harvoin niin tekevät. 

Ostoksista kerron jokin toinen kerta erikseen. Itselleni en ostanut mitään, vaikka yritin kyllä kovasti etsiä yhtiä tiettyjä mustia housuja, jotka ovat lempparini. Minulla oli vastaavanlaiset kaksi vuotta käytössä, mutta niistä oli nyt luovuttava, kun ne oli haaroista loppuunkuluneet. Tänään kävin sitten vielä kenties monennenko kerran katsomassa Jyväskylän H&M:n ja siellä ne sitten olivat vihdoin ja viimein! Eli tarina sai siltäkin osin onnellinen loppunsa, vaikka housut löytyivätkin lopulta täältä kotipuolesta. Naureskelinkin miehelleni, että nuo viidentoista euron pöksyt on kyllä täysin rahansa arvoiset.


Kotiin tulo ei ole kyllä ollut ihan niin ihanaa kuin odotin. Lähinnä kun se perusarki astui kuvioihin välittömästi, kun kotiin pääsi. Se oli nimittäin laitettava pyykit pyörimään ja muuta vastaavaa. Muutenkin vaikka Anton on ikäisekseen hyvin rauhallinen, niin on hän kuitenkin kaksivuotias, josta lähtee ääntä ja joka häseltää ja höseltää. Minulla on siis ollut matkalta palaamisen jälkeen sellainen olo, että ei oikein onnistuisi rauhoittumaan. Iso syy tuohon on myös se, että huomenna juhlimme Antonin kaksivuotissynttäreitä. Mitään isoa emme tällä kertaa pidä, mutta yhden juustokakun tänään kuitenkin tekaisin ja aamulla teen vielä mustikkapiirakan. Synttärijutuistakin voisin kertoilla sitten erikseen.

Mutta oli siis mukava reissu ja tällä kertaa matka sujui yllättävän vähällä ikävällä. Ehkä siksi, koska osa perheestä - Sofia - oli mukana.

You Might Also Like

0 kommenttia