Kaksivuotias Anton

28.7.15

Tänään meidän ihana esikoinen täytti kaksi vuotta. Juuri eilen sanoin miehelleni, että Anton on jo niin ison lapsen oloinen, että paikoin tunnen sen hämmentäväksi. Jotenkin osaan mieltää paremmin itseni vauvan äitinä, lapsen äidiksi on vielä sopeuduttavaa. Mutta tällainen on kaksivuotias Anton:


Perustietoja:
- Arviolta 82cm ja painoa 9,5kg. Anton tuntuu hoikistuvan vaan, mutta enpä ihmettele, koska hän liikkuu paljon ja nirsoilee ruuan kanssa.
- Käyttää vaatekokoja 80 ja 86.
- Käytössä Liberon 4 vaippa.


Nukkumisesta:
Anton on nyt nukkunut omassa sängyssään kesäkuun puolivälistä kaikki yöt ja nukkuu siellä useimmiten heräämättä. Nukkumaan häntä laitellaan klo 22 ja klo 23 mennessä hän on unten mailla. Antonille on tärkeää, että huoneessa ollaan hänen kanssaan. Muuten hän tulee sängystään ja huoneestaan pois. Ei olla vielä koettu tarpeelliseksi, että pitäisi "osata" nukahtaa täysin yksin. Mies on hiljalleen liikkunut Antonin sängyltä pois päin ja nyt mennään siinä, että mies makoilee huoneen matolla odottaessaan Antonin nukahtamista.

Aamulla Anton herää klo 9 aikaan ja päiväunet alkaa 14-15 välillä ja kestää 2-3h.


Syömisestä:
Anton ei ole pitkään aikaan suostunut syömään sitä viittä kertaa päivässä. Tai enemmänkin niin, että Anton ei suostu syömään kahta isompaa ja lämmintä ateriaa päivässä, "välipaloja" varmaan menisi useamminkin kuin mitä nyt annetaan. Yksi ateria menee, mutta sekään ei mitenkään kellontarkasti. Kotiruoka ei maistu ellei kyse ole jostain makaronijauhelihapohjaisista ruuista. Muutenkin Antonia on todella vaikea saada kokeilemaan jotain uutta. Leipä hänelle maistuu ja kaurajuoma. Hänen herkkuaan on edelleen enemmänkin suolaiset, kuten ranskalaiset tai sipsit mutta kun kaksi kuukautta sitten kirjoitin, että Antonille ei maistuisi karkit niin se on nyt muuttunut. Hän on saanut muutamia kertoja maistaa karkkia ja nyt kiinnittääkin huomiota, jos näkee irtokarkkipussin jossain. Mutta Anton ei tee kuitenkaan mitään isoa numeroa, vaikka häneltä useimmiten karkit kielletäänkin. Naurahdin kylläkin yksi kerta, kun otin karkkipussin ja kävin istumaan sohvalle, Anton tuli viereen istumaan ja ojensi kätensä: "mullekin!" 


Luonteesta:
Mielestäni Anton on aika herkkä ja tunteellinen, rauhallinen myös ainakin noin niin kuin kaksivuotiaaksi. Usein, jos soi jokin herkempi musiikki niin Antonin kasvoille tulee surullinen ilme ja hän saattaa tulla halaamaan. Jos Sofia päästää jonkinlaista valittavaa ääntä, niin Anton usein menee hänen luokseen, silittää päästä ja sanoo: "Ei mittään hättää". Anton on myös monet kerrat saanut minut nauramaan, viimeisimpänä tulee mieleen kun hän riisui Sofialta sukat - "tutat pois!" - ja hetken päästä käsillään kutitti Sofiaa jaloista ja sanoi "tuti tuti"=kuti kuti. 

Tempperamenttiseksi en oikein Antonia osaa mieltää, vaikka tietenkin on tilanteita, kun hän suuttuu. Mutta Antonilla nuo puuskat ei yleensä paria minuuttia kauempaa kestä. Muutenkin jo pitkään on ollut niin, että jos hän pyytää jotain enkä pääse heti antamaan, niin hän tekee tietyn eleen kädellään ja sanoo "hetki vain". Väsyneenä hän kyllä saattaa itkeä ja sanoa lähestulkoon kaikkeen ei, mutta ketäpä ei kiukuttaisi todella väsyneenä.

