Nimen paljastus

11.7.15

Tyttömme sai nimen:


Miksi tämä nimi? Kirjoitinkin jo aikaisemmin TÄÄLLÄ niistä syistä, miksi päädyimme Sofia-etunimeen. Etunimen valikointi oli siis meille helppoakin helpompaa. Muiden nimien suhteen asia ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen.

Muutamia vuosia sitten, kun Sofia-nimestä tuli ensimmäisen kerran puhetta, olimme mieltyneet myös nimeen Aleksandra. Pidimme siitä, miltä nimi kuulostaa Sofian kanssa ja tuo täytti muutkin kriteerit merkityksen ja historiallisen taustansa suhteen. Antonin toinen nimi on tosiaan Leonardo ja meistä ajatuksena tuntui kivalta, että Sofiallakin olisi joku historiallinen voimahahmo yhden nimensä taustalla. Tuon muutaman vuoden ajattelimme, että jos meille joskus tyttö tulisi, niin hän saisi mahdollisesti nimen Sofia Aleksandra.

Mutta sitten kävikin niin, että kun mietimme nimiä pojalle minun ollessani toista kertaa raskaana, aloin tykästymään kovasti Aleksander-nimeen. Meistä tuntui vahvasti siltä, että pojalle olisi tullut toiseksi nimeksi tuo ja nimestä tuli itseasiassa niin kiva, että halusinkin laittaa sen "säästöön", jos meille joskus toinen poika tulisikin. Tämä tapahtui siis sitten, kun saimme Sofiasta tyttöennusteen. Osittain Aleksandra-nimen hylkäämiseen vaikutti myös se, että nimiyhdistelmä Sofia Aleksandra oli häiritsevän yleinen - vaikka eipä siinä, useat tuntuvat ymmärtävän kauniiden nimien päälle...

No tämän jälkeen olimme tietenkin tilanteessa, missä Sofialta puuttui se toinen nimi/nimet. Melko pian nimi Elisabet ponnahti pinnalle, onhan tuo nimi historiallisten naisten kärkinimiä. Elisabet-nimellä on kylläkin jokseenkin raamatullinen tausta, mutta ei liiassa määrin, joten se kelpasi miehelle. Tai oikeastaan tuo Elisabet-nimi taisi muutenkin olla enemmän miehen mieleen. Minusta kuitenkin nimiyhdistelmä Sofia Elisabet tuntui liian, sanoisinko hovimaiselta ja vaadinkin, että siellä täytyy olla joku nimi vielä välissä.

Netistä se sitten löytyi: Aada, "jalokivikoru". En osaa sanoa, tykästyinkö enemmän siihen, miltä tuo nimi kuulostaa vai siihen, mitä se merkitsee. Molemmat ovat kauniita. Ehkä jokseenkin hömppänä ihastuin siihen ajatukseen, että tyttöni nimestä löytyisi kaksi kaunista ja omalla tavallaan tärkeää asiaa: henkistä (viisaus) ja maallista rikkautta (jalokivikoru). Jonkin aikaa mies vastusteli, koska hän koki tämän nimen turhana siellä välissä, mutta on hän nyt kuitenkin ilmeisen tyytyväinen.

Päätettyämme nuo nimet, täytyi miettiä vielä hiukan kirjoitusasua. Aadahan voitaisiin kirjoittaa "Ada" ja Elisabet voitaisiin kirjoittaa "Elisabeth". Sofia Ada Elisabeth näyttäisi mielestäni hiukan mukavammalta kirjoitettuna, mutta lausuttuna Sofia Aada Elisabet tuntuu paremmalta. Päädyimme sitten tuohon kahden A:n kirjoitukseen, jotta lausunta menee ainakin oikein. Tosin lausutaanhan meillä Antoninkin nimi "Antton" eikä "Anton"... Elisabetista tippu H-kirjain pois ihan vain siksi, koska se on suomalainen tapa kirjoittaa tuo nimi, vaikkakin itse luontaisesti meinaan kirjoittaa nimen usein H-kirjaimen kera. 

Ja kas, näin meille rakentui lapsemme nimi: Sofia Aada Elisabet. Sofia sai sukunimekseen miehen sukunimen, mikä myös Antonilta löytyy.

Sitä aina vähän miettii, mitäköhän lapsi tuumaa isompana omasta nimestään. Samoin mietiskelee, mitä muut mahtavat ajatella nimivalinnastamme. Mutta ensimmäinen on jälkimmäistä tärkeämpää. 

You Might Also Like

2 kommenttia