En osaa sanoa, onko se kasvatuksesta johtuvaa vai Antonin luonteesta - ehkä molempia - että Anton sanoo usein kiitos, tervehtii ja sanoo heipat. Muiden lasten suhteen Anton on niitä, jotka haluaa tarkkailla oman aikansa sivulla ja lähestyä hitaasti. Huomaankin, että jos on vilkkaampia lapsia ympärillä niin Anton hiukan jännittyy. Muuten Anton ei kyllä yleisesti ujostele tai arastele, ainakaan ihmisiä jotka tulevat tänne meille. Jos meillä kyläilee joitain, niin Anton on heti ensimmäisenä ottamassa heitä kädestä, sanoo "tulee leikkimään" ja yrittää ohjata henkilö omaan huoneeseensa.

Monet pitävät Antonia aurinkoisena tyyppinä, joka sulattaa sydämet, ja sitä hän kyllä onkin.


Taidoista:
Tällä osa-alueella tuntuu olevan niin paljon kerrottavaa, että en takuulla muista laittaa kaikkea ylös. No lähdetään siitä liikkeelle, että Anton osaa laskea ainakin viiteen. Jos kirjassa näkyy esimerkiksi kolme lammasta, niin hän osaa pyydettäessä ne laskea. Joskus kolmonen sotkeutuu laskiessa neljään, mutta merkkeinä 1,2,3,4,5 hän kuitenkin tunnistaa ne oikein. Muutkin ovat huomanneet, että Anton on melkoisen kiinnostunut numeroista. Anton tunnistaa myös kirjaimia ja me välillä luetaan hänen kanssaan niin, että Anton luettelee kirjaimia mitä näkee sanoissa, tyyliin "pee-oo-tee-tee-aa"=potta. Nämä on lähtenyt siitä, kun mies on laittanut Antonia nukkumaan ja sitten opetelleet noita asioita. Kieltämättä minua vähän hämmentää, osaako yleensä kaksivuotiaat näitä juttuja? Koska Anton on hyvin kiinnostunut numeroista, niin me ostettiin hänelle sellainen puinen kellopalapeli ja muutaman kerran hän on sanonut keittiön kellosta kelloajan oikein esim. "tello viiti"=kello viisi. Ehkä sattumaa, ehkä ei.

Kielellisesti Anton on kehittynyt myös hurjasti, vaikka onkin jo melko kauan puhunut runsaasti. Pääsääntöisesti Anton käyttää 2-3 sanan lauseita tyyliin "kauvaa haluan"=kauraa haluan tai "mennään lukemaan kiijaa", mutta 4-5 sanaisia lauseita ilmenee myös. Antonin puheessa esiintyy erilaisia taivutusmuotoja ja hän välillä korjaa itseään, kun ilmeisesti tajuaa että sanoi jotain väärin. S-kirjain on muuten ruvennut kuulumaan tuossa kuukausi sitten ja se on ihan hirmuisen hellyttävän ja hurmaavan kuuloista. S-kirjain esiintyy parhaiten sanojen lopuissa, kuten tuossa "kiitos"-sanassa. Muutenkin Antonin kiitos on ihana, sellainen pitkä ja todellakin kiitollisen kuuloinen "kiiiiitoS!" Anton puhuu myös itsekseen leikkiessään; välillä kuuntelen, kun hän leikkii pikkuautoilla ja höpisee jotain mummon autosta, huudahtelee "vaooo"=varo, "tömmäs"=törmäs. Minä ja mies ymmärretään kyllä Antonin puhetta miltei aina, mutta he, jotka näkevät Antonia harvemmin, välillä kysyvät meiltä mitä Anton tarkoittaa.

Viime aikoina on Anton myös ruvennut laulamaan. Olenkin saanut joitain kertoja kuunnella, kun Anton rämpyttää miehen kitaralla pitkiä ääniä ja laulaa siinä samalla. Yhden laulun sanat olivat: "mummon autollaaaaa, mummon autollaaaa" (varmaankin selvää, että mummon auto on tärkeä) ja toisessa hän lauloi ihanasti: "popiaa (sofiaa), peittoooo, pippiäää (sipsiä)". Tulee tässäkin hirmu hyvälle mielelle, kun muistelee noita.

Niin ja melkoinen muisti hänellä alkaa jo olemaan. Käytiin toukokuun alussa kerran piknikillä ja Anton sai siellä ranskalaisia. Heinäkuun alussa kun mentiin rannalle ja käytettiin samaa piknikmattoa, niin Anton oli heti innoissaan puhumassa ranskalaisista. Ranskalaiset on muuten Antonin kielelle "tattalainen", hih. 

Anton juoksee jo niin nopeaa, että siinä saa aikuinenkin ottaa juoksuaskelia. 


Suosikit ja inhokit:
Antonhan on miltei aina inhonnut imuria. Tuo inho on taas viime aikoina koventunut ja Anton jonkin verran hätääntyy, jos edes puhumme imuroinnista. En tiedä, mistä tuo sitten johtuu. Tänäänkin rannalla käydessämme sinne tuli auto, joka puhdisti ulkovessat ja teki samantapaista ääntä kuin imuri ja sitä Anton säikähti. Myös hiustenkuivaimen ääni on Antonista inhottava. Anton inhoaa myös hiustenpesua, mikä tosin takuulla on yleinen inhotuksen aihe pienillä lapsilla.

Antonin lempitouhuihin kuuluu pallon potkiminen, maalaaminen/piirtäminen, piirrettyjen katselu ja tietenkin leikkiminen. Leluista kiinnostavimmat on edelleen autot. Anton tykkää hirmu paljon olla auton kyydissä, ehkä se innostaa sitten sen takia koska meiltä ei autoa löydy ja autoilu on sellainen harvinaisempi juttu. Minun hiuksien suosio ei ole myöskään laskenut lainkaan, Anton usein haluaa päästä niitä näpräämään.


Anton on niin ihana ja mainio tyyppi, että tavallaan toivoisin, että kaikki tuntisivat hänet. Kyllä saa olla iloinen ja onnellinen, että on tämän pojan äiti.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Paljon samoja juttuja kuik meillä! Joku päivä ruoka maistuu ja seuraavana ei mikään.. Meilläkin seuraillaan muitten lapsien leikkiä ensim sivusta, mutta kotona pyydetään samalla tapaa heti leikkimään omaan huoneeseen. Tohon hiustenpesuun auttoi se että annettiin Aksulle käteen suihku ja sai itse kastella pään ja leikkiä suihkulla, seuraavalla kerralla hiustenpesussa ei ollut enää mitään ongelmaa :)
    -Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antonilla oli kausi, kun se inhosi suihkussa käymistä kokonaan. Silloin auttoi nimenomaan se, että antoi hänelle suihkun omaan käteen ja pestiin yhdessä häntä niin, että luetellaan aina ruumiinosaa mitä parhaillaan pestään. Hiuksiin en ole tajunnut kokeilla samaa, vähän epäilen toimiiko mutta pitää kyllä kokeilla! Innokkaasti Anton olisi kyllä suihkuttamassa minun hiuksia :D

      Poista
  2. Onnea 2-vuotiaalle, paljon on samaa kun meidän kohta 2-vuotiaassa. Tuo taaperon puhe on niin sydänmensulattavaa!

    Olet kirjoittanut Antonin rauhallisesta luonteesta ja tuosta kuvauspaikasta mieleen että omassa kaupungissamme on vastaavantyyppinen paikka mutta vilkkaan poikamme kanssa kuvaus ei kyllä onnistuisi, eikä itseasiassa missään muuallakaan:)

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Vaikka Anton on rauhallinen, niin kyllä meillä mies oli siinä sivulla kuitenkin varmistamassa ja tietenkin ihan kävellessä tuolla alueella saa olla tarkkana. Muutenhan Anton kyllä välillä tulee ihan pyytämään, että otetaan kuva että hyvin hän pysyy paikallaan :)

      Poista